Kunniattomat paskiaiset (Inglourious Basterds) (Quentin Tarantino)

Verikekkerin johtamaa Brad Pittiä?

 

Oli mainio leffa, en todellakaan laittaisi pulp fiction edelle kuin eräät täällä ,mutta täyttä Tarantinoa silti.Aiheutti paljon ristiriitaisia tunteita ,joten 4/5 tähteä.

 

Paskiaiset jätti hyvin ristiriitaisen tunnelman. Toisaalta dialogi oli loistavaa hauskuudessaan ja silkassa "musikaalisuudessaan" ja tarina omaperäinen, mutta toisaalta tarina tuntui koko ajan jäävän puolitiehen. Tarantinon mestariteos? Ei todellakaan. Parempi kuin Pulp Fiction? Ei todellakaan. Kyllähän tämä Death Proofin yli ajaa (joskin vertaus on ontuva kyseisen elokuvan Grindhouse-tyylin takia... ai niin, ja pun intended) ja on kaikin puolin hienompi kuin Jackie Brown. Reservoir Dogsiin, Kill Bill -elokuviin ja varsinkaan pyhään Pulppiin se ei millään yllä.

Elokuvan suurin virhe oli mielestäni laiskasti kirjoitettu käsikirjoitus. Ehkä olen katsonut liikaa Seinfeldia, mutta läpi elokuvan tuntui kuin kohtaukset eivät liittyisi tarpeeksi toisiinsa.

Spoiler

Esimerkiksi Shoshannan ja Landan välinen jännite jätettiin täysin auki.

Oikeastaan kenestäkään hahmosta ei tarjottu edes syvempää analyysiä. Tämä herättääkin kysymyksen oliko tämä tietoinen ratkaisu Tarantinolta, ns. tyylillinen ratkaisu. Käsittääkseni tällä kertaa innotteita on otettu etenkin länkkäreistä, mutta ainakin kyseisen genren lippulaivassa, Leonen Spagettitrilogiassa, hahmojen taustat selvisivät viimeistään lopussa. Ehkä Tarantinolle on jäänyt Grindhouse-tila liiaksi päälle, ja hän haluuakin tehdä "tyhmästi kirjoitettuja" elokuvia.

Voi tietenkin olla, että Tarantino halusi antaa kaiken loiston tapahtumille ja dialogille olettaen, että kaikki tietävät Toisen Maailmansodan asetelmista ja tätä kautta myös hahmojen mahdollisista lähtökohdista. Dialogi olikin tuttuun tapaan elokuvan suola. On uskomatonta miten vain Tarantino näkyy omaavan taidon tehdä elokuvia, jossa dialogi on kuin musiikkia korville. Saksan ja Ranskan kieli sopikin täydellisesti miehen riimittelyihin. Christoph Waltzin Landa oli etenkin herkullinen hahmo tämän suhteen. Erikoismaininta kuuluu myös tälle pitkälle baarikellari-kohtaukselle, jossa dialogi oli myös hersyvää.

Elokuvan toimintapuoli oli yllättävän vähäistä, ja voinkin ymmärtää miksi trailerin kaltaista toimintaa odottaneet pettyivät ns. keskusteluelokuvaan. Väkivalta oli yllättävän kesyä mailoista, luotinaamoista ja viiltelyistä huolimatta -- Resorvoir Dogsin korvanleikkaus oli kevyesti järkyttävämpää.

Näyttelijäkaartin parhaimmat hahmot löytyivät helposti näistä natsiupseereista, jotka loistivat Tarantinon sanojen puhujina. Brad Pitt päätyi lopulta olemaan pakollinen "iso stara", jonka kautta Tarantino sortui vähän turhan pelkistettyihin vitseihin (italian kielellä sekoilut). Hitleriä näytellyt ei ollut mielestäni Tarantinon hehkutuksen arvoinen, vaikka monologeissaan näytti omaavankin hitlermäistä intensiteettiä.

