Casablanca tuli eilen katsottua ja vaikka kyseessä on elämää isompi klassikko, niin loppujen lopuksi jäi pettymyksen maku vahvasti kitalakeen.
Sisältäähän tuo nyt sentään yhden elokuvahistorian tunnetuimmista loppurepliikeistä. Spoiler Joissain leffoissa antikliimaksi toimii lopussa ihan hyvinkin, joissain ei sitten taas mitenkään. Itse 'blancan lopusta olen yleensä pitänyt. Tosin viime katselukerrasta taitaakin olla jo seitsemisen vuotta.
Hitto soikoon! Tuli vallan väärin muotoiltua tuo pettymys viesti. Loppuhan oli liki parasta koko elokuvassa, ei tyypillinen päätös tuon ajan elokuville.
Helv,ne taistelu/lento kohtaukset Hiipivässä tiikerissä olivat hyviä.Leffa ei yrittänyt olla "realistinen",vaan kaunis elämys,mitä se olikin. American Beauty taas on mielestäni todella hyvä elokuva,mutta sehän on mielipide.Ei kaikille kaikki aukea. Itse olin aika pettynyt Harry Potteriin sen nähtyäni.Kirjojen taikaa ei olut millään onnistuttu siirtämään valkokankaalle. Taru sormusten herrasta on saanut sellaisen hypetyksen ja kehut että odotin leffalta jotain tasoa.Sitä kuitenkin löytyi vain visuaalisessa puolessa.Syy lienee siinä että Tolkienin kirja on huono.*edelleen minun mielipiteeni,paskat TSH kehujista välitän.*
Juu, samaa mieltä kun Roses - Tarusta odotin että se on paljon hypetystään huonompi leffa ja petyin - se oli vielä omia odotuksiakin huonompi. Toinen tietysti on Hannibal - Lampaiden jälkeen odotti jotain samantasoista mutta paskat. Ei samalla suorallakaan.
Ensimmäisellä katselukerralla Hannibalia tuli automaattisesti verrattua Uhrilampaisiin ja pettymys oli valtava. Toisella kerralla kun elokuvaa käsitteli jo enemmän omana elokuvanaan, niin huomasin, että eihän se nyt niin surkea ollutkaan, vaan ihan mukiin menevä ja komea pätkä...
Phantom menace.. siis kyllä on Lucasilla nyt se PIHVI hukkunut hommasta. Kuori on kuosissa mutta se sisältö... ei mitään tunnelmaa enää... ääääh! Kakkosesta odotin jotain mutta eipä ollut juuri sen kummempi.
Itse olen kyllä aina pitänyt Hannibalista. Ei mikään elämää suurempi kokemus mutta varsin hyvä "jatko-osa" kuitenkin vaikka olinkin aluksi tyrmistynyt kun kuulin Scottin työstävän Uhrilampaiden jatko-osaa.
Tälläkin foorumilla hehkutettu Rio Bravo tuli eilen katsottua ja ei iskenyt oikeastaan millään lailla. Tätäkin klassikko Westerniä leimasi tietty RillumaRei-henki, jota saa hakemalla hakea esim: Leonen italo-westerneistä.
Toinen pettymys lyhyen ajan sisään. Olin kuvitellut että Johnny Deppin Blow olisi huume-elokuvien Goodfellas, mutta ei .. Todella tylsää ja ennalta arvattavaa menoa koko elokuvan ajan. Ei aiheuttanut mitään säväreitä .. myyntiin laittaisin mutta kun on tyttiksen elokuva (joka ei tosin itsekään siitä pitänyt).
