Kiitoksia kaikille! Nice Guy Eddie:n antamalla sivulla sanotaan että korkin voi sulkea. Hmm pistin toisen lastin(5 litraa) serkun kellariin "duuniin" ja käytin tälläkertaa ihan tavallista pullahiivaa, kun taas omassa huoneessani olevaan kiljuun käytin kuivahiivaa. Ja näytti siltä että tavallinen pullahiiva rupesi melkein heti toimimaan ja haju oli hyvin vahva, kun taas kuivahiivalla tehty kilju rupesi toimimaan vasta parin tunnin päästä eikä haju ollut kovin vahva. Hmm pitäis mennä kokeilemaan tuota pikahiivalla tehtyä kilju vaikka onkin vasta ollut vain 2 päivää toiminnassa. Mut eihän se haittaa jos pistää sitä hiivaa runsaasti? -OFF-TOPIC- Kertokaas miten tuota Usenettiä käytetään kun en ole enne käyttänyt sitä.
No sittenhän sulla on kokeilematta virallisista kiljuhiivoista(tm) enään pika/superhiivat. Älä ihmeessä käytä oikeaa viinihiivaa, maksavat ihan suotta enemmän. Myös kaikenlaisia makuaineita vähentämällä kännin hinta halpenee, joten turhaa niitä on sinne paiskoa. Kiljuun kuuluu hiivan hieno aromi. Mitä enemmän hiivaa, sitä kiljumpi maku. Aito kiljuhan on pyhä kolminaisuus: vesi, hiiva ja sokeri. Muut makuaineet ovat turhaa hifistelyä. Edit: koomainen typo veke.
Kiljuahan kannattaisi ruveta viemään amerikkaan ja alkaa mainostamaan sitä laihdutuseliksiirinä: illalla mehukatillinen lientä niin ihme on jos ei seuraavana aamuna ole viisi kiloa painosta hävinnyt (vähintään). Mitä hiivaisempi, sen parempi vaikutus
Mehukattitönikkä taitaa olla nimenomaan kiljun nauttimiseen suunniteltu. Vähän niin kuin, että viiniä juodaan viinilaseista ja olutta tuopeista... Kattitölkistäkin on tullut uusi kätevämpi pakkauskoko, joka sopii hyvin vaikka kouluretkille mukaan.
Pari vuotta sitten tuli kaverin kanssa tehtyä kiljua pakastamalla appelsiinimehua. 20 litraa tehtiin sitä ja pidettiin sitten kunnon kiljubileet joissa tarjottiin syömiseksi maksalaatikkoa. :hitme: Spriteen sekoitettuna juoma oli ihan jees, mutta seuraavana päivänä kämppä kyllä haisi aika hurjalle ja krapula oli pahin mitä koskaan olen kokenut. Bileet olivat kuitenkin hauskat ja juomaa upposi kansaan aika hyvin. Järkeähän hommassa ei ollut ollenkaan, varsinkaan kun helpommalla olisi tosiaan päässyt kävelemällä lähimpään alkoon, mutta hauskaa oli senkin edestä. Suosittelen kokeilemaan. :thumbsup:
Mehu pakastetaan ja laitetaan jäisenä könttinä vesilaariin sokerin kera. Laarissa olevat satunnaiset pilaajamikrobit(heh ) aloittavat käymisprosessin. Tuloksena voi olla silkkaa ##skaa tai vähän juotavampaa ##skaa. Mehun pakastamista en kyllä itse ymmärrä. Nykyiset aseptisesti pakatut mehut, kun eivät paljoa mikrobeja sisällä. Periaatteessa siellä voi olla home-itiöitä ja joidenkin bakteerien itiöitä, jotka voivat herätä pakastus-sulatus -prosessissa, ja alkaa lopulta fermentoimaan sokereita alkohol(e)iksi ja hiilidioksidiksi. Hiivaa siellä ei todennäköisesti ole yhtään.