Onhan se tietenkin hienoa, että on olemassa sellainen elokuvantekijä kuin Quentin Tarantino, joka tekee mitä lystää ja joka uskaltaa kokeilla. Miehellä taitaa tietenkin olla se epävirallinen titteli kaikkien aikojen elokuvantekijänä (jos nyt puhutaan "seuraajien" määrästä), mutta ei hän missään nimessä Midaksen kosketusta ihan joka kerta näytä omaavan. Paskiaiset on keskivertoa parempi leffa ja hieno lisä Tarantino-katalogiin, mutta Tarantinon soisi pelaavan varman päälle enemmän.

3.5/5 :naminami::naminami::naminami:

 

Juuri nähneenä aika kaksijakoinen fiilis. Hieman pitkäveteinen maku jäi suuhun, ei niin paljon toimintaa kuten saattoi odottaa, dialogeja senkin edestä mielenkiintoisista tylsähköihin.

Plussaa aitous mm. roolituksessa ja kielivalinnoissa, musiikki kuten aina, muutama näyttelijä ylitse muiden.

Miinusta joidenkin kohtausten tai henkilöiden kuulumattomuus juuri siihen
kohtaan + huumoria olisi mahtunut mukaan enemmänkin.

Mut enivei leffassa käymisen arvoinen, hyllyyni tulee fyysinen kappale aikanaan alennuslaarin kautta. 3/5.

 

Ihan asiallisia pointteja Elviksellä tuossa ylempänä, tosin sehän on fakta, että hillityn upea Jackie Brown on Tarantinon aliarvostetuin ja paras elokuva

Käsikirjoituksen laiskuudesta olen siinä mielessä eri mieltä, että tässä oli Tarantinon parhaimpia ja jännittävimpiä kahdenkeskisiä keskusteluja hahmojen välillä. Usein aiemmissa elokuvissa dialogi on ollut vain napakasti kirjoitettua, hyvää ja rentoa paskanjauhantaa, mutta tässä lähes kädet hioten odotti, mihin keskustelu milloinkin johtaa ja kuinka pahaksi tilanne eskaloituu, kun lähes jokaisen sananvaihdon jälkeen edessä oli uusi käännekohta. Käsittämättömän hienoja ja kuumottavia kohtauksia, esim. jo alku on ihan klassikkokamaa kaikessa spagettiwesternmäisyydessään. Noin juonellisesti dialogilla oli oikeasti merkitystä ja jokin päämäärä, ilman että se oli vain tyhjää ajantappoa. Juuri tuo alku on sinänsä poikkeuksellinen, ettei elokuva lähde käyntiin heti rytinällä ja actionilla, vaan petollisen hiljaisesti ja painostavasti. Se on se väkivallan uhka, kun kaikki voi olla kiinni väärästä aksentista tai yhdestä väärästä eleestä ja tässä Tarantino onnistui paremmin kuin koskaan aikaisemmin.

Dialogikohtaukset olivat siis painostavia ja hyvin kirjoitettuja, enkä havainnut niissä suoranaisesti katselukokemukseen vaikuttavaa tyhjäkäyntiä tai muuta. Tiettyjen hahmojen vähäinen ruutuaika, pinnallisuus (no, nehän oli suurimmaksi osaksi sellaisia karikatyyrispedejä) ja paikoittainen potentiaalin käyttämättä jättäminen olivat tosiaan pieniä epäkohtia, esim. juurikin tuo,

Spoiler

kun Shohannahin ja Landan tarinat veivätkin sitten omilla tahoillaan eri suuntiin, vaikka jonkinlaista syvästi henkilökohtaista kostoa tai välienselvittelyä odotin, sellaista kun jo heti alussa heiteltiin ilmoille + sitten se kahvilakohtaaminen myöhemmin.

