Osasit kyllä kiteyttää meikäläisen ajatukset kyseisestä boksista aika hyvin. Tosin eilen katsottu Mannaja tuli kuin puun takaa yllättäen. Kummatkin Djangot olivat kohtalaisen pitkäveteisiä, mutta A Man Called Bladesta pidin. Ainoa asia, mihin kypsyi jo alkumetreillä oli tökerö teemalaulu, josta sai nauttia koko leffan ajan. Vielä on tosin Run Man Run katsomatta. Hyllyyn loota tulee kuitenkin jäämään, sillä ehkäpä nuo Djangot aukeaisivat useamman katselukerran jälkeen. Run Man Runin jälkeen pitääkin käydä Once Upon A Time In Italy laatikon kimppuun, josta ainakin Keoman ja Companerosin katsomista odotan innolla.
Lisätään tuo tännekin, niitä varten, jotka lähinnä tätä ketjua seuraavat. Juuri tuli katsottua Bud Spencer & Terence Hill- leffoista Nimeni on Trinity. Ja huonosta julkaisusta huolimatta, leffa oli ihan hyvä. Hyvä komedialla ja toiminnalla täytetty western, oli hintansa väärti(8,90). Kyllähän näitä voi varauksetta länkkäreiden ystäville suositella, mutta täytyy katsellessa muistaa, että näitä ei kannata kauheasti vertailla Leone&Eastwood kaksikon leffoihin. Leffassa oli yllättävän hyvä (70-luvun leffaksi) "fysiikkamallinnus", tai miksi sitä nyt kutsuisi. Eli näytti siltä, että ne olisi oikeasti löyny. Leffan kannessa mainostetaan elokuvahistorian pisintä joukkutappelua, ja kyllähän se aika pitkä tuppasi olemaan. Arvosanaa en tässä lähde antamaan, sen vain sanon, että kyseessä oli viihdyttävä pätkä, kunhan jaksoi vaan aloittaa (tammikuusta asti ollut hyllyssä) katsomaan. Ainiin, silmänruokaakin leffasta löytyi. Kaksi blondia oli kyllä aika herkun näköisiä. :love:
Bud Spencer & Terence Hill julkaisuista tulikin mieleeni. Ei taida Suomessa olla vielä julkaistu: Boot Hill, vai onko tämä kenties 'Trinity ratsastaa jälleen'? Ainakin jenkeissä ovat laittaneet nimeksi Trinity rides again. Kertokaa joku asioista perillä oleva miten on asian laita.
La Collina degli stivali aka Boot Hill aka Veristen saappaiden kukkula Laita imdb-linkkiin "www:n" tilalle "akas". Johan alkaa suomennokset ym. näkyä. Samaan kohtaan kun heittää "finnish", niin tulee vain suomennokset. Eli näin: http://akas.imdb.com/title/tt0064175/ ja http://finnish.imdb.com/title/tt0064175/
No nyt on tämä Boot Hill katsottu. Ei kyllä pystynyt vastaamaan laisinkaan asettamiini ennakkoasetuksiin. Ennen kaikkea leffan alku oli todella outo, mutta sitten vasta selvisi, että juonihan perustuu kiertävän sirkuksen ympärille. Ei siinä vielä mitään, uusia ideoitahan ne on, mutta hyvään ideaan se sitten jäikin. Todella sekava, missään vaiheessa ei oikein saanut juonesta kiinni. Musiikki oli paikoin aivan kauheaa. Lopussa kun oli tulossa ratkaiseva showdown, niin kajareista pamahtaa jazz henkistä jumputusta. Ei näin. Ainakin yhden arvosanaa laskee huono ääni ja kuva. Jos kuva parhaimmillaan on huonon VHS:n tasoa, niin nauti siinä sitten elokuvasta. Tekstityksestä ei ollut tietoakaan, mikä ei kylläkään ole mikään edellytys, mutta helpottaahan se ymmärtämistä, kun muuten huulisynkka on päin jotain. Tosin, kyllähän tähän genreen tuo huono huulisynkka kuulu jollain tapaa. Positiivista leffassa oli Woody Strode, ja oikeastaan pelkästään hänen takiaan leffa hyllyssä pysyy. Pisteet: 1/5 + Strode lisä---> 2/5 Edit. Ei tuo ääni ja kuva leffaa huononna. Nautintoa lähinnä.
