Kunniattomat paskiaiset (Inglourious Basterds) (Quentin Tarantino)

Ei kai maailma ole noin mustavalkoinen, että jos joku ST -fani antaa uusimmalle ST -leffalle viisi tähteä, niin hänen on myös pakko jotenkin erikseen perustella jos täysin eri genren edustajalle hän antaakin vain yhden tai kaksi tähteä? Ei siinä tarvitse mitään varaventtiiliä avata höyryn takia päästä, vaan hyväksyä tosiasia, että noilla kahdella elokuvalla ei välttämättä tälle henkilölle ole mitään yhteistä ja näiden elämä on täysin eri tapahtumajanoilla ja näin ollen ne myös arvostellaan erilaisista asioista, että lähtökohdista.

Minusta uusin ST oli visuaalisesti viihdyttävä, vähän ärsyttäviä henkilövalintoja, mutta kuitenkin siinä tuotiin aika hauskasti ns. vanhaa tekniikkaa uusretrona esille (vanha tekniikka siinä mielessä, että ST sarja on nähnyt niin paljon 'uudempaa tekniikkaa' TOS:n jälkeen). Minustakin uusin Terminator oli silti ihan susi ja District9 oli mielestäni tähden verran parempi, eli pääsi jo kahteen tähteen, mutta ei minun silti tarvitse sitä enää tämän elämän aikana välttämättä katsoa.

Vaikka annan ST:lle esim. neljä tähteä, voin samaan aikaan antaa esim. Pianistille viisi tähteä, IB:lle kaksi tähteä ja taas toisaalta Avatar 3D:lle neljä tähteä, enkä vertaa näitä keskenään laisinkaan, vaan lähinnä arvioin niitä genrensä sisällä, että viihdyttävyytensä puolesta. Näistä esim. Avatar 3D oli sisällöltään perinteisessä elokuvamielessä mielestäni ehdottomasti köyhin ja Pianisti edustaa sitä toista ääripäätä ja kaksi keskimmäistä edustaa lähinnä ok/voi katsoa kaksikin kertaa jos jaksaa -sarjaa, mutta voivat toki silti olla tehty joko hyvin, huonosti tai jopa siltä väliltä.

IB on mielestäni kahden tähden arvoinen, se menee krapulasunnuntaina _minulle_ kebabin ja kolan kanssa ihan hyvin, mutta lähinnä alan hakeutumaan tuonne realismipuolelle ja löydän naputtamista ja ärsytystä monestakin eri kohdasta enkä vähiten esim. Brad Pitin surkeasta näyttelijätyöstä ja vielä surkeammasta etelän murteesta. Musta komediahan tuo mitä ilmeisimmin on ja semmoiseksi se on varmasti tarkoitettukin, kuten niin moni muukin Tarantinon leffa. Tarantinon pätkistä minulle uppoaa edelleen parhaiten viihdyttävyydeltään Jackie Brown ja Pulp Fiction, muut ovat enemmän tai vähemmän keskinkertaisia, vaikka Kill Bill oli kyllä ihan tuore ilmestys aikanaan ja kestää katselukertoja kohtuullisen hyvin. Mutta toisaalta, minä en yritä löytää elokuvista jotain elämää suurempaa sisältöä vaan olen niin itsekeskeinen paskiainen, että pidän omaa viihtyvyyttäni määräävänä tekijänä. :naminami:

 

Joo hyvä vastaus/ posti. Olen täysin samaa mieltä kun katsoin Pittin työtä kolmannen kerran, niin vain elokuvateatteri -kohtauksessa, jossa hän esittää italialaista idioottia - hän pärjää muiden kanssa. Muuten erittäin tökerösti puhuttuja vuorosanoja eikä lähellekkään monien muiden näyttelijöiden tasoa.

Eli Roth oli hyvä italialaisena kuvaajana, mutta muuten häntä ei olisi saanut päästää kameran eteen. Propaganda dokumentti oli hyvin tehty, joten ehdotan miehelle siirtymistä komedian puolelle. (elleivät Hostel -elokuvat jo genreä edusta). Joo saatan olla liian ankara, mutta kun jotkut tyrmäävät leffan 1 tähti jne. se laittaa miettimään mitä he luulivat näkevänsä?

-aatu konnari kädessä propagandaministeri Goebbelsin olkapäillä notkumassa. Frederick Zoller oli muuten myös hyvä ja varsinkin tämä gestapo, joka taverna -kohtauksessa saa liittoutuneet kiinni, mutta suuri tulitaistelu vie hengen.. ääh.. turhaan minä tässä nimeän näitä olivathan naispääosatkin todella hyviä.

 

Mistä moinen ajatus? Tässäkin ketjussa valtaosa arvioista tuntuu olevan kahden ja neljän tähden välissä.