Sekin oli vähintäänkin erikoinen ratkaisu, että elokuva nimetään vetävästi ja sitten kuitenkin suuri osa "basterdseista" jää oikeastaan täysin kasvottomiksi ja hahmottomiksi. Ainoastaan muutama nostetaan enemmän esiin, osa on mitä nyt on. Omalla tavallaan toiminta ja yllättävät väkivallanpurkaukset tuntuivat kulkusissa huomattavasti tehokkaammilta, kun niitä on pohjustettu pitkällä keskustelulla joka ei voi päättyä hyvin. Vaikka alun perin luotibalettia, natsien skalpeerausta ja yleistä dirty dozen -meininkiä odotinkin, niin oikeastaan en ole lainkaan pettynyt siihen, millaisen lähestymistavan Tarantino tällä kertaa otti.

Elokuva oli muutenkin melko rönsyilevä, eli periaatteessa Tarantino loihti näistä aineksista kuitenkin erittäin loistavan elokuvan, mutta paljon jätettiin juttuja myös käyttämättä. Kuka tietää, mitä kaikkea leikkaushuoneenkin lattialle on jäänyt. Paljon olen lukenut kritiikkiä siitä, kuinka eri juonet eivät ihan täysin ongelmitta kohtaa lopussa, mutta itse olin tyytyväinen ja kokonaisuudessaan elokuva jopa yllätti, vaikka ennakkotiedot olivat melko ristiriitaisia. Ehkä Death Proofin pieni notkahdus oli suurin syy varovaiseen suhtautumiseen, kun ei miehellä tosiaan ihan aina mikään Midaksen kosketus ole, mutta tällä kertaa Tarantino ns. delivers. :thumbsup:

Uskaltaisin antaa tälle melkein jopa 5/5, mutta ainakin 4/5. Pitää nyt sulatella ja miettiä enemmän, mutta kolahtihan tämä.

 

Kaikilla tuntui olevan hauskaa teatterissa. Parhaita leffoja vähään aikaan. 4/5

 

Kyllä se Pulp on verrattuna tähän huomattavasti amatöörimäisempi ja laiskempi teos. Tuo mainitsemasi jännite selvitetään kylläkin ihan täysin tarinassa, mutta sitä ei väännetä Pulpin tavoin rautalangasta.

 

Ai? Kerro toki miten kyseinen jännite selvitetään. Minusta se jäi hyvinkin puolitiehen.

 

Spoiler

Landa toki tietää, mikä Shoshanna on naisiaan, mutta kuten elokuvakin näyttää hän saa tietää Basterdsien suunnitelmista melkein heti Shoshannan käryttyä, näin ollen antaen asian olla, sillä hänen suunnitelmansa on muutenkin selvitä kuin koira veräjästä pistämällä Hitler paloiksi.

 

Kyllä oli loisto elokuva. Vaikkakin elokuvassa oli jaarittelua enemmän, kuin kaikissa Tarantino leffoissa yhteensä, niin henkilöhahmot ja itse dialogi vangitsi uskomattomalla tavalla. Kaksi ja puoli tuntia meni, kuin siivellä. Elokuvan parasta antia mielestäni antoi ehdottomasti Christoph Waltz. Toivotaan, että tuota Itävallan ihmettä tullaan jatkossakin näkemään lontoonkielisissä elokuvissa. Innolla jään odottaa BD julkaisua elokuvasta.

****½/*****

 

Spoiler

Moinen mielipide kyllä vaatii ihan omien johtopäätöksien tekoa. Minusta taas Landa saattoi ehkä epäillä Shoshannaa, muttei missään nimessä varsinkaan sitä tiennyt, että kyse oli vuosia sitten talon alta karanneesta juutalaistytöstä -- mistä ihmeestä hän sen olisi voinut tietää . Landahan esimerkiksi siellä kahvilassa koko ajan tarkkaili hänen reaktioitaan (esimerkiksi "on vielä eräs toinen asia... mutten enää sitä muistakkaan" -juttu), mutta voiko tästä vetää sen johtopäätöksen kovin helposti, että Landa tiesi kuka hän on ja mitä hän aikoo.

