Hiljaa ja hiipien on ihmisten vapaa-ajankäytöstä lähtenyt kilpailemaan myös yhä kasvava lautapelien tarjonta. Pitkään pelit olivat leimallisesti nörttien touhuja. No mitä muuta se voi olla, kun aikuiset miehet (naisia ei juuri ollut mukana) istuivat pimeässä ja haisevassa huoneessa heittelemässä noppia ja väittelemässä peikoista, maahisista ja miekoista. (No en oikeasti tiedä, kun en pelannut moisia.) Nyt kuitenkin, jo varmaan 30 vuotta, ovat uudenaikaiset lautapelit vieneet osansa tavisten vapaa-ajasta. Pahin nörttileima on kadonnut ja pelejä pelataan kaveriporukalla, perheen kesken tai ihan vaikka soolona. Oletettavasti suurin osa tietää jo muitakin pelejä, kuin Afrikan tähden ja Monopolyn. Catan, Carcassonne, Blokus, Wingspan, Menolippu, Azul jne. löytyvät jo monen kodin kirjahyllystä. Miten sinä? Pelaatko? Milloin pelaat? Kenen kanssa? Ja mitä juuri sinä pelaat? Paljon kysymyksiä, saas nähdä tuleeko vastauksia.
Lautapelejä ei tule pelattua enää, vaikka vielä n. 15 vuotta sitä tuli kavereiden kanssa harrastettua. Carcassonne, Catan, Toledo ja Conan ja muutama muu kuului repertuaariin (komeron hyllyllä niitä on vieläkin). Mutta mainitset myös "väittelemässä peikoista, maahisista ja miekoista", mikä vie ajatukseni enemmän roolipelien suuntaan. Näitä pelaan taas uutena tulemisena (välissä oli 2-3 vuosikymmenen tauko) Runequestin, Call of Cthulhun jne. parissa. Mutta koska olemme kaikki raavaita, keski-ikäisiä ja perheellisiä miehiä, tapahtuu pelaaminen etänä videoyhteyksin. Näitä pelatessa myös noppavalikoima on virkistävän monimuotoinen D4:stä D100:n.
Vanha kaveriporukka, joka on esiteineinä aloittanut D&D:llä, Cyberpunkilla, Paranoialla ym. roolipeileillä, on siirtynyt pelaamaan lautapelejä. Nyt arviolta 2/3-osa pelaamisesta on lautaa, loput sekä roolipelejä että muuta pelien ympärillä tapahtuvaa toimintaa. Omissa porukoissa on, ihan alkua lukuunottamatta, ollut aina mukana jonkin verran tyttöjä/naisia vaihtelevalla määrällä, etenkin lautapelien kohdalla enemmän. Suurin osa aktiiveista poikia/miehiä. Kollektiivisesti meillä aktiiveilla on reilun 100:n, ehkä 150:n, pelin kokoelma. Laajennetussa porukassa lautapelejä on moninkertainen määrä muutaman superharrastajan johdosta, joten aina löytyy uusia pelejä kokeiltavaksi. Sananmukaisesti kollektiivisesti kaveriporukalla hankittu Gloomhaven-lautapeli vei jossain vaiheessa huomattavan paljon aikaa, sillä käytännössä korvattiin roolipelit ja niiden vetämiseen liittyvän ajan minimointi. Sittemmin hommasimme porukalla myös Frosthavenin ja sitä pelataan tällä hetkellä "kerran pari kuussa" tahtia. Nopeista peleistä olemme pelanneet eniten ehkä Cthulhu Dice -peliä, joka liittyy usein illanvieton aloitukseen. Etenkin ns. kosteiden illanviettojen suosikkeja on ollut Bezzerwizzer ja King of Tokyo. Muista "vakavammista" lautapeleistä on pelattu pelejä kuten Dark Rituals: Malleus Maleficarum, Endure the Stars, Formula D, Jagged Alliance: The Board Game, El Dorado, Conan ja Terraforming Mars lisäosineen, mutta esim. Zombicide: 2nd Edition ja muutama muu hieman laajempi co-op peli odottaa vielä pelaamistaan. Korttipeleistä on väännetty eniten The Manhattan Project: Chain Reaction ja Star Realms.
Oma suosikkini peleistä on Root. Nätit elukat sotii toisiaan vastaan. Tämä peli vaatii jo vähän vaivannäköä, mutta kun faction on oppinut, niin sillä voi pelata hetken, ennen kuin vaihtaa uuteen. Concordia on kestänyt hyvin aikaa, sillä se on mekaniikoiltaan niin loppuun asti hiottu, että lähentelee jo täydellisyyttä. Tätä peliä voi pelata kuka vaan, kunhan osaa pari sanaa englantia tai printtaa apulaput. Pisteenlasku toki voi olla yllätys ekoissa peleissä. 7 Wonders Duel on erinomainen peli, paljon parempi kuin jopa seitsemälle pelaajalle skaalautuva 7 Wonders, joka myös on erittäin hyvä. Ja jottei nyt olisi pelkkää vanhojen pelien hehkutusta, niin Undaunted-sarja on hyvä ja War Chest lisäreineen erinomainen. Kunniamaininnan saa Kris Burmin GIPF-projekti, jossa on vain ja ainoastaan täydellisiä tai vielä täydellisempiä abstrakteja strategiapelejä.