Ingeborg Bachmann oli (kuoli jo 1973) ilmeisesti merkittävä runoilija ja kirjailija ainakin saksankielisessä maailmassa, ja niinpä oli vain ajan kysymys milloin joku tekee hänen elämästään elokuvan. Joissakin piireissä arvostettu ohjaaja Margarethe von Trotta nyt sitten teki sen. Tuosta pohjustuksesta voinee ehkä päätellä että en itse muista kuulleeni kummastakaan henkilöstä ikinä mitään eikä elokuvakaan hirveästi säväyttänyt. En toki kiistä Bachmannin kirjallisia ansioita - niitä varmasti on ja osin siksikin tuli tämä katsottua että olisin kenties saanut aiheesta jotain lisätietoa. Ja kyllä tästä jotain tietoa sai, mutta kovin vähän loppujen lopuksi. (Leffan traileri herätti sen verran mielenkiintoa että leffa tuli katsottua ihan jopa teatterissa, ns premium salissa johon vaadittiin lisämaksu tavallisen sarjalipun lisäksi. Ja vaikkei se tähän leffaan liitykään niin on todettava että en tajua miksi kukaan käy Maximissa mitään katsomassa, nykyisellään varmaan paskin leffateatteri Helsingissä. Ja joo olen siellä ennenkin käynyt, ilmeisesti en vaan ikinä opi tai olen ns sucker for punishment.) Itse elokuva on kyllä teknisesti ihan hyvin tehty, sellaista normaalia eurooppalaista taide-elokuva tasoa, ja näyttelijät hyvin tehtäviensä tasalla ja jopa parempiakin kuin mitä tekemistä ohjaaja on heille antanut. Pääosan Vicky Krieps varsinkin. Mutta ongelma on tarinan kerronnassa. Tai sen puutteessa. Siis kerronnan puutteessa, tarinaa varmasti olisi ollut kerrottavaksi enemmänkin. Nyt tässä tuntuu olevan vain kasa satunnaisia kohtauksia satunnaisessa järjestyksessä. Kun vähän aikaa leffaa on katsonut niin selväksi tulee että ajassa hypitään edestakaisin, mutta katsojalle ei oikeastaan missään vaiheessa kerrota missä kohtaa aikajanalla mennään. Yleensä kun näin toimintaan, historiallisissa elokuvissa varsinkin, niin kuvaan tulee välillä vaikka teksti että "Rooma 1950" tjsp mutta tässä, ei mitään. Ja muutenkin, monet kohtaukset tuntuvat täysin irrallisilta, esim kun Ingeborg on sairaalassa niin ei kerrota miksi tai pääseekö hän vielä pois sieltä. (Mahdollisesti ei päässyt, tekemäni faktantarkistus kertoi että hän kuoli sairaalassa.) Spoiler alert! Leffan paras kohtaus oli mielestäni kun Ingeborg ja senhetkinen miesystävänsä olivat jossain pohjoisafrikkalaisessa kahvilassa ja Spoiler Ingeborg kertoi pitävänsä nuorista miehistä, johon tämä miesystävä sanoi että "niin minäkin", ... ja tästä sitten päästiin vähän myöhemmin ryhmäseksiin... Hesari antoi tälle 4 tähteä ja Episodi 2 tähteä. Totuus on tuolla jossain ja hyvin subjektiivinen. Itse jätän tällä kertaa tähdet antamatta mutta totean että tämä on mielestäni parempi leffa kuin The Gladiator. Jolle muistaakseni annoin arvosanaksi nollan. Eli tähtiä enemmän kuin 0, mielentilasta riippuva määrä. Kyllä tämän jälkeen taas Marvel-leffat maistuu ihan hunajalta. https://www.imdb.com/title/tt16103266