Interstellar (2014) (Christopher Nolan / Matthew Mcconaughey, Anne Hathaway, Jessica Chastain)

Odotin aika surkeaa elokuvaa kun nolanhan ei ole onnistunut ohjauksissaan sitten mementon edes lähellekään. Mutta kyllä tämä aika hyvä oli josta olin kyllä aika yllättynyt kun mies on sellaista skeidaa suoltanut viimeisen 10 vuoden ajan. Ajattelin tässä käyvän samoin kuin viimevuoden gravity hehkutuksessa että yritetään vain mainostaa paskan elokuvan hyvyyttä siksipä en varmaan olisi uskaltanut käydä tätä katsomassa jos olisi täytynyt itse maksaa liput.

Hyvin kuvattu hienoa musiikkia paikoin ja se tärkein tarina jossa nyt oli ainakin minulle riittävästi joitakin yllätyksiä vaikka ei tämä nyt mikään mailman ihmeellisin tarina ole. Paljon parempiakin leffoja on tullut katsottua.

Spoiler

Amerikkalaisten elokuvien tyypillisimpään ongelmaan tässäkin leffassa sorruttiin eli onnelliseen loppuun joka tässäkään ei kovin uskottavalta tuntunut. Vaikkakaan ei mailman kököinkään amerikkalaisen leffan loppu ollut. Ehkä elokuvan mielenkiintoisimpia kohtauksia oli leffan yllättäen tapahtunut väkivaltakohtaus jota en ainakaan minä osannut aavistaa etukäteen. Olin hetken vähän niinku mitä helvettiä ennen kuin homma alkoi selkiytyä hitaille aivoilleni.

Hieman vaikea arvostella kun välillä oli aika keskinkertaistakin meininki että antaako pinnoja 3 vaiko 4 mutta annetaan nyt.

 

Kinopalatsi sali 1:ssä oli ainakin äänet käännetty punaiselle asti. Muutamassa kohdassa alkoi päätä ahdistaa desibelien takia, pilasi omalla kohdalla vähän fiiliksiä. Leffa 4,5/5

 

Itselleni Nolan on hieman ylihypetetty ohjaaja, vaikkakin myönnän että kelvollisia leffoja mies aina väsää. Tämäkin ehkä hivenen ylipitkä ja alleviivaava, mutta kyllä viihdyin elokuvan parissa. Kyllä tässä aina välillä tuli 2001 mieleen ja laittoikin miettimään kuinka pirun hyvin 2001 on tehty kun ajattelee sen valmistusvuotta. Toki myös Gravity tuli mieleen ja sen tämä kyllä pesee elokuvana. Lisäplussan annan siitä ettei ollut 3D

Sillain Nolan on mielenkiintoinen että leffat ovat aina laadukkaita mutta sitä kruununjalokiveä ei ole vielä tullut, jotkut ovat sitä mieltä että Dark Knight tai Memento olisi niitä mutta mielestäni ei, etenkin Memento on yliarvostettu elokuva. Nolan kuitenkin kohtuu nuori, 1970 syntynyt että aikaa on vielä miehen tehdä se elokuva joka täräyttää sukat jalasta.

Itseäni elokuvassa eniten häiritsi musiikki josta ajoittain välittyi jotenkin sellainen fiilis "katsokaa ja kuulkaa, olette katsomassa merkittävää elokuvaa, uskonnollista kokemusta".

Äänenpaineet oli myös Plevnassa mielestäni sietokyvyn rajoilla, olenkohan tulossa vanhaksi.

 

Juuri samat oli mietteet musiikin suhteen. Zimmerin tuotannosta kyllä tykkään paljon mutta tässä se ei oikein toiminut. Loppua kohti urkujen huudatus alkoi todella puuduttamaan.
Plevnassa tuon ykkössalin äänentaso on yleensä iso ongelma. Sen takia sitä tulee välteltyä jos vaan voi.