No niin pitää kai sitä itsekin jotain tänne skriivata. Kolme leffaa joihin olen eniten pettynyt: Fight Club, Reservoir Dogs ja Gladiator. Jaa miksikö? Fight Club: Ensimmäisen kerran jälkeen luulin, että en oikein ymmärtänyt leffaa ja siksi se oli huono. Toisen kerran jälkeen ymmärsin, mutta edelleen se oli huono. Kolmannen kerran jälkeen huomasin, että juoni on mainio, mutta toteutus jotenkin niin huono kuin voi vain olla. En tiedä miksi näin, koska monet ylistävät leffaa taivaisiin, mutta ei se ole oikein iskenyt meikäläiseen. Edward Norton ja Brad Pitt kyllä ovat mielestäni huippu näyttelijöitä, mutta... Jokin vain mättää... Reservoir Dogs: Nyt täytyy tunnustaa, että näin leffan ensimmäisen kerran vasta eilen, kun ostin sen Anttilasta. Voipi olla, että pitäisi katsoa uudestaan, jotta leffasta saisi enemmän irti, mutta toisaalta sehän ei yleensä ole leffan tarkoitus, joten kommentit ovat paikallaan. Alku leffassa on loistava. Sen jälkeen, kun päästään varastoon/halliin/whatever niin leffa jotenkin lässähtää. Kyllähän leffasta hienoja kohtauksia löytyy, mutta jotenkin kokonaisuus jää vaisuksi. Hyvä leffa kuitenkin, mutta suuren suuri pettymys... varsinkin, jos vertaa Pulp Fictioniin ja Jackie Browniin... Gladiator: Vain kerran olen katsonut tämänkin leffan. Mutta kertoo varmaan leffasta jotain, jos sitä ei mielellään katso uudestaan. Juoni tässäkin ihan jees, mutta Russel Crowe ei meikältä saa mitään isoja taputuksia. Ajattelin kuitenkin katsoa tällä viikolla leffan uudestaan, joten hyvällä tuurilla voi käydä niin, että pitää käyttää "edit":iä ja vähän muokkailla/poistaa tekstiä. Pettynyt kuitenkin olin leffan katsomisen jälkeen. Saattoi kyllä johtua kauheasta hypetyksestä.
Itsekkin kun ekan kerran tuon katsoin niin sain käyttää kelausnappia, ja paljon. Sitten katsoin vähän aikaa sitten toisen kerran ja se vaikutti paljon paremmalta. Eli kai tuo leffa on sellainen että se pitää katsoa moneen kertaan jotta siitä saa kaiken irti.
Kai toisen kerran pitäisi katsoa, juu .. mutta kun ei enää natsaa tuo Tarantinon paskanjauhanta-meininki ollenkaan. Jackie Brownissa ei sentään jauheta tyhjää ollenkaan samassa mittakaavassa kuin Reservoir Dogsissa ja Pulp Fictionissa. Siksi sitä jaksaakin katsoa kerta toisensa jälkeen.
Minulla nuo kolme leffaa on kaikkea muuta kuin pettymyksiä. Fight Club:n näkeminen elokuvissa ensimmäistä kertaa sai sanattomaksi. Oli heti pakkohankinta kun ilmestyi R1 versio dvd:lle. Reservoir Dogs on myös omasta mielestä aivan loistava. Tarantinon paras leffa. Itse en hirveästi taas kylläkään välittänyt tuosta mainitsemastasi Jackie Brown:sta. Gladiator on ihan hyvä, mutta ei niin hyvä kuin mitä sitä on hypetetty.
Katsoin Mel Gibsonin tähdittämän Gallipolin, ja petyin kyllä aika pahasti. Odotin että se on sota elokuva, mutta eihän siinä ollut kuin lopussa vähän sodasta, alkupuoli olikin sitten niin tylsä ja puuduttava.
Bakshin LOTR animaatio tuli katsottua .. * pään pyörittelyä* .. Edettiin luodin lailla ja animaatio oli todella vastenmielistä. Jouduin kamppailemaan todella paljon että pystyin katsomaan tämän loppuun. Hyvä että en ostanut ..
Ocean´s Eleven, alkupuoli oli aika tylsä, ja vaikka lopussa olikin hieno yllätys niin ei se silti elokuvaa pelastanut.
Beautiful Mind Ihan ok elokuva, mutta 4 oscaria... R Crowe oli ehkä liaan macho rooliinsa, ehkä ed norton olisi ollut parempi valinta. Noo kun on miljoonat kyseessä mikään ei ole helppoa. Kuitenkin ei mikään suuri pettymys, mutta ei silti oikein sytyttänyt.
Itse kyllä sanoisin (vaikken elokuvasta pahemmin pitänytkään) että Crowe oli myöskin ulkoisesti todella onnistunut valinta esittämään Nashia. Kuvassa nuori Nash (toinen vasemmalta), yhdennäköisyys Croween yllätävän suuri. -> linkki