Aloin katsella tätä perjantaina striimausensi-iltansa saanutta sarjaa ihan teemallisista ja aikakaussyistä. Vaikken siis juuri koskaan lastensarjoja katsokaan. Sanotaan nyt alkuun ne positiiviset: kuvaukselliset eli maisema-ansiot on taas kohdillaan. Kivaa karkkia. Mutta nyt siihen fantasiaan, josta oma käsitykseni on vähän eri kuin tekijöiden. Onhan se fantastista kun sotketaan eri yhteiskuntaluokat ja etnisyydet iloisesti keskenään niin että hädin tuskin 1800-lukua tunnistaa. On myös puhdasta fantasiaa että kaduilla kuuluu nykyajan musiikit taustalla. Toisaalta, tässä kukaan ei näyttänyt kikkailevan kännyköillä tai leikkinyt muistipalatsissa. Se tässä vain jää harmittamaan että miksi Holmesilla oli valkoiset jalat. Vastausta en tule ikinä tietämään.