Kunniattomat paskiaiset (Inglourious Basterds) (Quentin Tarantino)

Pitkästä aikaa leffa mitä odotin kovasti ja vieläpä täytti ne odotukset:thumbsup:
Kyllä huomasi taas minkälaisista elokuvista Tarantino tykkää, varsinkin alun maitotila kohtaus oli tehty tyylikkäästi Sergio Leonea kunnioittaen. Mielestäni tässä toimi Pulpin tapaiset pitkät dialogit ja musiikkikin toimi mielestäni todella hyvin, ainoa mikä ei sopinut oli se loppupään nopea musiikki. Se tuli vähän puskista, vaikkakin kohtaukseen olisi varmasti sopinut sen tyylinen musiikki.
Idols tuomarin tyyliin voisia sanoa, loppukohtaus oli hyvä mutta biisi valinta oli vaan väärä.
Näyttelijä suorituksista paras oli kehuttu Christoph Waltz, Hitler taas oli liian läski.
Eli yhteenvetona voi sanoa että mielestäni Tarantino is BACK,ainakin niin kauan kunnes tulee seuraava leffa.

4/5

 

Ah joo. Nimet ei pysy mielessä ja muistikuva naamasta vain yhdisty Tim Rothiin.
Joo ei ole sama mies Waltzin kanssa

 

Hyvää Tarantinoa tämäkin pätkä vaikkakin joitain puutteitakin mukana oli. Näyttelijäsuoritukset sitä Landaa ja Shosannaa lukuunottamatta melkoisen heikkoja, varsinkin Pittin Aldo oli suorastaan hävyttömän huono, eihän se ollut edes kunnolla överiksikään vedetty, mielestäni. Muutenkin paskiaisten touhuja olisi saanut olla hieman lisää, ehkä sitten lättyjulkaisussaPelastavana elementtinä toimivat lukuisat onnistuneet kohtaukset (esim. kellari ja ruokailu), sekä hilpeä tiettyjen sodan faktojen "modifiointi", josta irtosi monia huvittavia hetkiä. Varsinaista väkivaltaa sekä sotimista näkyi vähän, mutta ne olivat tuttuun tyyliin onnistuneen sähäköitä ja sopivan tylyjä. Tavaramerkiksi muodostuneet musiikkivalinnat eivät tässä aivan nappiin osuneet. Sen sijaan hersyvää dialogia piisasi, ja sitä varsinaista paskanjauhantaa oli vähemmän kuin esim. Death Proofissa, eli nyt jutustelu palveli paremmin elokuvan juonenkehitystä, mikä meikäläisen makuun kuitenkin paremmin sopi.

Ehkä Tarantino voisi hieman vähentää tuota "kunnioitan sitä ja tätä -kaveria" elokuvissaan ja keskittyä vaikka ihan omiin ansioiden pohjalta tekemään leffaa, jossa ehkä vielä hiomista löytyisi. Muuten tekeminen on ensiluokkaista ja hänellä on loistava kyky nostaa pinnalle uusia tahi uusvanhoja näyttelijöitä.

Elokuvalle 4-/5.

 

Ei jaksa kauheen syvällistä analyysiä koittaa nyt, mutta sanotaan näin että leffa oli kasa uskomattoman hienolla jännitteellä varustettuja dialogeja. Tykkäsin kovasti! Huumori oli heikompaa kuin odotin, mutta kyllähän tässä nauraakin sai. Ei ohjaajan parhaiden tasolla, mutta lähellä.

****/*****

 

Ennen Inglorious Basterdsia mun "best feature films directed by Mr. Q.Tarantino" -lista näytti tältä:
1.) Pulp Fiction
2.) Jackie Brown
3.) Reservoir Dogs
4.) Loput Tarantino-leffat melko yhdentekevässä nipussa.

Nyt on myös Basterds nähty ja tuolla samalla asteikolla se napsahtaa kivasti Reservoir Dogsin perään omalle sarjanumerolleen (eikä siis muiden "tekeleiden" joukkoon sijalle 5).