 

Nyt kun suurin pettymys on perjantain katsomisesta laskenut, voikin yrittää summata, mitä tästä pöhköstä elokuvasta jäi käteen. Ei paljon mitään, sillä ei tämä paljon muistijälkiä jättänyt. Laitetaan nyt kaikki spoiler-tagien sijaan, ettei katsomattomat tuohdu turhaan:

Spoiler

Cristopher Nolan on aina kyennyt luomaan teknisesti erittäin hyvälaatuista ja tasaista jälkeä. Jälleen kerran kotikatseluun tämä tulee ostettua ainoastaan teknisten erinomaisuuden takia. Mikäli elokuvaa olisi markkinoitu jollain muulla tapaa kuin "blockbuster aivoilla", seuraavaksi esitellyt tyhmyydet olisi antanut paljon helpommin anteeksi tai jos seuraavien tyhmyyksien joukkoon olisi keksitty vetävämpi tarina. Juonen pöhköydestä voisi jaaritella varmaan loputtomiin, mutta jos keskittyisi muutamaan ja aloittaisi alusta: ilmeiseseti emotionaalisten ja syvyyden tavoittelun takia dokumenttimaisesti puhuvat päät kertovat kuinka maapallo teki kuolemaa, eikä ihmisten eläminen siellä ollut enää varteenotettava vaihtoehto. Nämä ilmiselvästi tästä koettelemuksesta selvinneet tekevät katsojalle selväksi, että se mitä tulemme näkemään on kertomus siitä, kuinka tästä koettelemuksesta selvitään. Mitään jännitettävää ei siis seuraavaan 3h tule olemaan, kaikki kun tulee päättymään jälleen Hollywood-maisesti onnellisesti.

Tämän jälkeen maapallolla vietetään aikaa. Ja sitten siellä vietetään aikaa vähän lisää. Tänä aikana ehditään tuhoamaan peltoa jahtaamalla lennokkia, sekä paljastuu, että on olemassa NASAn suunnitelma, jossa tarkoituksena on mennä katsomaan mitä tapahtui kadonneille tiedemiesastronauteille toisessa tähtijärjestelmässä. Tähän hommaan Matthew McConaugheyn esittämä entinen NASAn pilotti Cooper, nykyinen maanviljelijä, on Michael Canen esittämän professori Brandin mukaan paras vaihtoehto. Jostain mystisestä syystä kuitenkaan ilmeisesti kohtuulliset varat omaava tutkimuskeskus (koska pystyy lähettämään miehitetyn lennon toiseen tähtijärjestelmään madonreijän kautta) ei kykene kuitenkaan selvittämään parhaan pilotin olinpaikkaa, vaan miehen pitää mystisesti avoimen ikkunan jättämän hiekkaan koodatun morse-koodin sisältämän koordinaattien perusteella löytää itse mukaan ohjelmaan. Lisäksi Cooperin suhdetta tyttäreensä vatvotaan vaivaannuttavasti, mutta sentään aiheesta.

Kun lopulta vihdoin päästään lennolle, alkaa tarinakin viemään mukanaan. Edes humoristisen sivuhahmon paikkaa tekevä TARS-robotti ei onnistu kokonaan pilaamaan tunnelmaa vaan ainoastaan maassa seuratut tapahtumat rikkovat mielenkiintoa ja kokonaisuutta. Löydetyt planetaat joissa vieraillaan, ovat vähän mielikuvituksettomia: planeetta, jossa on vuoren kokoisia aaltoja ja jääplaneetta, mutta nämä eivät onneksi häiritse katsomiskokemusta. Sitten kun jääplaneetalta löydetään syväjäädytettynä ollut tiedemies, joka paljastuu Matt Damoniksi, alkaa jälleen alamäki. Ensimmäisestä henkäyksestä tehdään katsojalle selväksi vibat, että mahtaako tällä olla pitkän syväjäädytyksen jälkeen kaikki kotona (tai ainakin minun nuppini yhdisteli nähdyn siten). Jo tätä ennen oltiin vesiplaneella menetty yksi miehistön jäsen kliseen omaisesti. Tämän jälkeen melko pian tehdään selväksi, että Damonin esittämä tiedemies todella on sekaisin, ja onnistuu tekemään tuhojaan. Onneksi Cooper tekee lopulta mahdottoman kaltaisen telakoitumisen ja onnistunee Hans Zimmerin musiikin tahdittamana nostamaan tunnelmaa. Sitten Anna Hathaway roolihahmo lähtee kasvattamaan kolmannelle planeetalle yksin (oletettavasti sinne aiemmin menneet tiedemiehet ovat jo kuolleet) satamäärin koeputkilapsia ja Cooper syöksyy mustaan aukkoon.

