Siis oletko käynyt Hämeenlinnassa teatterissa ja todennut ettet pidä näkemästäsi, vai oletko jättänyt muut näytelmät väliin ennakko-olettamusten perusteella? Olen nähnyt suurimman osan kyseisen teatterin tuotannosta tuon viimeisen kolmen vuoden aikana, enkä edes asu kaupungissa. Noitasiskokset oli ihan hyvä, mutta paljon parempaakin siellä on ollut tarjolla. Esimerkiksi Sonja ja syysprinssi on oikeasti hieno, vaikkei tyylilajiltaan itsestäänselvästi kaltaistani katsojaa kosiskelekaan. Hämeenlinnassa tehdään edelleen pääasiassa tyylikästä ja oivaltavaa teatteria, vaikka teatterin maine onkin rahasotkuissa ryvetetty.
Joitakin vuosia sitten kävin montakin kertaa vuodessa teatterissa, nykyisin harvemmin. Näin kuitenkin pari kuukautta sitten Tohtori Finkelmanin Kajaanin kaupunginteatterissa. Ihan mielenkiintoinen toteutus, vaikka jokin siinä minua vaivasi, loppupuolella lähinnä. Kristian Smedsin aikana olen tosiaan harvemmin käynyt teatterissa (seuran puutteen takia lähinnä), ja eikös hän jo lähtenyt poiskin Kajaanista? Ehkä mieleenpainuvimmat esitykset (improjen lisäksi) ovat olleet Vanja-eno ja Kabaree. Tsehovia tykkäsin lueskella siihen aikaan muutenkin.
Kuten sanoin, genre määrittää kiinnostukseni suuressa määrin. Olen varma, että hyviä draama- ja rakkausnäytelmiä löytyy Hämeenlinnastakin, mutta jätän ne väliin suosiolla jo ajanpuutteenkin vuoksi (luen, kirjoitan ja katselen leffoja sen verran paljon, ettei kaikkeen meinaa riittää aikaa nykyiselläänkään). Sonja ja syysprinssi ei aihepiiriltään ole minua kiinnostava eikä mainonta ole saanut kiinnostustani heräämään. Jyväskylässä jostain syystä kävin teatterissa useammin. Jokin suurproduktio, aihepiiriltään historiallinen (x<1900-luku), saisi minut Hämeenlinnassakin teatteriin luultavasti salamana. Kesäteatterinäytelmät jätän jo sitten väliin ihan periaatteesta - nämä suomalaiset peruskansalaisia kosiskelevat juopottelu-, nakuilu- jne. kohtaukset eivät oikein jaksa kiinnostaa. Ok, tästä saattaa lukea rivien välistä, etten ole selkiyttänyt kantaani edes itselleni kunnolla. Täytynee pohtia asiaa tarkemmin...
Ensimmäisen kerran n. 10 vuoteen oli teatterissa tänään. Q-teatterin pienellä näyttämöllä (puoliQ) oli viimeistä kertaa esitettävänä Nikolai Gogolin "Riitapukarit". Ihan miellyttävä kokemus. Pieni teatteri toi intiimimmän ilmapiirin, näyttelijöiden pyöriessä ihan naaman edessä. 22pvä pitäisi mennä katsomaan 3.5 tuntia kestävä "Riivaajat" .. kieltämättä positiivisin odotuksin tuota päivää odotan.
Helsinkiin pitäisi kyllä päästä teatteriin useammin - se on vaan, että liput ovat sen verran kalliita, että kovin kattavaa katselmusta ei pääse kokoamaan. Jarkon mainitsema Q-teatteri kiinnostaisi eritoten, KOMia näkee kiertueellakin (ja "Tarpeettomia ihmisiä" oli luvattoman heikko). Kansallisessa menee myös joitain mielenkiintoisia proggiksia, kaupunginteatterissa ei juurikaan. Onko täällä niin suuria teatterifaneja, että Tampereen teatterikesä kutsuu elokuussa? Itse pääsen vihdoinkin sinne, ensimmäistä kertaa. Varasin jo liput viiteen esitykseen - kahteen unkarilaiseen ja kahteen saksalaiseen vierailuun ja lisäksi Juha Hurmeen "Selkäsaunaan". Odotan innolla.
Huomenna katsomaan koulun kanssa Lahteen Hamletia. Kaipa sitä voisi päivänsä huonomminkin viettää... Eli vapaaehtoisesti en ole tainnut koskaan teatterissa käydä, mutta ei se nyt niiiin kamalaakaan ole.
Teatterissa on vielä jäljellä sitä glamouria, joka joskus on elokuvissa käymiseenkin kuulunut. Nykyään leffassa käyminen on lähinnä välttämätön paha, koska CRT-tykin vaatiman tilan omaava kämppä on vielä hakusassa. Elokuvateatterit ovat täynnä teinejä ja satunnaisesti elokuvissa käyviä ihmisiä, joten salissa istuminen on lähinnä heidän seuransa sietämistä. Teatterissa kukaan ei rapistele karkkipussia, vastaa kännykkään tai kommentoi kovaan ääneen vierustoverilleen seuraavaksi tulevia tapahtumia.
