Julia (Belén Rueda) on tähtien tutkija, joka aavistaa siskonsa Saran hädän, vaikka yleensä niin läheiset sisarukset eivät ole olleet missään tekemisissä kuukausiin. Julia saapuu paikalle liian myöhään. Näkönsä menettänyt Sara löytyy kuolleena. Poliisin mukaan kyseessä on itsemurha. Julia ei voi uskoa sitä. Hän saa selville, että Saralla oli miesystävä. Julia vetää miehensä mukaan yhä kierommaksi käyvän totuuden selvittelyyn. Kukaan ei tunnu muistavan näkymättömältä vaikuttavaa miesystävää. Yhä uudet johtolangat vievät toinen toistaan makaabereimpiin tilanteisiin. Visuaalisesti elokuvaa leimaa Julian sairaus. Hän on menettämässä näkönsä sisarensa tapaan. Näön heikentyessä ahdistus aiheuttaa sokeuskohtauksia (= lat. obscuratio; obskuraatio, näönhämärryskohtaus). Lopulta Julia saa selville ainakin sen, miten toisen silmillä voi rakastaa. Guilermo del Toron ja Orpokodista vastanneen Rodar y Rodarin tuottama Julian silmät sai Espanjan ensi-iltansa lokakuun lopulla. Romanttinen trilleri nousi Espanjassa vuoden katsotuimmaksi kotimaiseksi kahmimalla 10 ensimmäisen päivän aikana peräti 5M lipputulot. Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 31.12.2010
Kerrassaan loistava pätkä, taitaa olla parasta mitä Finnkino pystyy tällä hetkellä tarjoamaan katsojilleen. Elokuvan alkupuolisko oli hiukan pitkästyttävä, mutta keskivälin jälkeen elokuva lähti parantamaan hurjalla vauhdilla. Tarina ei ole kummoinen, mutta hyytävän toimiva, yllätyksellinen ja intensiivinen. Näyttelijätkin hoitivat roolinsa hyvin, ja kuvaus elokuvassa oli välillä ihanan simppeliä ja ahdistavaa. Julian Silmät on sitä samaa laatua, jota on voinut näissä Toron tuottamissa elokuvissa nähdä. Kiitosta vielä siitä että tarina ei kulkenut normaalia linjaa, vaan teki omia käännöksiään siellä sun täällä. Katsoja ei siis pystynyt tietämään miten elokuva tulee päättymään missään vaiheessa. Elokuvan lopetuskin oli erittäin koskettava ja hienosti kirjoitettu. Loistava leffa, suosittelen ehdottomasti tämän tyylisistä elokuvista pitäville! Arvosana: 4/5
Kävin Tennispalatsissa juuri äsken tämän katsomassa. Pariin kertaan piti pelästyä niin että henkeen otti. Jostain syystä noi silmät on sellanen arka juttu, niinkuin hampaatkin. Jokseenkin ilkeä ajatella silmiin kohdistuvaa mitä tahansa juttua. Itse elokuvasta. Alku laahasi ja loppujen lopuksi juoni oli varsin yksinertainen ja jopa ennalta-arvattava. Viimeinen 2 min elokuvasta pilasi aikasta paljon, alternative ending ei pahaa tekisi. Jostain syystä Belen Rueda miellyttää silmää vaikka ei enää mikään nuorikko olekkaan.
Alkupuolisko piti mielenkiintoa yllä ja jännitystäkin piisasi mutta jossainvaiheessa aloin katsoa kelloa. Olisi voinut olla paljon lyhyempikin ja muutama hölmö "käänne" (jos nyt edes olivat käänteitä) latisti tunnelmaa. Kuvaus, äänimaailma (vaikka katsoinkin stereona) ja tunnelma toimi. 2/5
Oli aika diippii shittii. Sokeus on ihan jees aihe jännitysleffaan. Aika lähelle sopivaa psykedeelisyyttä päästiin, mutta loppua kohden elokuva alkoi menettää otettaan katsojaan, eli minuun. Sitä loppua sitten oli päätetty venyttää ja venyttää ja venyttää ja venyttää. Aika painostavahan tämä oli ja varmaan uppoaa monille jännityksen/kauhun ystäville. Ehkä hollywoodin tuotoksena tästä olisi nauttinut enemmän, epsanjan mölötys toi vain mieleen Serranon perheen.