Tässäpä lyhyt, mutta mielenkiintoinen katsaus alkuperäiseen leffaan ja miksi se oli niin hyvä kuin oli.
ID: Resurgencesta on kieltämättä vaikea löytää mitään sellaista, mikä nostaisi sen edeltäjänsä yläpuolelle. Visuaalinen ilotulitus oli hienoa (etenkin elokuvan loppupuolella), mutta menikö homma sittenkin videopelien ja James Cameronin erään elokuvan matkimiseksi. Ensimmäisestä elokuvasta tuttuja näyttelijöitä oli mukana, mutta luottiko käsikirjoitus liikaa siihen, että he olemuksellaan tuovat tarpeeksi karismaa valkokankaalla tarvitsematta muistettavia kohtauksia -- varsinkaan kun jotkut hahmot ilmestyivät elokuvaan kesken kaiken, eikä heillä loppujen lopuksi ollut mitään tekemistä juonen kanssa. Avaruusolioita vastaan kehitettiin tälläkin kertaa juonia, mutta tuntuivatko ne sittenkin aivan liian hätäisesti keksityiltä suunnitelmilta, joihin katsoja saattoi kiinnittää yhtä paljon huomiota kuin Bill Pullmanin muuttuneeseen ääneen. Entäs se loppuratkaisu: Spoiler kahdenkymmenen vuoden odotus ja elokuvasta tehdään ikään kuin ensimmäinen jakso minisarjassa, jossa pahiksille ei sinänsä päästä antamaan turpaan, vaan koetaan pieni voitto ja vihollisen hetkellinen perääntyminen intergalaktisessa sodassa. Ei elokuva silti aivan kalkkuna ollut, sillä kyllä se sai jonkin verran tunnetta ladattua tähän katsojaan ja, matkittua tai videopelimäistä tai ei, niin olihan se elokuvan loppu jonkin verran viihdyttävä. 2-/5
Mä en ymmärrä tätä valitusta. Siis ihan oikeastiko jengi odotti Roland Emmerichiltä jotain Oscar-tason draamaa? Sen leffat on tähänkin asti olleet suurimmaksi osaksi isolla rahalla tehtyä popcorn-viihdettä ja sellaisena IDR toimii minun mielestäni mainiosti. Sain tasan tarkkaan mitä tilasinkin. Kunniamaininta Brent "Data" Spinerin Dr. Okun-hahmolle. 3/5
"Sain tasan tarkkaan mitä tilasinkin" Tuon paremmin en itse voi leffaa kuvata 4+/5 20-vuoden takaisesta leffasta jokainen vähänkin elonmerkkejä omaava näyttelijä (esim Robert Loggia) oli kaivettu saattohoidosta tekemään cameon ja oli niitä ihan hauska bongata. Tämä oli Oscar-tason draamaa verrattuna samana viikonloppuna katsomaani Jupiter Ascendingiin. Edes 4K-demona en uskalla kenenkään aikaa tuhlata siihen roskaan. En olisi uskonut, että Speed Raceristä voi vielä vajota syvemmälle.