Agh .. lauantaina koin Dostojevskin "Riivaajat". En odottanut mitään helppoa ja silti sain tuplasti niin vaikeaa kuin pelkäsin. Kaikki se mitä kammoksun teatterissa oli tässä .. ylinäyttelyä, epäselvää dialogia, jaarittelua ym. Jani Volanen oli parasta .. mies osaa vetää koomisen roolin täydellisesti. 4 tuntia oli liikaa .. en ole tarpeeksi kypsä Dostojevskille.
Erittäin usein käyn itse asiassa teatterissa. Osasyy varmasti se, että pääsin pummilla kutsuvieraan kanssa vielä joku aika sitten. Nytten en enää, mutta olen käynyt monia Tampereen teatterissa ja TTT:ssä pyöriviä näytelmiä katsomassa vieläkin. Jos olet manselainen ja aiot mennä näytelmää katsomaan, niin varoitan (näin viimeksi tämän näytelmän avoimet kenraaliharjoitukset): Älä missään nimessä käy katsomassa Tatuoitua ruusua! Aivan uskomatonta paskaa! En tiedä Williamsin alkuperäisestä kirjoitusteoksesta, mutta ohjaaja oli kussut aika pahasti. Niin kliseinen. Minkälainen idiootti laittaa italialaistunnelman saavuttamiseksi repliikkien väleihin yksittäisi italian kielisiä sanoja!?
Tulipas käytyä teatterissa pitkästä aikaa. Sain vaparit Peacokiin - Hei me tervataan - musikaaliin, joten pakkohan ne oli käyttää. Sen jälkeen piti vielä tietenkin käydä vuoristoradassa.
Haluaisin käydä kyllä useammin teatterissa. Olen muutaman hyvän näytelmän nähnyt parin vuoden sisään. Grease (hki), Hamlet (hki) ja Jesus Christ Superstar (lpr).
Eipä ole kovin usein tullut käytyä, mutta pari päivää sitten käväisin katsomassa Suomenlinnan kesäteatterissa Veljeni Leijonanmieli. Oli oikein mukavaa viihdettä ja vaihtelua elokuville.
Katsomon puolella käyn teatterissa ehkä muutaman kerran vuodessa. Isompia, ammattiproduktioita tulee nähtyä ehkä yksi vuodessa. Muuten tulee käytyä paikallisten pikkuteattereiden (Hyvinkäällä siis asun) tarjontaa katsastamassa. Minulle järjestyy usein paikat ilmaiseksi, joten mikäs siinä on käydessä. Useimmiten tulee kyllä oltua teattereissa ihan lavan puolella. Näytteleminen on todella iso osa elämääni, eikä sitä kovinkaan pitkiksi ajoiksi voi jättää pois. Tällä hetkellä olen eräässä kesäteatterissä tekemässä Peter Pania, ensi-ilta ensi perjantaina 30.7.
Käyn 1-2 kertaa vuodessa, yleensä kesäteatterissa. Ei ole tarvinnut vielä pettyä esityksiin. Kyllä elävä esitys vetää vertoja leffoille.
Käytiin emännän kanssa katsomassa Suokin kesäteatterissa Veljeni Leijonanmieli. Oli kyllä mukava käydä pitkästä aikaa teatterissa. Ja kun sattui vielä olemaan loistava kelikin niin mikäs siinä. Itse kuulun siihen ryhmään, jotka käyvät mieluusti leffassa, mutta eivät myöskään dissaa teatteria tai oopperaa. Itse asiassa Savonlinnan oopperajuhlilla nähty/kuunneltu/koettu Lentävä Hollantilainen pyyhki leffakokemuksilla lattiaa 6-0. Käytän itse ja suosittelen.
Kajaanin Harrastajateatterin ja Generaattorin yhteistuotannon Mahnovitsinan kävin tuossa äsken katsomassa. Tykkäsin kovasti. Täällä se oli viimeistä kertaa, mutta helsinkiläiset ja seinäjokilaiset saavat vielä mahdollisuuden. Helsingin ylioppilasteatterissa 20. ja 21. päivä, Seinäjoella harrastajateatterikesässä 27- 29.8.. Kannattaa käydä katsomassa. :thumbsup:
Jep, tuleehan tuolla teatterissa ehkä kerran vuodessa käytyäkin, mutta olen kyllä noin yleisellä tasolla melko pettynyt teatterien antiin. Olen niin totaalisen kyllästynyt siihen huutamiseen joka suomalaisessa draamassa pitää olla ja teatterissa monesti pistääpi silmään oikein törkeä ylinäytteleminen. Mutta enpä niin ahkeraan käy että voisin varmasti mitää kommentoidakaan. Mutta ompa niitä erinomaisiakin tapauksia tullut vastaan, kuten Nivalan nuorisoteatterin esittämä Skavabölen pojat sekä Oulun kaupunginteatterin [Nimeä en nyt voi millään muistaa] aihe oli kuitenkin nuorten seksuaalisuus ja tyylinä komedia.