Mika submitted a new blog post Lobster ensi-iltaan David (Colin Farrell) on juuri jäänyt vaimonsa jättämäksi. Hänen on löydettävä uusi tosirakkaus 45 päivässä tai muutoin hänet muutetaan valitsemakseen eläimeksi ja vapautetaan metsään. David asuu etsikkoajan salaperäisessä hotellissa muiden sinkkujen kanssa. Useiden epäonnisten romanssiyritysten jälkeen David päättää paeta ja päätyy rakkauden kieltäneen kapinajoukon riveihin. Siellä hän tapaa arvoituksellisen naisen (Rachel Weisz), joka yllättäen herättää hänessä vahvoja tunteita… Continue reading the Original Blog Post.
The Lobster tuli Suomessa teattereihin vasta hiljattain (19.8.2016), mutta maailmalla blu-ray-julkaisut ovat jo ehtineet alennusmyyntiin, sillä maailmanensi-ilta oli 15.5.2015 ja teatterilevitys alkoi lokakuussa 2015. Niinpä hankin brittiläisen blu-rayn (10 £) enkä vaivautunut teatteriin. Samoin kuin Yorgos Lanthimoksen aikaisemmassa elokuvassa Κυνόδοντας (2009) myös The Lobsterissa luodaan kokonainen vinksahtanut maailmankaikkeus, jossa henkilöt koettavat elää kuin kotonaan. Tarinankerrontaa ja tunnelmaa tukee 1900-luvun taidemusiikin käyttö (mm. Schnittke, Šostakovitš). Kyseessä on eurooppalainen taide-elokuva par excellence. The Lobsterin maailma on parisuhdepainotteinen: jokaisella on oltava kumppani sillä uhalla että hänet muutetaan eläimeksi. Lisäksi elokuvassa on vastakkain kaksi maailmaa: porvarillinen parisuhteiden maailma sekä metsässä elävä ja metsästettävä kumppanittomien villien yhteisö. Kumppania etsivä voi pidentää etsintäaikaansa kaatamalla kumppanittomia villejä nukutusnuolilla. Molemmissa maailmoissa eletään absurdin ankarien rangaistusten alaisuudessa. The Lobster ei ole tavanomainen romanttinen draama, vaan se kuvaa vinoutunutta dystopiaa aivan kuin sellainen elämä olisi normaalia. Monet yksityiskohdat synnyttävät vaikutelman, että elokuva esittää maailmaa sellaisena kuin nuoret lapset sen näkevät ja käsittävät: kaikilla pitää olla kumppani, jonka kanssa on jotakin yhteistä (kuten taipumus nenäverenvuotoihin); myös eläinaihe ja rangaistusten suhteettomuus heijastaa lasten maailmaa. Toisaalta henkilöiden tunne-elämä on pinnallista ja onttoa niin kuin norjalaiselokuvassa Den brysomme mannen. Tapahtumat ja vuoropuhelut ovat vieraannutettuja, omalaatuisia ja hykerryttäviä, ja elokuvasta alkaa pitää sitä enemmän mitä pitemmälle se etenee. Colin Farrell on erinomainen hissukkamaisena arkkitehtina Davidina, jolla on aito pömppömaha, samoin kuin hänen hotellituttavansa sössöttävä John C. Reilly ja nilkuttava Ben Whishaw. Naispäärooleissa Léa Seydoux ja Rachel Weisz ovat yhtä lailla vaikuttavia. Elokuvan arvo on siinä, että se auttaa (tai jopa pakottaa) katsomaan maailmaa ja ihmisten parinmuodostusta aivan uudella tavalla. Jos piditte elokuvasta Luokkakokous 3: Vanhat pierut poreammeessa, ette varmaankaan pidä tästä. 4½/5 Muutama kuvanäyte brittiläisestä blu-raysta (BD-50). Kuvanlaatu on hyvä myös hämärissä kohtauksissa. Lisämateriaalien kannalta USA:lainen julkaisu olisi kuitenkin ollut hiukan parempi. Spoiler
Mulle tuli mieleen Lobsterista Truffauntin Farenheit 451, eikä se voi olla huono mielikuva. Eli pidin tästä elokuvasta kovasti ja ilmeisesti mun kannattaa keskittyä jatkossakin etsimään mieleisiäni scifi-leffoja dystopia-aiheen ympäriltä. Hyvät roolisuoritukset kaikilta näyttelijöiltä. Tarinankerronta oli jouhevaa, ja kun sekä juoni että tapahtumat pakottivat pohtimaan asioita, ei kai voi olla kuin tyytyväinen. Ainoa negatiivinen asia elokuvassa oli pakollisen parinmuodostuksen vaatimus, voisi nimittäin kuvitella että tulevaisuudessa enneminkin rajoitettaisiin parinmuodostusta ja lisääntymistä. Tuo oli pieni "virhe", mutta toki se sopi tarinaan. 4½/5.
Ööö, vähän outo kritiikki, kun elokuvan ei ole tarkoituskaan olla mitenkään realistinen dystopia tms. Pointti on olla nimenomaan absurdi musta komedia, satiiri sekä vertauskuva tästä yhteiskunnan väkinäisestä parinmuodostuskulttuurista, kuinka pitkälle siinä voidaan mennä että etsitään niitä yhteisiä tekijöitä jne. Mikäli pariutumista pikemminkin rajoitettaisiin tulevaisuudessa, niin se olisi kokonaan toisenlaisen elokuvan tarina se.
Ei sitä suoraa sanottu. Oletin vaan näin olevan. Tämän lähtökohdan kyllä ymmärsin. Mulla meni läpi aika moni outous tässä elokuvassa. Silti pakkopariutuminen oli mielestäni väärä ratkaisu. Mitä muuta se olisi voinut olla.... no ei mulla ole vastausta. Eikä muuten tarvitsekaan olla. Vahva suositus elokuvalle joka tapauksessa.
Tulipa katsottua kun Ylen Areenasta löytyi. Hyvä leffa muuten mutta en kyllä tajua miksi ihmisiä eläimiksi pitäisi muuttaa... tai kuka edes on voinut kuvitella moisen maailman jossa tässä eletään. No ohjaaja Yorgos ilmeisesti kykeni siihen, mutta minkä kemiallisten aineiden avulla? 4/5 Yorgokselta on muuten tulolla uusikin leffa teattereihin ihan justiinsa...