And Up. Sabata - Salaperäinen Ratsastaja Tämä on siitä mielenkiintoinen leffa, että muistan n. 1/3 elokuvasta, jonka näin muistaakseni 9 vuotiaana. Historiallista sinänsä, sillä moniakaan lapsuuden leffoja en muista. Liekö ollut pelottava. Sitten asiaan. Musiikki ei ollut kovin kummoista, siinähän se meni. Lee Van Cleef oli jälleen rautaa ja muutama oiva kuvakulmakin eksyi leffaan. Toiminta ei herättänyt mitään suurempaa nautintoa, vaan vajosi keskinkertaisuuden tasolle. Kuva oli yllättävän hyvä (siitä kiitos), ja äänet kohtalaisia. Kokonaisuutena keskikertainen spagu (niin kuin monet tuppaavat olemaan) 3+/5
Pitkästä aikaa tulin katsoneeksi pari leffaa, joista toinen Western. Kyseessä on hiljattain ilmestynyt Spagetti-halpis 'Django shoots first', jossa ei näyttele mitään megatähtiä. Elokuvaa voi suositella kaikille genren ystäville, vaikka arvosana onkin vain 3/5. Letkeä länkkäri, ja kuorrutettuna Bruno Nicolain (Ennio Monnicore) soundein. Ohjauksesta vastasi Alberto De Martino. Tuotantovuosi 1966, eli genren kulta-aikoja. Juonesta voi sen verran todeta että on ollut kaksi kaveria jotka ovat tehneet ryöstön, toinen on mällännyt rahojen kanssa ja toinen istunut vankilassa. Näiden rahojen ympärille koko idea perustuu, mutta millä tapaa niin sen saa kukin katsoa itse. Leffa myös loppuu tyylikkäästi. Leffan ääniraita on italiaksi, tekstitys englanniksi.
Unforgiven Se nyt on melkein parhaasta päästä länkkäreitä,seuraava on tosin kyllä parempi. The Good, the Bad and the Ugly Jo itse musiikki saa sydämmen hakkaamaan,Huippu saapuu kun kaverit ovat ringissa. +muut Clintin länkkärit +muutama muu hyvä länkkäri Young Guns En oikein osaa sanoa mikä siinä iski silloin,vuosiin en ole nähnyt niin vaikea sanoa iskisikö enää Tombstone Val Kilmer tekee mielestäni erityisen hyvän suorituksen,siinä on sitä jotain. Dances with Wolves Mielestä on vain erittäin hyvä länkkäri,jotenkin ei niin tyypillinen.Ja kuten joku mainitsikin Kevin Costnerista niin paistaa se aurinko joskus risukasaankin.
Tuli itsekin katsottua tämä eilen ja hyvin samoilla linjoilla. Van Cleef periaatteessa uusi Muutaman Dollarin Tähden Mortimer-roolinsa määrätietoisena ja hyväntahtoisena yksinäisenä sutena erikoisella asearsenaalilla varustettuna (vrt. pitkäpiippuista kivääriä). 3+ pärähtää täältäkin. Jatko-osat voisi vielä katsastaa vaikka ovat kuulemma melkoista shaibaa. Toivottavasti MGM:llä on oikeudet ja kiinnostusta julkaista muitakin spaguja.
En seuraa kovin usein länkkäreitä, mutta kyllähän niitäkin joskus tulee katseltua. Oma suosikkini on Mies, joka ampui Liberty Valancen.
Kas, tämähän on herännyt eloon. Tombstone Ostin, näin, petyin. Kovin keskinkertainen western. Tomintaa kyllä piisasi, mutta oli kovin heikkoa. Sama pätee musiikkeihin, heikkoa. Henkilöhahmot olivat ihan ok-tasoa, etenkin Docia esittänyt Val Kilmer oli hyvä. Juoni oli suht tylsä, helposti olisi voinut leikata about 30 minuuttia pois. Ainiin, yksi juttu vielä. Ne naiset (lue. hempeily), ne vaan ei kuulu westerneihin (IMHO). 2.5/5 Kyllähän tämän nyt kertaalleen katsoi.
Toden totta, itsellekin oli jäänyt tästä Tombstonesta jotenkin hyvä mielikuva, mutta ostettuani elokuvan kesällä alelaarista ja katsottuani, en kyllä ymmärrä miksi. Varsin heppoinen tekele. Kilmerin Doc Hollidayssa oli kyllä paikoittain tyyliä (Frederic f****** Chopin). Sen sijaan positiivinen yllätys oli Kirk Douglasin ja Anthony Quinnin tähdittämä "The Last Train From Gun Hill". Ei ollut mikään eeppinen länkkäri, mutta pienimuotoisuudestaan huolimatta mainio, klassinen western. Lainasi kyllä paljon "High Noonilta". Televisiosta hiljattain tullut "Shane -etäisten laaksojen mies" taas parani toisella katselukerralla hivenen, mutta kovin vaikeaa minun tälle olisi viittä tähteä vieläkään lätkäistä, etenkin kun kankeasti näyttelevä Alan Ladd pääosassa ei yksinkertaisesti vakuuta. Tosin näitä vanhempia tulee joskus katsottua hieman turhan kyynisesti, vaikkei tietenkään pitäisi. Unforgivenin katselin viime kuussa pitkästä aikaa, ja on siinä kyllä tyylikäs elokuva, jos kohta ehkä sen voisi sanomaltaan luokitella jopa "antiwesterniksi". Italowesterneistä katsoin hankkimani Corbuccin "Djangon" sekä "Il Grande Silenzion", molemmat olivat hyviä, tosin jälkimmäinen hyytävyydessään aivan omaa luokkaansa. Etenkin tuo talvinen ympäristö sopi elokuvaan hyvin, ainaisten hiekka-aavojen sijaan.