Toki se sopii juonenkäänteeseen, että Landa olisi antanut Shoshannan olla vaikka olisi tiennytkin kuka hän on. Minusta vaan kaikista sanaleikeistään huolimatta Landa ei välttämättä päässyt epäilystä pidemmälle Shoshannn kohdalla.

Unohdin muuten mainita arvostelussani, että oli ihan hauska lisä se, kun

Spoiler

narraattori Samuel L. Jackson ja "Kenraali" Harvey Keitel

olivat mukana elokuvassa.

 

Ylitti kaikki odotukset. Vielä ekan puolen tunnin aikana vähän ehkä tuli sellainen olo, että taitaa koko pätkä koostua kasasta ihan kivoja kohtauksia, jotka jäänevät suht irtonaisiksi. Mutta loppua kohti homma paketoitui perkeleen asiallisesti, ja tekstien ilmestyessä kankaalle en ollut ainoa, jonka teki mieli hakata käsiä yhteen. Periaatteessahan elokuva on sukua erilaisille indie-actionhupailuille, mutta jännitys-komedia-tragedia-toiminta-yhdistelmä kaikessa ristiriitaisuudessaan ja outoudessaan toimi kaikkien osasten kohdalta juuri oikein. Plussaa eri kielien käytöstä. Anamorfinen linssi näytti myös jännältä. Ja vanhat Universalin logot toivat hymyä naamaan.

4/5

Edit: Filmiprintissä oli koneelta rendatut isot rumat keltaiset tekstit. :sick:

 

Ehkä että tuossa on takana se että Yhdysvalloissa käytetään tuonväristä tekstitystä ja tämä elokuva esitetään sielläkin poikkeukselliseti tekstitettynä.

 

Hyvä leffa. Jos elokuvan olisi ohjannut joku tuntematon tekijä, niin olisin välittömästi kiinnostunut katsomaan hänen muunkin tuotantonsa ja hehkuttaisin nyt uutta ohjaajatähteä. Mutta tämä oli siis Tarantino-leffa ja odotukset huipussa - en ole ihan varma, vastasiko elokuva niihin.

Alku oli mielestäni komea ja se, miten kohtausta hitaasti rakennettiin kohti huipennusta. Landa oli loistava hahmo. Sitten kun siirryttiin kuvaamaan Paskiaisia, niin se ei oikein imaissut mukaansa. Kuten joku yllä sanoi, minullekin Paskiaispoppoo jäi aika etäiseksi verrattuna vaikka Kill Billien hienoihin roolihahmoihin, se oli ehkä elokuvan heikointa antia. Brad Pittille oli kirjoitettu (varmaankin tarkoituksella) todella kliseinen ja ärsyttävä rooli, en pitänyt siitä.

Summa summarum: ei mikään Tarantinon mestariteos, mutta tyylikäs ja viihdyttävä elokuva, josta ohjaajan kädenjäljen kyllä tunnistaa. 3,5-4 tähteä.

Ps. Näitä kommentteja lukiessa alkaa tuntua, että olen ainoa, jonka mielestä Death Proof oli mainio!

 

Et ole ainoa.

 

Samaistun h3mb3:n edelliseen suunvuoroon. Tulipa yllätyttyä positiivisesti! Mielestäni leffa oli varsin hyvä, mitä en tosiaankaan etukäteen uskaltanut odottaa...

Dialogi oli kutkuttavaa, mutta tyyliltään jotenkin tuoreella tavalla erilaista kuin ne aikaisemmat, mistä QT on kuulu. Selvää Tarantinoa, muttei sitä samaa samaa. Tälläkin osastolla lunasti sen mitä esim Death Proofin motiivittomasta junnaamisesta jäi uupumaan. Tällä kertaa seuraaminen ei aiheuttanut kiemurtelua tai 'blah, blah, get on with it' -tuntemuksia.