Entäs ihmiset, jotka pitävät yllä mainittuja pääosin roskana ja Kakkiaisia korkeintaan keskinkertaisena? Itse väittäisin että ihminen, joka ei tajua elokuvamaun perustuvan subjektiiviseen kokemukseen, ei ymmärrä leffoista(kaan) mitään.

Jos (ja ymmärrettävästi kun) näiden ihmisten seura ottaa pattiin, niin pitääkö niiden kanssa välttämättä hengata? Ainoa asia, joka kyseisen ihmisryhmän maussa itseäni haittaa on se, että heidän takiaan TV:stä tulee minusta pääasiassa huonoa ohjelmaa (valtaosassa heitä toki haittaavat monet muutkin asiat, mutta tosi-TV:n suhteen vain tuo).

On sinällään hienoa, että olet löytänyt itsellesi nykyelokuvista uuden suosikin, mutta suhtaudut siihen ehkä jo liiankin fanaattisesti. Kiinnitä huomiota sanaan, jonka boldasin lainauksestasi äläkä yksinkertaista oman makusi ulkopuolelle jääviä ihmisiä yhdeksi homogeeniseksi joukoksi.

 

Kiitos viestistä.

Oletan, että tällä foorumilla on kokeneempia harrastajia kuin minä. Innostuin leffoista "fanaattisesti" noin 2 vuotta sitten. Nyt niitä on kertynyt leffa-hyllyyni yli 200 kpl. Mutta joo.. tämä on Kunniattomat paskiaiset ketju ja saa nähdä onko se nyt sitten edustettuna Oscar-gaalassa.

 

Katsoin KP:n viikonloppuna Blu-ray:lta. Omasta mielestäni se oli erinomaisen viihdyttävä elokuva. Kaksi ja puoli tuntia kului nopeasti. Ehdottomasti vuoden paras leffa. Ainoa miinus KP:ssa oli, että Brad Pitt ei oikein sopinut tuohon leffaan. Mitään arvosteluja en lukenut ennen katselua, joten mitään ennakko-odotuksia ei ollut.

 

Pittihän selkeesti esitti jenkkiupseeria koomisen stereotyyppisesti (mitä jotkut eivät näymmä tajunneet haukkuessaan tämän näyttelyä), tosin olisi moisia hahmoja saanut useampiakin olla leffassa. Hitleriäkin näkyi valitettavan vähän ja Pitt ryösti koko shown ollessaan ainut joka jaksoi jotenkuten huvittaa ja pitää hereillä leffan ajan. Muut sitten näytteli enemmän tai vähemmän tylsää tosikkoa.

 

Aluksi täytyy sanoa että mielestäni Tarantino on ohjaajana suuresti yliarvostettu, vaikka teoksista löytyykin Pulp Fiction ja pari muuta hyvää rainaa.

IB puolestaan oli näkemistäni Tarantino-pätkistä huonoimpia. Tämän ohittaa vain umpitylsä Death Proof. Ymmärrän kyllä hahmojen olevan tarkoituksellisen ylivedettyjä, mutta varsinkin Pittin roolisuoritus ärsytti suunnattomasti. Tarinasta tai teknisestä puolesta ei sinällään mitään valittamista, mutta tässäkin pienoinen junnaus tavaramerkkipaskanjauhannan parissa laskee viihdearvoa, mikä tällaiselle teokselle on tärkeämpi kuin stoori.

Loppujaan kyseessä on vain keskivertotoimintafilkka. 3/5

 

Oli tämä ainakin huomattavasti parempi kuin se parivuotta sitten kokoonsählätty kasa höyryävää shaissea joka Death Proofinkin nimellä kulkee. Oikeastaan nostaisin Tarantinon toiseksi parhaaksi elokuvaksi Reservoir Dogsin jälkeen (Jackie Brown näkemättä). Vaikka odottelin kommenttien perusteella jotain gorehtavaa ja railakasta actionsettiä niin elokuvan pääpaino oli kuitenkin jälleen pitkissä keskustelukohtauksissa. Toimi hyvin vaikkei ennakkokäsityksiin istunutkaan. Toisella katsomiskerralla uskon saavani vielä enemmän irti. Ihan sellainen valtava WAU-fiilis jäi kuitenkin kokematta. Tähtiä en oikein osaa antaa.

En tiedä miksi mutta (kenties se musta huumori?) tuli katsoessa jonkun sortin Coen-vibat.

 

Sivuhuomioita..

Estetiikan taju on Tarantinolla ohjaajien kärkikastia. Todella kaunista ja tunnistettavaa kuvaa jälleen kerran. Sisällöltään kuitenkin aika keskinkertainen elokuva.

Jos haetaan pieniä tyylirikkoja, niin itseäni häiritsi aika paljon se, että vuoden 41 tapahtumiin käytettiin scorena mm. biisejä, joissa on sähkökitara. Ei toisen maailmansodan koitoksiin kuulu moderni musiikki, ei edes sähkökitara. Samoin tuntui muutaman kerran siltä, että Kill Billin scorea oltiin kierrätetty huoletta tähänkin rainaan.