Itse olen ihan fiilareissa, mutta valitettavasti kohtaus kestää liian lyhyen hetken ja sitten alkaa lopullinen pöhköys. Naurua saa pidätellä, kun 5-dimensionaaliset olennot ovat kehitelleet Cooperin ja tämän tyttären välille yhteyden, joka kumpuaa siis rakkaudesta, ja tästä yhteydestä käsin Cooper muokkaa menneisyyttä, esim. esim. tuon hiekkaan piirretyn morse-koodin. Maapallon väestön Cooper pelastaa koodamalla rannekellon sekunttiviisariin morsekoodauksen, josta sitten Jessica Chastainin esittämä tytär selvittää puuttuvat tiedot yhtälöstä, tekee jostain kumman syystä toisinnon Heureka-hetkestä (kahden facepalmin arvoisesti toistamalla eleensä) ja lopuksi suutelee elokuvassa ilman mitään järjellistä syytä mukana olevaa Topher Gracea. Rakkaus on aina pätevä syy pöhköille asioille, mutta älykkääksi mainostetulle elokuvalle edellämainitun kaltaiset asiat ovat anteeksiantamatonta.

Tämä isän ja tytterän välinen rakkauskin pilataan elokuvan lopussa, kun samalle aikajanalle palannut Cooper tapaa kuolinvuoteellaan olevan tyttärensä, ja kaikki mahdollinen emotionaalinen lataus, joka oli siis elokuvan tarinan perustana, kuitataan sillä, että parin keskenään vaihdetun lauseen jälkeen tytär suoranaisesti ajaa isänsä pois luotaan. Onneksi lopputekstit tulevat pian valkokankaalle ja voin olla miettimättä pöhköyksiä kokonaiset kaksi vuorokautta ennen kuin päätän kirjoittaa muistamani tänne. Ei tämä onneksi yhtä suuri pannukakku ollut kuin Batman -trilogian päätösosa, mutta jopa omassa mitäänsanomattomuudessaan Inception oli paljon parempi kokonaisuus. Vaikka olenkin keskittynyt yllä vain huonoihin puoliin, niin kokonaisuus oli sen verran hyvin kerrottu, että vaikka leffan tapahtumat turhauttivatkin vähän liikaa, niin kuvauksen ja leikkauksen ansiosta (ja Hans Zimmerin tällä kertaa onnistui vain muutaman kohdan pilaamaan) viihdyttävyys arvo oli osittain ehkä pöhköyden ansiosta hyvä, joten arvosanaksi 3/5 on ihan ansaittu.

 

Isojen, ajatuksia herättävien asioiden äärellä oltiin ja paketti tarjoiltuna mahdollisimman komeilevasti, mutta siltikin vaan jätti jotenkin kylmäksi. Jotenkin ihmetytti kun ei edes ne avaruudessa vietetyt tapahtumat näkymineen saaneet mitään kummempia väristyksiä aikaan kuin paikoitellen. Vaikuttavin osuus saatiin sentään sinne oikeaan paikkaan, eli elokuvan eräänlaisena loppuhuipentumana toimivaan

Spoiler

ulottuvuustrippiin, jolle varmaan se eräs Kubrickinkin ohjaaman merkkiteoksen vastaavanlainen antaisi hyväksyvän silmäniskunsa.

Elokuva olisi varmaan jättänyt vieläkin laimeamman fiiliksen, jollei se McConaugheyn kokonaisvaltaisesti hallitsema roolihahmo olisi kipparoinut urakkaansa noinkin hyvin. Mies kyllä jatkaa sitä silmiinpistävää nousukuntoaan tämänkin kanssa. Elokuvan muista näyttelijöistä ei taasen irtoile mitään vastaavanlaisen mieleenpainuvaa.

Elokuva jota voi kyllä sen monenkirjavassa kunnianhimoisuudessaan arvostaa, mutta siltikin samalla itse toteuttamispuolen onnistumista epäillen näin.

 

Errr... minusta tuo "loppuhuipentuma" oli leffan huonointa antia. 100% Facepalm-osastoa.

Muuten tämä oli kyllä scifi-leffa sieltä parhaasta päästä mutta aina kun leffantekijät käyttivät mielikuvitustaan täyttämään tieteellisessä tiedossa olevia aukkoja, tuloksena oli vaihtelevassa määrin kökköä räpellystä uskottavuuden rajamailla ja välillä kaukana sen rajan väärällä puolellakin. :OI

Jos olisi vaivauduttu pitäytymään tieteellisissä faktoissa ja yleisesti vakavasti otettavina pidetyissä teorioissa ja tehty tarina siltä pohjalta, tarina ei välttämättä olisi ollut lopputuloksen kannalta kovin paljon erilainen, mutta kuitenkin ilman kaikkia hölmöyksiä mitä siinä nyt oli ja ehkä tunnin verran lyhyempikin...