IMDB-asteikolla sanoisin 7,9 pistettä. Katsotaan pitääkö tuomiota muuttaa kunhan vähän ehtii mutustelemaan leffan tapahtumia.

Hieman epätasainen suoritus tämä oli, mutta toisaalta kuitenkin selvästi parempaa Tarantinoa kuin mitä viime vuosina on totuttu näkemään.

Heti alkumetreillä esitelty Hans Landa oli ylivoimaisesti paras hahmo koko leffassa, mutta siitäkin jäi fiilis että hahmoa oli rajoitettu liikaa. Voi olla että fiilis johtuu siitä ettei leffassa ollut toista yhtä dominoivaa hahmoa, vaan pikemminkin tasainen joukko pienempiä loistosuorituksia. Pittin hahmosta oli yritetty repiä jotain tasapainoa Landalle, mutta se meni kyllä enemmänkin vitsiksi. Vitseistä puheen ollen, huumoria tässä leffassa oli mun mielestä ylipäätään liian vähän.

Kaikki Landan kanssa käydyt dialogit olivat ohjaajan tyylin mukaisesti maukkaita, joskin paikoin hieman väkisin venytettyjä ja kaukaa haettuja.

Veri lensi vähän väliä ja gorea oli ympätty mukaan ehkä jopa vähän liikaa lajityyppi huomioiden.

Leffan hienoin ja samalla ehkä jopa myös tarantinomaisin kohtaus oli mun mielestä se missä Shosanna nojailee leffateatterin tarkkaamon pyöreään ikkunaan punaisessa iltapuvussaan ja taustalla alkaa soimaan pahaenteisesti David Bowien upea Putting out the Fire. Jostain syystä tällaiset kohtaukset toimivat mulle niin monella tasolla että vieläkin puistattaa. Hienoa kertakaikkiaan.

Muutamat näyttelijät olivat muuten opetelleet puhumaan repliikkejään paikoin useillakin eri kielillä mistä voi antaa heille ison lisäplussan, sekä tietenkin ohjaajalle siitä että uskalsi tehdä jenkkileffan jossa puhutaan melko paljon jotain muuta kieltä kuin englantia pulla suussa.

Hmmm, mitä enemmän leffaa käy läpi mielessään, sitä enemmän siitä tuntuu pitävän puutteineenkin. Ensin ajattelin että ei tätä taida jaksaa toistamiseen katsoa, mutta nyt tuntuu että tämä taitaa oikeastaan vaatia sitä. Basterds tarjoaa elokuvien ystäville aivan helvetisti pieniä yksityiskohtia, satiirista huumoria ja löytämisen iloa (kasapäin viittauksia elokuviin ja historiaan).

Spoiler

Landan muuttuminen lopussa petturiksi oli kyllä puhdas "mennään aidan matalimmasta kohdasta kun ei muutakaan keksitä" -kohtaus, mutta pakkohan sinne loppuun joku twist oli ympätä kun muuten koko pätkä oli melko suorasukaista menoa.

 

Jep! Inglourious Basterds pompsahti tarantinosuosikkieni joukon kärkisijojen tuntumaan. Teatterista lähdettyä olo oli mitä tyydyttynein. Aldo Raine, Hans Landa, Shosanna Dreyfus olivat hienosti näyteltyjä puhumattakaan muista rooleista.

:king::king::king::king::king: / :king::king::king::king::king:

 

Death Proofin mimmikatastrofin jälkeen oli odotukset enemmänkin siellä matalapaineen puolella, mutta niinhän siinä vaan kävi, että tämä kyllä huuhtoi kaikki laskusuhdanteeseen painavat aatokset. Kun vuoden 2009 parhaimpia elokuvia tullaan aikanaan muistelemaan, niin eiköhän tämä tule pärjäämään niissä listauksissa varsin hyvin.

Nautinnollista oli nimittäin meininki ihan alusta loppuun, vaikka kuinka oli trailerihuijausta koko juttu! Maratonikeskusteluissa oli erittäinkin vangitsevaa jännitettä ja tällä kertaa ne osattiin käydä läpi tosiaankin juonenkuljetusta ja keskustelijoiden luonteenpiirteitä tarkasti palvelevina, toisin kuin Death Proofin hössötyksissä.