Joulunpyhinä tuli sitten katsotta tämän vuoden toinen isoista flopeista. Ensimmäinen oli Ghostbusters, joka oli pettymys. Independence Day (1996) tuli teatteri ensi-illassa asti käytyä ihmettelemässä ja upposihan se silloin erittäin hyvin, muutamaa myötähäpeää aiheuttavaa kohtausta lukuunottamatta. Pienoismalleja käytettiin loistelijaasti ja näyttelijätkin hoitivat hommansa ammattitaidolla. Kieltämättä tätä uutta tuli odotettua jo vuosia. Pienoismallit olivat vaihtuneet CGIhin ja aikaisemassa esintyneet näyttelijät oli revitty naftaliinistä aiheuttamaan myötähäpeää katsojille. Will Smith ilmeisesti tajusi jäädä tästä tekeleestä rannalle, vaikkakin $20 miljoona palkkavaatimus oli ilmeisesti tuotannon sedille liikaa. Independence Day: Resurgence oli kokonaisuutena erittäin epäonnistunut tekele. Ensimmäisessä osassa maailmaa pelastamassa ollut presidentti Bill Pullman on muuttunut tässä HuruUkoksi ja täten 20-vuotta on kulunut enemmän tai vähemmän sekaisissa olotiloissa, uutta avaruusolioiden valloitus yritystä odotellessa. Pullmanin näytteleminen oli koko elokuvan ajan niin väsynyttä, että herran suostuminen on varmasti ollut kiinni kohtalaisen isosta palkkapussista? Muutkin näyttelijät tuntuvat hoitavan hommansa puoliunessa. Ohjaus ja kuvaus kohtalaisen mitään sanomatonta ja kun juoneen ei kauheasti ole 20-vuodessa jaksettu panostaa, niin tulos on erittäin väsynyttä CGI llä höystettyä hurlumheitä. Independence Day: Resurgence 2-/5 Seuraavaksi katselu vuorossa olisi vuoden 2016 muutama muu CGIllä höystetty floppi: The BFG , Star Trek Beyond, Teenage Mutant Ninja Turtles: Out of the Shadows ja Gods of Egypt. Star Trekiltä ja The BFGltä sopii jo odottaa jotain.
Enemmän, kaikkea... 2/5 Kyllä tuon katsoi, mutta Cmoren kirjastosta ei liene hikistä 720:tä parempaa saatavilla, joten kuvanlaatu jätti toivomisen varaa, kun muistaakseni alkuperäisessä oli jopa dvd:ltä paree kuva... T: Vesku
Nyt vasta tuli tämäkin katsottua. Ja eihän elokuva mitenkään huono ollut. En oikein edes tiedä, miksi tykkäsin tästä. CGI:kin oli vähän sinne päin ja leffa pelkkää toimintahöttöä höpöhöpöjuonella. (Oikeastihan maapallon elämä olisi tuhoutunut jo siinä, kun tuollainen 5000 kilometrin alus laskeutuu maapallolle. Olisi aiheuttanut pikkuisen turbulenssia ilmakehään. Ja ilmeisesti leffassa elettiin litteällä maapallolla, koska alus oli litteä, mutta laskeutui kaarevan maapallon päälle ongelmitta. 5000 km matkalla on maapallokin jo aika kaareutunut. Mutta mitäs pienistä. ) Varmasti osansa hyvyydessä on ensimmäisen osan nostalgialla. Kolmen tähden toimintapläjäys. Ei yhtään hassumpi jatko-osa. Ja pitää todeta vielä se, että HDR10-versiona tykillä katsottuna oli myös kuvanlaadullisesti ihan A-luokkaa. Hienosti tykki osasi tone mäpätä kuvan eikä ollut mitään ongelmia kirkkauden kanssa.
Tuli nyt katseltua uudemman kerran jonkun kanavan töllötallenteena, joten marginaalisesti paree kuva, muuten juoni oli sama kuin ennenkin, ylivoimaisia öttömönkiäisiä lahdataan sankarillisesti. edelleen 2/5 T: Vesku
Sisäsiisti ja hengetön, äärettömän tosissaan toivottomaksi kynäilty alkuasetelma, jonka vaatimustaso on survottu väkisin tuotantoyhtiö 20th Century Fox 'n jätemyllyn läpi, vaikuttaen loppua kohden yhä enemmän teurastamolta kävelemään lähteneeltä hirven ruholta, josta on kaikki veret valutettu ulos. Kaakkoon käännettyine värifilttereineen tämän kaltainen, enemmän videopelidemoa sekavan salamaleikkauksen sarjatulellaan passivoittavaa ajanhukkaa kuin lähtemättömän vaikutuksen sisällöllään jättävää elokuvaelämystä muistuttava persoonaton pökäle, ei kannattele edes myötähäpeän voimalla kusiloiskeen rajaan kohonnutta verenpainetta. Näitä on sitten perkeleellisen hauskaa roudata kierrätyskeskuksen kaltaisiin kohteisiin, kun kukaan vähääkään valveutunut elokuvan ystävä ei huoli leffan fyysistä julkaisua hyllyynsä edes ilmaiseksi.