Varsinainen loppuratkaisu "loppuhuipentuman" jälkeen sentään oli ihan mukava.

Spoiler

Hathawayn ei ilmeisesti tarvitse yksin kasvattaa uutta ihmiskuntaa koeputkista. Vaikka sekin olisi ollut aika mielenkiintoinen loppuratkaisu, ja täysin mahdollinen kaikkien edeltäneiden tapahtumien jälkeen.

3/5

 

Olen kyllä sitä mieltä, että tuo loppu oli harvinaisen surkea.

Spoiler

Mustassa aukossa seikkailu on vääristänyt Cooperin ajankulkua ja tytärkin on jo vanhus. Jostain syystä tuon toisella planeetalla ihmiskuntaa perustavan mimmin aika ei sitten olekaan juossut. Mitään hän ei ole saanut vuosiin aikaan eikä ole vanhentunutkaan.

Lisäksi hallissa on jotain avaruussukkuloita, joilla matkan uudelle planeetalle voi tehdä ja silti ketään ei ole viitsitty lähettää avuksi. Alukset lojuvat varastossa ilman minkäänlaista vartiointia ja ne pystyy varastamaan yhtä helposti kuin vanhan ladan. Mitään järjestelyjä matka ei vaadi ja laukaisukin onnistuu ihan yhden miehen ja robotin voimin.

Niin ja nämä "lähetinkin itseni matkaan" -tyyppiset juonenkäänteet lähinnä vituttaa. Jos kaveri ei ole koskaan matkaan lähtenyt ei hän nyt voi tulla itseään sieltä matkaan lähettämäänkään. Jotain muuta voi palata kyllä muuttamaan, jos matkaan on lähdetty. Vaikka paluu tulevaisuuteen nyt ei järin tieteellisesti tai juonellisesti täydellinen olekaan, niin sentään tähän problematiikkaan oli käytetty edes pari ajatusta. Voisi antaa kotiläksyksi tämän leffan tekijöille.

Minua ärsytti myös tuo jonkun jo mainitsema "Tarvitsemme lentäjän, mutta emme viitsi häntä pyytää mukaan. Onneksi hän lähettää itse itsensä matkaan." -typeryys.

Tunnelmaltaan hieno elokuva. Ja myös ulkoisesti upeaa katsottavaa. Tätä katseli todella mielellään. Juoni tarvitsi osin "jätä aivot narikkaan" -katselutapaa, mikä tietysti on scifi-elokuvassa kurjaa ja laskee pisteitä. Kyllä tämä kannattaa kuitenkin käydä katsomassa jo tuon hienon tunnelman ja kauniiden kuvien takia. Musiikistakin itse pidin, vaikka sitä on täällä jo arvosteltu.

3*

 

Spoiler

Mccönähyyn ja hathawayn aika kulki yhtänopeaa, ja se selitettiin kyllä ihan dialogin avulla.

Minusta tuossa jätettin auki mahdollisuus että ovat ehkä jo menneet Brandin planeetalle, koska Conahyyn tyttö tiesi asiasta.

Ja näissä usein katsojat olettaa että aika -käsitteenä on lineaarinen, kuten eräs etsivä sanoi "Time is a flat circle".

 

Suunnitteli jo menevänsä tällaisen kattomaan teattereihin asti, imdbpisteet hurjana.. vaikkakin jo laskussa. Nolan ei huono ole. Nyt taidan jättää, kun nopeasti vilkaisin arvosanoja asiasta ilmeisesti tietäviltä, ei tämä sittenkään taida niiin ihmeellinen avaruussaaga olla? miksi vain yksi mies näyttelijöissä? en perusta noista kahdesta muusta. katotaan videolta krhöm.

 

Mä katson mieluummin rotten tomatoesin prosentteja. Imdb on niin fanipoikien riivaama, että pisteisiin ei paljon voi luottaa varsinkaan joukkohysteriatapauksissa.

Tämä leffa näköjään saanut rotten tomatoesissa 73%, mikä yleensä vastaa noin kolmen tähden leffaa, joskin tässä tapauksessa hajonta on ilmeisesti kohtalainen.

 

No ei oikeastaan ole joo. Mutta ihan kelpo leffa kuitenkin. Mutta ei mitenkään pakko-katsoa matskua.