Kyllähän sitä kuljua tuli enemmän kuin vähän tehtyä teiniaikoina. Me kylläkin satsasimme tässä asiassa laatuun. (Tiedän, tiedän. 'Kilju' ja 'laatu' eivät kuulu samaan lauseeseen. Leikitään että kuuluvat.) Ehdotonta oli että se pullotettiin vähintään kolmesti. Aikaahan siihen kului mutta pahimmat hiivamäärät jäivät aina pullon pohjalle ja maku oli selvästi parempi. Meidän kiljumme ei tosiaan ollut mitään sameaa mönjää vaan kirkasta nestettä. Kerran kokeilimme jopa pullottaa suodatinpussin läpi. Aika hyvää tavaraa siitä tuli mutta aikaa kului puolisen tuntia 1,5 litraa kohti joten se kokeilu jäi kertaluontoiseksi. Oli muuten todella mukava yrittää nukkua keskellä talvea kiljun ollessa käymässä samassa huoneessa. Ikkuna piti tietysti pitää auki koko ajan jotta haju ei olisi liian ällöttävä ja kiljuämpärihän on todistetusi hyvin hiljainen käydessään. Yritä siinä sitten nukkua kun joka paikkaa palelee ja kaapista kuuluu jatkuva *plup* *plup* metakka. Koskaan ei käytetty minkäänlaista makuainetta kiljussa. Puhtaasti vedellä, sokerilla ja hiivalla leikittiin. Sitä sitten lantrattiin turkkarinesteeseen ja hyvää oli. (Ainakin silloin.) Yksi kaveri kyllä kokeili kaikkia mahdollisia makuja. Omenaa, päärynää, simaa, jopa kahvia. Enemmän tai vähemmän onnistuneesti.
http://appelsiinikilju.toimii.net/ Linkki heittää välillä suoraan toimii.netin sivuille, mutta muutaman klikkauksen jälkeen sen pitäisi mennä oikealle appelsiinikiljusivulle.
Meillä oli "nuorempana" kaveriporukan kesken lähes jatkuvasti porisemassa kilju tiivistetyssä 60 litran muovisaavissa. Omat vanhempani olivat sen verran vapaamielisempiä kuin muiden, että käytännössä kilju tehtiin aina meillä ja pönttö kävi sänkyni jalkopäässä olleen patterin vieressä. Muistaakseni käyttämämme resepti oli tällainen: 50l vettä 15 kg sokeria ~10 pakettia hiivaa 1kg paloiteltuja perunoita pari pakettia rusinoita ja/tai sitruunan palasia+kuorta Satsi sai käydä pöntössä pari viikkoa, minä aikana sitä sekoitettiin aina välillä ja sokeria/hiivaa lisättiin tarpeen mukaan. Sitten aine pullotettiin lapon avulla pariin kertaan ja annettiin välillä laskeutua. Vesilukkona oli 1,5l limupulloon johdettu muoviletku, jolle oli porattu reikä pöntön kanteen. Noin kolmen viikon kuluttua aloituksesta kilju oli "juotavaa". Parhaimmillaan saimme mittarin mukaan sellaista 14%-15% ainetta. Hyvin seisonut ja lapottu kilju oli lähes täysin kirkasta nestettä ja rusinat/sitruunat olivat poistaneet mausta pahimmat karkeudet. On muuten ollut ainoata kiljua jota totutusti kriittiset naispuoleiset henkilöt ovat suostuneet juomaan enemmänkin.
Onkohan noin? Muistelen, että se olisi ollut yksi sana. Jossain ulkomaisessa elokuvassa vankilakundit tekivät kiljua sellissään ja käyttivät jotain vähemmän hienostelevaa termiä.
Tämä pitäisi ihan tietämällä tietää. En osaa tuosta reseptistä päätellä täyttääkö kiljun tunnusmerkkejä. Yritin painaa termin mieleeni kun siihen törmäsin, mutta on päässyt käytön puutteessa unohtumaan.
Kerrotko vielä Kari missä kotimaisissa elokuvassa kiljua juodaan? Kahdeksan surmanluotia tekevät ainakin pontikkaa.
Ainakin tänään katsomassani dokkarissa Naamioitu kapina (2005). Oli ideana laittaa elokuva IMDb:hen ja avainsanoihin mm. kilju. Joten siitä tuli tarve englanninkieliseen termiin.