Itse elokuvalle 3/5.

 

Tämähän ei tietenkään mitenkään voinut olla tyylivalinta, joka on ohjaajalleen ominainen ja tunnistettava brändi? Samalla tavalla kuin Spielberg käyttää Williamsin musiikkia 99% ajasta, niin Tarantinon elokuvia kuljetetaan aina retro ja alternate musiikin tahtiin.

 

Niinpä. Tyylikeinona minäkin se otin. Eikös Sofia Coppolan Marie Antoinetten musiikeissakin ollut aika modernia menoa?

 

En minä sitä lapsuksena pitänytkään Tottakai se oli tyylikeino, mutta ensimmäinen kerta Tarantinolta, kun elokuvan scoressa on käytetty selvästi sen tapahtumia modernimpaa musiikkia. Eikä minun mielestäni Toiseen maailmansotaan sovi sähkökitara. Kill Billiin sen sijaan sopi Sinatra ja Zamfir. Mutta tämä on vain hlökoht mielipide.

 

Hetkinen, hetkinen.. nyt sentään. Koulukatu, kotikatu mikä lie??? Pudotit siis 2 tähteä arvosanastasi pois sen takia että "tara" sattui ekstasi-viboissaan poimimaan R.Rodriguezin vanhan meksikolaisen sähköskitan esiin ja tuoda vähän valoa Aatunkin maailmaan. Vai sellaista..

Voisin jatkaa valitustani sen verran, että KP:n pisteitä voisi vähentää, vaikka sillä, että sisältöä olisi voinut olla enemmän tai että Pitt pilasi leffan, mutta että oikein tulevaisuudesta peräisin oleva sähköskitta??? No toisaalta sinulla on tarkka korva ja pikku-tarkka arvostelu periaate, pidän siitä.

 

Valikoidulle luetun ymmärtämiselle :naminami:

 

Minusta tämä elokuva lepää ennen kaikkea natsiupseeria esittävän Christoph Waltzin harteilla. Toki kunnia kuuluu myös itse kirjoittajamaestro Tarantinolle siitä syystä, että vaikka koko hieman ylipitkäksi leikatun elokuvan dialogista ehkä vain kolmasosa käydään englanniksi, jutustelu sujuu tarantinomaisen hyvin alkaen alun hyytävästä (pitkälti) ranskankielisestä osuudesta. Mutta näyttelijähän senkin kantaa maaliin.

 

Juuri näin. Sisälukutaidollesi - national, irrational, mikä lie - antaisin kuitenkin täydet viisi tähteä :thumbsup:

 

:thumbsup:

 

Aikalailla täysin samaa mieltä.

 

Sitä huonompaa Tarantinoa. En itse asiassa edes ymmärrä mistä ansioista tämäkin leffa on saanut oman kohunsa. Ilmeisesti pelkästään fanit olleet paukuttamassa rumpuja sillä niin köyhä leffa oli kaikilta osiltaan.

Dialogia oli paljon mutta se oli todella puuduttavaa. Siitä puuttui kaikki sähäkkyys, vauhti, mukaansatempaavuus jne. Tuntui siltä kun kuuntelisi vanhojen mummojen jorinoita.

Toiminta oli sekin köyhän puoleista. Muutama kohtaus jossa konetuliaseet lauloivat ja se siitä. Tuli mieleen 80-luvun toimintapätkät.

Hahmot jäivät (loikkarinatsia lukuunottamatta) täysin statisteiksi. Siinä missä monessa Tarantinon leffassa on elänyt päähenkilöiden mukana/puolella ei tässä heistä välittänyt lainkaan. Brad Pitt oli todella surkea tai pitäisikö sanoa että väärä henkilö rooliin.

Leffan pituutta on mahdoton puolustella koska älytön määrä aikaa käytettiin vain jotta väännetään rautalangasta jotain henkilöhistoriaa joka toisaalta on ihan samantekevää (aika moni niitä natseja halusi listiä). Jopa Kill Bilissä tuo asia oli tehty paremmin.

Vaikea uskoa että sama kaveri oli puikoissa tekemässä Reservoir dogsia ja Jackie Brownia. Noh kaikkihan sitä vanhenevat eikä sitä ehkä enää jaksa samalla tavalla. Raivoamiset on raivottu ja on vain mukava mennä nukkumaan kympin uutisten jälkeen.

 

Jaahas:OI:OI:OI:OI

Tuli maksettua 14,90 Gigantista tästä Bd-levystä.

Taas kerran hirveä hypetys QT leffasta, ja ajattelin että olisko uusi Pulp viimein, mutta EI EI. Pulp Fiction on yksi top 10 leffoista ja RDogs on top 20.

Ei tää huono ole mutta ei ainakaan mun elämä muuttunut, Enzon alkuperäinen, vaikka "halvalla" tehty onkin, niin on suhteessaan hauskempi ja parempi, niin se vain on.:thumbsupISTE