Onhan tässä toki paljonkin näyttelijöitä, myös miehiä. McConaugheyn hahmo kuitenkin selkeästi on se päähahmo tässä. Monet muut hahmot lisäksi vanhenevat leffan kuluessa ja niiden näyttelijät vaihtuvat ikääntymisen tahdissa joten vain muutaman roolin näyttelijä tässä pysyy koko leffan ajan samana. Ja siten useimpien näyttelijöiden osat ovat päänäyttelijöihin verrattuna pieniä. Itseasiassa Jessica Chastain on yksi näistä pikkuroolin saaneista, en tiedä miksi hänet on pitänyt tuohon otsikkoriville laittaa. Esim Mackenzie Foylla taisi olla isompi rooli.

 

Mulla oli korkeat odotukset, mutta pettymys tämä oli. Tällä hetkellä IMDb:ssä pisteet 9,0. Top 250 listalla sijoitus 11 (pisteillä 8,8) ja pisteensä antaneita jo 160 tuhatta. Rottentomatoes kriitikot 74 %, joka on lähempänä "totuutta". Kiinnostuin leffasta erityisesti luettuani, että musta aukko yms. olisi tieteellisesti mahdollisimman todenmukaisesti mallinnettu, mutta mun mielestä kokonaisuus oli paljon tavallista scifimpi tieteiselokuva. Esim. http://www.wired.com/2014/10/astrophysics-interstellar-black-hole/ Myös jossain IMDb:n jutussa sanotaan, että elokuvassa olisi pyritty seuraamaan fysiikan lakeja, kun ohjaaja olisi halunnut mahdollistaa matkustamisen yli valonnopeudella. Överiksi meni silti.

Erityisesti häirinneitä juttuja:

Spoiler

- Alussa oli vähintään puoli tuntia ylimääräistä pohjustusta, mutta silti maapallon asumiskelvottomaksi tekevä katastrofi jäi hyvin epämääräiseksi. Uskottavuuden vuoksi jo alun tapahtumien olisi pitänyt sijoittua vähintään 50 vuotta tulevaisuuteen, jos pelkästään kasvihuoneilmiö yms. ympäristön saastuminen olisi moisen muutoksen aiheuttanut.
- Mikä oli tilanne Texasin? ja Amerikan ulkopuolella? Olisi pallolla järkevämpiäkin, sateisempia alueita maanviljelyyn.
- Mistä kummasta saadaan kasteluvesi, jos ei satanut vuoteen/vuosiin (muistaakseni sateettoman kauden pituus oli tätä luokkaa)?
- Jos yhteiskuntajärjestelmä on niin hajalla, että aurinkovoimalennokki liitelee taivaalla autopilotilla 10 vuotta, niin miten hitossa ihmiset voivat niin normaalisti elellä? Hallinto, koulutus, sähkö, vesi, kaupat, pankit?
- Millä logiikalla maanviljelijöitä pitää kouluttaa enemmän, jos viljelymahdollisuudet ovat vähentyneet?

- Eikö kannattaisi pysyä kaukana mustista aukoista?
- Jos planeetta kiertää mustaa aukkoa, niin mistä hitosta planeetalle tulee valoa? Tähden valo voisi hyvin olla muuta kuin valkoista, mutta ei mustaa.
- Mikä pakko on laskeutua tuntemattomalle planeetalle tutkimatta sitä ensin etäämpää elonmerkkien löytämiseksi? Kun todellisuudessakin on löydetty planeettoja aurinkokunnan ulkopuolelta, niin ei luulis olevan tieteiselokuvassa niin vaikeeta.
- Jos mustan aukon läheisyydessä aika hidastuu, niin luulis olevan tosi vaikeeta ajella siitä rakettimoottoreilla emoalukseen painovoimaa vastaan. Samoin planeetalta poistumiseen tarvittaisiin kantoraketti kuten maassakin (tämä tosin yleinen "virhe").
- Painovoimayhtälö ja sen ratkaiseminen oli todella outoa. Ei scifiä kannata lähteä selittämään scifillä liian pitkälle. Tarpeeton sivujuoni.
- Eikö avaruudessa tarvi syödä ollenkaan ja lihakset pysyy silti timmissä kunnossa...

- Elokuvassa ei ollut minkäänlaista pohdintaa tästä ideasta siirtää ihmiskunta toiselle planeetalle. Se planeetta olisi todennäköisesti asumiskelvoton tai sitten sillä olisi elämää ja olisimme itse asiassa törkeähköllä ryöstöretkellä. Käsittääkseni asumiskelpoisuus (luonnonvarojen määrä) ja älyllinen kehittyneisyys ovat suoraan verrannollisia. Touhu menisi alkuasukkaiden teurastukseksi, orjuuttamiseksi puolin toisin tai ydinohjus lopettaisi leikin heti alkuunsa.