E1 on niin henkeen ja vereen spagumiehiä, ettei varsinaisesti noin alhaiset pisteet tule yllätyksenä. Itse kuitenkin tykkäsin tästä todella paljon ja leffa on hyvä osoitus siitä, että länkkäreitä osataan tehdä vielä nykypäivänäkin kun vain toimeen tosissaan ryhdytään. Open range tästä viimeisimpänä todisteena.
Hyvin pitkälti samaa mieltä. Tosin minusta ainakin osa toimintakohtauksista toimi ihan nasevasti, mutta draamapuoli ei koskettanut. Omaan leffapäiväkirjaani olen merkinnyt tälle niinkin hyvät pisteet kuin 3/5. Saman tarinan kertova Wyatt Earp on huomattavasti parempi kokonaisuus. Ja kyllä naiset kuuluvat wersteneihin. Ohjaajan vain täytyy silloin osata ohjata myös draamaa, joka ei vastikään menehtyneeltä Tombstonen ohjaajalta keskinkertaista paremmin onnistunut.
Return of Sabata (1971) Hyvin ikävystyttävä ja ennalta-arvattava tekele. Vaikutti ihan joltain b-luokan Hill/Spencer länkkärikomedialta. Lee Van Cleefin äijäily oli selvästi leffan kohokohta mutta ei se koko elokuvaa kannattele. Mukana oli myös muita alkuperäisen Sabatan naamoja esim. Alley Cat, tietysti eri rooleissa. Ei näin. Brynnerin Adios Sabataa en kehtaa edes katsoa. "Nine-fingered man, four-barrelled derringer ... he's the only invincible man in the countryside" 2- / 5
Tykkäsin. Yllättävän paljon "spagumaisia" piirteitä. Mansikkana kakun päällä Woody Stroden rooli, joka ikävä kyllä jäi miehen viimeiseksi. Huomionarvoista tässä on se, että leffa on vuodelta -95 ja Strode kuoli -94. Yllättävän virkeän näköinen oli kuitenkin. Musiikeista tuli kauhuleffat mieleen, mikä ei niin kovin yllättävää ollut. Ne voodoopäät hieman ihmetytti. Näyttelijäkaartia ei ainakaan voi moittia. DiCaprio, Hackman, Crowe, Stone. Siinähän niitä. Oli muuten herkunoloinen (etenkin nahkahousuissa) peppu Sharonilla. Tissitkin vilahti pariin otteeseen. Ehdottomasti 90 - luvun kärkipäähän sijoittuvia westerneitä. Jos et vielä omista, kannattaa hankkia. 4/5 Edit. Kyllähän niitä naisia westerneissä olla toki voi, kunhan ovat oikealla tavalla esillä..
Itse asiassa toi Adios Sabata on varsin mukiinmenevä spagu. (3½-4 /5) Kun taas toi Return of Sabata on sarjan huonoin.
Itse sain katsottua juuri ensimmäisen Sabatan, ja kyllähän tämän nyt katsoi, vaikkei mikään sen erikoisempi ollutkaan, ihan kelpo lajissaan silti. Hupaisaa kyllä, elokuvaa tuli katsottua melko vertaavalla silmällä muihin lajityypin elokuviin, ja kyllähän tässäkin lännenkuvastoa oli käytetty oivallisesti. Etenkin koomiset elementit piristivät tätä elokuvaa mainiosti, vaikken itse voi juuri sietää hupiwesternejä. Sabata oli kyllä hivenen lapsellinen kuva, mutta positiivisessa mielessä. Lee van Cleef oli ehdottomasti elokuvan pelastaja, mutta musiikki ja etenkin kuvaus oli paikoitellen aika kauheaa. Ehkä olen sitten liiaksi Leonen ja Morriconen pauloissa...Toisaalta elokuvasta jäi kliseineenkin hyvä fiilis, joten mitäpä tuota liikaa haukkumaan. Lätkäisenpä tälle nyt 3/5.