Lapsuuden kultaiset TV sarjat, joita ei olisi pitänyt aikuisena katsoa.

Tämä muuten todellakin pitää paikkansa, eihän näitä enään muista kun nykyään teknologia on mahdollistanut täysin erinlaisen median toistomahdollisuudet. Videolaitteita ei ollut tosiaan kaikilla..(eikä muuten puhelimiakaan...), ne joilla ei videoita ollut vuokras koneen R:ltä, sen pystyi vuokrata muistaakseni 3 päiväksi, eikä sillä voinut nauhottaa lainkaan...tais olla sellainen "keltainen salkku" (?). Nauhat oli suhteellisen kalliita, tai ei koskaan ollut tyhjiä, kun tuli telsusta jotain, ja siinä tuli nauhoitettua aina jonkin "arvokkaan" päälle jotain uutta "arvokasta". Joskus meni oikeasti arvokkaan vaarivainaasta kuvatun, ainoan olemassa olevan kotivideon päälle jokin tohtori sykerö tai vastaava.
Ja sitten ne formaatit; jos kaverilla oli joku jännä elokuva, minkä haluis lainata, niin tietty se ole Betalla, kun oma laite oli VHS, ja taas toinen kaveri olis halunnut lainata multa kasetteja, niin sillä oli video2000 laitteet.

Kanavia oli muutama, tarjontaa tuli vain joitain tunteja päivässä ja ei elokuvia tai sarjoja niin hirveesti tullut, ja tosiaan ne tuli vain kerran - täytyi olla suhteellisen ohjelmatietoinen ja hereillä jos halus jonkin nähdä. Tyypillistä olikin, että näki tai/ja nauhoitti vain osan jostain jaksosta/sarjasta/leffasta.

Mutta juu, maailma oli erilainen nykyiseen nähden...ja vuonna 2064 joku muistelee ja ihmettelee tämän päivän, vuoden 2024 suoratoistoja ja muita mediamuotoja, kun tuolloin 40 vudoen päästä on mahdollisesti jotain aivan muuta.

 

Kanaviahan oli antennipuolella tasan kaksi 80-luvulla ja sitä ennen, Ylen tv1 ja tv2. Mtv:llä oli slotteja vuokralla näiltä ylen kanavilta. Kaapelissa pääsi jo muutamaan kanavaan. Siellä se alkuperäinen kolmoskanavakin aloitti, jonka Maikkari sitten osti.

Ei ollut itselläkään kotona videonauhuria ennen kuin 80-luvun loppupuolella. Siihen asti juu kavereiden nurkissa piti käydä kotivideot katselemassa ja taisi muutaman kerran olla tuo Ärrän vuokranauhuri kanssa.

 

Pari sarjaa mitkä silloin joskus oli kova juttu mutta nyt ... ei.

1. 6 miljoonan dollarin mies
2. Ritari ässä
3. Safiiri ja teräs
4. Street hawk

Sitten pari sellaista mitkä oli jälkeenpäin katsottuna parempia kuin muistintin vaikka eivät silti kovin hyviä
1. Kivikasvot : Lepakkolinna
2. Hello Hello Hello
3. Avaruusasema alfa

 

Alfa ja Battlestar Galactica ovat vieläkin kesken, vaikka levyt ostettu vuosia sitten. Kummassakaan en ole päässyt edes toiselle kaudelle vielä.
Pyhimyksiä ja veijareita (The Persuaders) kiinnostaisi myös hankkia, kun siitä on niin hyvä fyysinen julkaisu, mutta pelottaa näiden kahden aikaisemman takia.

 

Pikkasen tuota ihmettelen, vai onko liian "alykäs" sarja?
Suomessahan ei esitetty muistaakseni kuin kaksi ensimmäistä kautta.
https://shout-tv.com/series/sapphire-and-steel

T: Vesku

 

Jo täällä lueteltuihin voisi lisätä Avaruusmatkan eli Star Trekin ja Hyväkkäät eli Goodies. Veijareita ja Pyhimyksiä löytyy tietysti bluraynä hyllystä ja onhan se koomista katseltavaa kun reippasti päälle nelikymppiset "pojat", kuten pomonsa Moorea ja Curtista kutsuu, pokailevat pimuja svengaavissa tunnelmissa milloin missäkin ja ajelevat Ferrarilla ja Aston Martinilla. On joo aika syönyt tehokkaasti.

 

Automan sarjaa ei taidettu Suomessa koskaan näyttää,ei kyllä ollut kuin reilun kymmenen jaksoa mitä tehtiin ennen kuin keskeytettiin kuten kävi Katuhaukka sarjalle. Itse taisi nähdä yhden jakson kokonaan Ruotsin tv:stä SVT:ltä joskus -86 kun oltiin tädin luona kylässä, jäi mieleen nuo valosysteemit tuosta niin osasi löytää 30vuotta myöhemmin tämän sarjan-nimen (ehkä vähän saanut Tron vaikutteita).

 

Tuostahan voidaan tietyissä piireissä kuohita ilman oikeudenkäyntiä.
Mutta täytyy myöntää itsellekin tämän olevan melkein liian hapokasta. Aina innostuneena kaivan esiin ja yleensä sen yhden jakson pystyn katsomaan. Ovat vielä niin turkkasen pitkiä. Tietysti kaivamalla rusinat pullasta voi niitä parhaita katsella vaikka kymmenen kertaa, mutta kun tietää valmiiksi, että seuraavana on kalkkuna, niin jotenkin aikaa jatkaa katsomista ei tahdo löytyä millään

 

No ei nyt kuohita kuitenkaan. Lisäsin vain koska olen sitä lapsena tuolla Avaruusmatka nimellä katsonut ja sarjakuviakin ostellut. Onhan tässä ketjussa mainittu muutenkin paljon sarjoja joita kyllä nostalgianälkäinen pystyy hyvinkin vielä nykypäivänä katsomaan, kuten esim. teatraalisen hämmentävä Safiiri ja Teräs. Ikuisesti jäi mieleen upstairs,downstairs,upstairs,downstairs..