- Rakkaus ilmiönä oli sotkettu todella ärsyttävästi scifi-elokuvaan.
- En yhtään pitänyt koskettaviksi tarkoitetuista kohtauksista. Jos ei itketä tai itkeminen tuntuu erittäin typerältä, niin nämä vetistelyt musiikkeineen ovat piinaavia.
- V.ttuun nyt se USA:n lippu sieltä...

- Hyvin pian tuli tunne, että elokuvan loppu tulee olemaan typerä kävi miten vaan. Se todellakin oli harvinaisen typerä.

- Robotti oli äärimmäisen pöhkö.
- Matthew McConaughey ei miellyttänyt pääroolissa. Esim. Lincoln Lawyerin roolissa pidin hänestä.

Keskinkertainen esitys, 7/10. Vain vähän parempi kuin Sunshine (2007). Gravity oli mulle ysin arvoinen.

Kriittisyyttä lisäsi kamala leffakäynti. Ennen alkua ovimies veti edessä huonon stand up esityksen (!) tai joka tapauksessa olis saanut pitää turpansa kiinni. Kyseli miksi tulit juuri tätä katsomaan, kertoi itse nähneensä vain pätkiä siitä, oliko Gravity hyvä.... Sitten siellä korvan juuressa joku maahanmuuttaja puhui (siis ei edes kuiskannut) vähän väliä jotain soomeksi tai englanniksi, "OHO, mitä nyt tapahtu!", "JAA.. niin se olikin". Joku koitti sitä hyssytellä, mutta onneksi ei tullut pahempaa riitelyä, mikä olisi pilannut tunnelman totaalisesti. Jollekin se höpötteli, mutten kuullut kenenkään toisen puhetta... Kun tollanen raivostuttaa, niin pikkujututkin alkaa v.tuttaa.

 

Meidän aikamme 2001.

****½

 

Käytiin eilen tämä tarkistamassa. Siinä missä Gravity ehkä enemmän oli teknologiademo, niin Interstellar kuvaa paremmin sana elokuva. Tarina nivoitui hienosti yhteen, näyttelijät tekivät työnsä hyvin, ohjaus toimi, ja musiikki tuki tarinaa kuten piti. Tarinan keskiössä tuntui olevan perhe, ja tarinan sävy oli taustaltaan jopa aika nykyaikaisen perinteikkään ahdistava. Noole on viime aikoina tehnyt ihan mainioita elokuvia, mutta niillä on yksi yhteinen vähän heikompi nimittäjä - pituus. Kuten hänen aiemmissa töissään, olisin kaivannut Interstellariin vähän tiukempaa saksimista - varaa olisi.

Kokonaisuudessaan elokuvan vuoristoratamainen tunteiden ja tapahtumien kokemus viehätti, ja hetken aikaa tunsi taas itsensä erittäin pieneksi maailmankaikkeudessa.

****

 

Ettei vaan olis lurahtanut vähän liioittelua tuohon lauseeseen? Mielipideasioita, mutta taidat olla mielipiteesi kanssa vähemmistössä.

Rotten Tomatoesissa 95% vs. 73%. Saat arvata, kumpi on kumpi.

 

Audience score noilla on lähes sama. Mutta, olisi mielenkiintoista nähdä miltä Rottenin 2001 pisteet näyttäisi, jos arvostelut olisi tehty ensi-illan jälkeen, eikä vasta sitten kun se sai klassikon maineen.

 

Niinpä. Monista leffoista voi vasta jälkikäteen nähdä niiden koko merkityksen.

 

Eikös tuolla argumentilla Intrerstellarin vertaaminen 2001:een ole sitten absurdia?

 

Monet klassikot ovat klassikoita siksi, että niissä tehtiin joitakin juttuja ensimmäistä kertaa. 2001 lienee klassikko myös siksi, että suuresta budjetista huolimatta se ei ole yleisöä kosiskeleva. Omasta mielestäni esim. loppu on tekotaiteellista paskaa, ja ymmärsin sen vasta luettuani kirjan.

Itse menen katsomaan Interstellarin huomenna ja kommentoin sitten tarkemmin. Sinänsä samanhenkisen leffan tekeminen nostaa lähinnä alkuperäisen leffan arvoa, koska vaikeinta on olla se ensimmäinen.