Tuossa edellä oli puhetta elokuvan ja eri kohtausten irtonaisuudesta, minkä tavallaan ymmärränkin. Silti itse liitän tuon ilmiön siihen, että koen, että kohtauksissa on tehty käsikirjoituksessa ja ohjauksellisesti aika tylyn vakaasti ne ratkaisut, mitkä on kuulunut tehdä, eikä tavallaan 'elokuvan tyylisääntöjen mukaan' väkisin kursittu tai pyöristelty kokonaisuutta suotta.

Nauraakin sai ihan mukavasti, which was nice. Kaikenkaikkiaan aika erikoinen leffa, jota on hankala luokittaa tyylin mukaan, niin monista elementeistä oli tavara koottu, silti mielestäni teoksena eheästi ja loogisesti.

4/5, josta ehkä 0,25 pistettä WW2-aiheesta (me favourite)

Ainiin, prkl elokuva kun alkoi, niin unohtivat mainoksista väärän kakkulan piirtoheittimen eteen. Tana meinas palaa Hi-Hat kun kuva oli kapea ja korkea niin, että esim tekstit ei päässyt enää kuvaan. Vielä siinä vaiheessa puhuttiin vielä ranskaa. Onneksi palaute pääsi perille, ja ekassa varsinaisessa kohtauksessa oli kuva jo kohdallaan...

 

Olen kaikesta muusta samaa mieltä paitsi että IMO Death Proof on yksi kaikkien aikojen huonompia elokuvia, kevyesti.
Ärsytti suunnattomasti että miljardi kertaa nähdyissa trailereissa tuli nähtyä jo melkein kaikki Pittin mukahauskat lausahdukset. Landa oli elokuvan ehdoton tähti. Kellaribaarikohtaus oli todella herkullisen kutkuttava. 3/5

 

Hyvä leffa, mutta ei mikkään mestariteos. Taattua Tarantino laatua tämäkin.
Christoph Waltz oli loistava niin kuin täällä on jo kehuttukin. Tarantinon leffoissa ei merkitse hahmot mittää, ne saattaa kuolla tuosta vaan. Tarantino saa myös näyttelijöistä enemmän irti, huonommistakin kuin muut. Tietty merkitys silläkin, että hän ossaa kirjoittaa hyvät sanat hahmon suuhun. Tämä tullee hankittua omaan hyllyyn kuten kaikki muutkin Tarantinot.

****

PS: Death Proof ei todellakaa ole yksi kaikkien aikojen huonompia elokuvia millää mittarilla.

 

Hyvä leffa

4/5

Itse olisin pamauttanut kyllä K-18 leiman leffalle, sen puuttuminen vähän ihmetytti.

District 9 ja tämän on pitkästä aikaa omalla kohdalla vähän uniikimpia leffoja.

 

Kumma mies tuo Tarantino, kun ei ole vieläkään onnistunut huonoa elokuvaa tekemään. Kunniattomat paskiaiset on parhaimmillaan erinomaista elokuvaa, mutta ei missään nimessä ilman heikkouksia. Itse paskiaisjoukko tuntuu oikeastaan varsin turhalta. Tuohan sakki mukanaan toimintaa, gorea ja huumoria, mutta tarinan kannalta poppoo ei loppujen lopuksi ole kovinkaan suuressa roolissa ja vahvimmat näyttelijäsuorituksetkin löytyvät muualta.

Toivottavasti parissa viime leffassa nähty kaverien mukaan ottaminen näkyviin rooleihin ei ole mikään jatkuva suuntaus Tarantinon elokuvissa, Eli Roth ja Omar Doom olivat jälleen kovin tönkköjä. Landaa on hahmona jo kehuttu, mutta Christoph Waltz ansaitseekin kaiken saamansa ylistyksen. Myös elokuvan naiset tekivät hyvää työtä.

Erinomaisen Death Proofin tai muidenkaan ohjaajansa kärkitöiden tasolle ei nyt ylletä, mutta kyllä Kunniattomat paskiaiset epätasaisuudestaankin huolimatta on jälleen juuri niin viihdyttävä elokuva kuin tekijältään saattoikin odottaa.