Näyttelijöistäkin oli aistittavissa että tyytyväisiähän siellä ollaan, kun kerran tällaiseen dialogipainikisaan oli kutsu käynyt. Mainiota leiviskän hoitamista ihan koko linjaston pituudelta ja kyllähän se Taranttella hommansa osaa, jos vaan niin oikeasti haluaa.

 

2 kertaa piti leffa katsoa. että kaiken tajusi Kertakaikkiaan upea tuotos, mutta "verikekkeriä" olisi saanut olla hieman enemmän ja dialogia vähemmän. Kai sitä on turtunut muiden Tarantino -leffojen vuoksi. 5/5.

 

Moi!

Tiedättekö onko Paskiaisia menossa jossain päin Suomea tai lähellä rajojen takana englanninkielisillä teksteillä?

- Anssi

 

Raahasin itseni elokuvateatterin penkkiin varmaan kahden vuoden
tauon jälkeen, kun en malttanut enää odottaa.

Ja kyllä, Tarantino on ehdottomasti yksi maailman parhaista (top 10)
ohjaajista. Äijä on varsinainen tyyliniekka. Loistavia kuvakulmia,
ilmiömäinen musiikin yhdistäminen kohtauksiin ja henkilöhahmojen
herkullinen elävöittäminen.

Elokuva piti otteessaan ja kasvoi loppua kohti ilman, että täyttä
varmuutta tulevista tapahtumista olisi, kun sopassa oli niin monta
lusikkaa.

Odotan leffan BD-julkaisua, koska tämä on nähtävä uudestaan.

4.5/5

 

Sori vaan, fanipojat, mutta jonkun pitää sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita.

Ei tämä ollut lähelläkään miehen parhaita töitä, Pulp Fictionia ja Jackie Brownia. Dialogin määrä ja varsinkin kohtausten pituus kulki juuri ja juuri sietokyvyn rajalla. Hyvin olisi voinut napsaista ainakin puoli tuntia kestosta veks. Toisaalta dialogi ei onneksi ollut niin luokatonta paskaa kuin Death Proofissa.

Kun on niinkin kovia töitä alla kuin PF ja JB, niin odotuksetkin saa olla korkealla. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että parhaat työt on mieheltä jo nähty ja lopulta Tarantinolle jää enää veren ja hidastetun väkivallan ääressä runkkaaminen.

Ja jollekin vastaukseksi se Pittin Aldo Raine oli Vito Corleonesta lähes yhtä kaukana kuin Pitt Brandosta. Pitt oli kyllä ihan hyvä roolissaan, ei siinä mitään.

Loppujen lopuksi kuitenkin pieni yllätys positiiviseen suuntaan verrattuna miehen tätä edelliseen työhön. ***/*****

 

Komppaan edellistä. Keisarin natsiunivormu on ohutta kuosia. Mitähän tämä huterasti toisiinsa liittyvien pitkitettyjen kohtausten sisältämä USKOMATTOMAT KAKKIAISET yrittää meille kertoa sodasta, tai maailmasta? Vai yrittääkö se edes mitään? On coolia kun on coolia. Elokuva elämää suuremmista elokuvista on unohtanut olennaisen, elämän. Jokainen kohtaus päättyy juuri siten kuin katsoja odottaa. Karaktäärit on ohuita, veitset teräviä ja pesäpallomailat tylsiä. Kelloa tulee katsottua usein. Tarantinon leffaksi KAKKIAISET on hidastempoinen pätkä esim verrattuna Bressonin elokuvaan Kuolemaantuomittu on karannut.

Mutta olihan KAKKIAISISSA pari likipitäen hyvääkin kohtausta. Alku maalaistalossa ja kellarikohtaus. Pulp Fiction ja etenkin Jackie Brown ovat onneksi toista maata. Tarantino voisi jättää fanittamisen ja tehdä pitkästä aikaa oman leffan.