 

Lapsena ei tullut ilmeisesti paljoakaan katsottua tätä sarjaa (mitä lie Legojen rakentelua ja piirtämistä sitä harrasti sen sijaan, että olisi kytännyt mitä telkusta tuli). Näin aikuisiällä tämä sarja alkoi kiinnostamaan nostalgiasyistä ja hankin hiljattain saksalaisen boksin tästä. Olen katsellut ensimmäisen kauden läpi.


Hyvää:

- 70-luvun meininki rauhallisin kuvaustyyleineen ja musiikkeineen.
- Lee Majors tekee hahmostaan luotettavan ja joviaalin (eli pidettävän)
- Richard Anderson on hyvä esimiehen roolissa.
- Sarjan alkutunnus on audiovisuaalisesti huikea ollakseen 50 vuotta vanha.


Huonoa:

Sarja ei ole ollut yhtään niin omaperäinen kuin odotin. Juonet ja tapahtumat muistuttavat muita sarjoja. Paikoitellen tuntuu kuin katsoisi Ihmemiestä! Tämä sarja tuntuu olevan "70-luvun MacGyver". Sankarin kyvyt ovat erilaiset, mutta samankaltaisia tarinoita jauhetaan läpi ja samalla tavalla. Sarja on myös ollut "nössö", mikä ei sinänsä haittaa koska tällaisia vanhoja juttuja katsellaan leppoisista nostalgiasyistä, mutta Blu-ray boksin 16 vuoden ikäraja tuntuu naurettavalta verrattuna sisältöön. Ehkä myöhemmillä kausilla meno raaistuu? Koska sarjassa ei tunnu olevan juurikaan pidempiä monen jakson yli meneviä juonikaaria (joitakin kahden jakson kokonaisuuksia poissulkien), tarinat jäävät hyvin yksinkertaisiksi, koska ne pitää saada purkkiin 50 minuutissa hitaalla kerronnalla. Tarinat ovat myös ennalta-arvattavia. Suuri yllätyksiä ei ole tarjoiltu.

Sarjan luonne on siis ollut pieni pettymys. Odotin omaperäisempää ja scifimäisempää sarjaa. Jotkut jaksot ovat toki vähän tähän suuntaan (hillutaan jopa avaruudessa), mutta valtaosa ensimmäisestä kaudesta tuntui tusinatavaralta jos unohdetaan Steve Austinin cyber-luonne. Onneksi sarja kuitenkin ongelmistaan huolimatta tarjoaa 70-luvun nostalgiaa audiovisuaalisella tyylillään, joten Blu-ray boksiin uponneet rahat eivät sentään kankkulan kaivoon menneet jos nyt ei kultakimpaleeseenkaan... ...toki 4 viimeistä kautta voivat vielä yllättää positiivisesti... ...tai sitten ei. Ensimmäisen kauden viimeinen jakso "Run, Steve, Run" oli tuskastuttavan väsynyt viritys, joka suorastaan väänsi rautalangasta kuinka tekijöiden takki on täysin tyhjä. Kuin olisi Baywatch-sarjaa katsonut, mutta ilman kauniita vähäpukeisia naisia...

 

^ niin, nämä pitäisi siihen omaan aikaansa verrata joten McGyver -> 80-luvun 6 million dollar man

Myönnän, etten muista tästä sarjasta kuin muutamia hassuja yksityiskohtia eikä tämä sellainen ikisuosikki ollutkaan.Lapsena nyt vaan tuli kaikki edes kaukaisesti tämäntyyppiset tapitettua niilta kahdelta kanavalta mitä näkyi...

Hill Street Blues on yksi sarja mikä ollut työn alla katsoa uudellen ja bongailla, että mitä kaikkea siitä on lainattu nykysarjoihin.

 

Nöösinä ei haitannut mutta nyt en voi sietää sitä naispääosan esittäjää. Ehkä se on suurin syy miksi tuo ei nyt myöhemmin katsottuna herätti jopa inhoa.
Miespääosan esittäjän muistan lähinnä näkymättömästä miehestä ja aika neutraali.

 

Joanna Lumley ja David McCallum ovat molemmat legendaarisia brittinäyttelijöitä ja omasta mielestä nappivalintoja rooleihinsa Safiirina ja Teräksenä. Aikoinaan 80-luvun alussa tämä sarja oli pelottavinta, mitä telkusta tuli. Nykyään pelottavuus on aika lailla kadonnut, mutta tilalla on vanhojen sarjojen viehätys. Esim. efektit ovat koomisen huonoja/kömpelöitä, mikä lisää viihdyttävyyttä. Sarjan alkutunnus on mystisyydessään hyvin mieliinpainuva. Assignmentit II ja III ovat suosikkini kuudesta tarinasta.

 

Efekteistä, niin englantilaisten tuotantojen efektit on aina olleet naurettavan huonoja ikäänkuin tavaramerkkitavalla: S&T, Dr Who, Triffidit, jne annetaan ymmärtää paljon enemmän kuin näytetään.