**/*****

 

Lähes kaikki Tarantinon elokuvat ovat pastisseja, taitavia ja hyviä sellaisia toki. Ehkä Reservoir Dogs ja Pulp Fiction seisovat vielä omilla jaloillaan, mutta Jackie Brown varsinkaan ei ole Tarantinon oma leffa sen enempää kuin sen jälkeen ilmestyneet.

 

Vaikka mies pari kolme ihan hyvää elokuvaa onkin tehnyt, en ole koskaan ollut varsinaisesti Tarantinon fani. Kakkiaiset (sergio leonen nimitystä lainatakseni, tosin ilman cäpsejä) ei muuta tilannetta suuntaan eikä toiseen.

Miksi ihmeessä QT haluaa tehdä B-elokuvia suurella budjetilla? Aivan turha hankkia nimekkäitä ja päteviä näyttelijöitä jos näiden on tarkoitus patsastella ja ylinäytellä lähes Kummeli-tyyliin. Aivan muutamaa kohtausta lukuun ottamatta kaikesta paistoi tahallinen camp-henki.

QT:n dialogi ei toiminut tällä kertaa. Keskustelut kulkivat hyvin teennäisesti yrittäessään antaa katsojalle infoa, jota tämä tarvitsisi tilanteen ymmärtämiseen; usein tässä sorruttiin vielä rankkaan katsojan aliarviointiin (muutoin hyvä alkukohtaus pilattiin tällä kalastelulla ja yliselittämisellä).

Dialogin suuresta määrästä huolimatta suurin osa hahmoista jäi karikatyyreiksi eikä juontakaan varsinaisesti rakennettu, se vain eteni kohtausten välissä. Ylinäyttelyn ja patsastelun takia elokuva oli monin paikoin myös hyvin teatterimainen.

Plussaa kuitenkin muutamasta hienosta patsastelusta (ei se aina huonoa ole), pääpiirteittäin hyvin toimivista musiikeista, Waltzin näyttelystä ja siitä että nimensä mukaisesti kaikki leffan hahmot olivat enemmän tai vähemmän paskiaisia.

2/5

 

Kyllähän tuo Kunniattomat toimi elokuvissa paremmin tähän menessä ku yksikään Tarantinon aikaisemmista tuotoksista. Actionia oli sopivan tasaisina annoksina joten ei tullu kelloa katseltua kuten Taran muissa. Hans Landa ja Ltn Aldo hoitivat homman kotiin.
5/5

 

Tuli muuten mieleen että ärsyttikö ketään muuta kun alkukohtauksessa vaihtoivat(saksalainen ja ranskalainen) kielen yhtäkkiä englanniksi?
Tuntui että hiipi vaan QT:llä pelko perseeseen että jenkkiyleisön pinna ei kestä koko kohtausta lukea tekstejä

 

Minkä takia loput elokuvasta olikin niin tulvillaan englantia

 

Miten se tuohon kohtaukseen liittyy?

 

No oli sentään yritetty selittää, eikä vaihdettu ihan kesken lauseen.

Spoiler

Ja koska saku tiesi että ne juutalaiset ovat jossakin siellä talossa, oli järkevää puhua kieltä jota he eivät osaa.

 

No jos katsoit kohtauksen, olisit nähnyt pari tärkeää asiaa: Landa on törkeä primadonna, joka esiintyy kuin olisi Broadwaylla kaikille häntä alempana oleville. Näin ollen isompi piippu, erilaisten kielten puhuminen seurasta riippuen ja muutenkin nautittava leikkiminen heikomman osapuolen kustannuksella. Koska näin ollen Ranska oli poissa kuvioista olennaisista syistä, oli Landalla oman showmiehen elkeidensä tapaan järkevintä hypätä Englantiin.

Syy, miksi mainitsin loput elokuvasta oli se, että jos Tarantinolla ei olisi ns. "riittänyt rohkeus" vetää kohtausta loppuun eri kielellä (mikä on ihan järjetön ajatus, että yllättäen kymmenminuuttisen kohtauksen lopussa menisi pokka), hän ei varmastikaan olisi kuvannut koko loppua kahta ja puolituntista pääosin Ranskaksi, Italiaksi tai Saksaksi.