No tv.comissa on kuitenkin kohtuu hyvät scoret finaalille tuolla episode guidessa, part 1 "9.5" ja part 2 "9.1", joten ei taida mikään varsinainen pettymys olla, kun taas Across the Sealla on nyt 8.5 ja hirveän usein ei noin matalia pisteitä ole saanut juuri mikään Lost-jakso. Tietty 8.5 on arvosanana itsessään edelleen vähintäänkin hyvä, mutta tuolla tv.comissa nyt on yleensäkin marginaali noiden suhteen ihan päin helvettiä kun huonoin jakso saa jotain 8.0 ja paras jakso ehkä 9.6 Harvoin menee alle kasin mikään. Joten "8/10 inhosi" ei ehkä ihan pidä paikkaansa, kun noita jaksokohtaisia keskiarvoja katsoo. Tietty keskustelufoorumeilla kuhisee. Siitä olen samaa mieltä, että monilla osa-alueilla finaali oli pettymys, koska oikeastaan se ei vastannut juuri yhteenkään ratkaisemattomaan kysymykseen, pois lukien flash-sidewaysien merkitys. Hahmojen tarinoille saatiin piste, mutta paljon jäi hampaankoloon, esim. mikä oli Waltin tarkoitus/merkitys? Aaron? WTF? Samaten koko savun syntyminen/valoluola/jacobin mutsi ym. oli lähestulkoon pelkkään deus ex machinaa, "it's magic, dude" ja sillä selitettiin kaikki. Viimeisessä jaksossa otettiin taas tuo hahmovetoinen kerronta esiin, mutta balanssi sen ja mytologian/kysymysten/vastausten välillä oli mielestäni täysin pielessä. Jakso jolkotteli ja rymisteli aivan liian suoraviivaisesti eteenpäin ja isotkin tapahtumat latistuivat, esim. loppuvälienselvittely Jackin ja "Locken" välillä oli sekin hölmö. Dramaattisesti vesisateessa vähän nyrkkeillään, Kate tulee ja ampuu selkään, sanoo paskan onelinerin ja sitten ruho potkaistaan kalliolta alas. Aivan helvetin kliseistä. Ottaen huomioon että Flocke oli sentään se itse huikeankauhea Savumonsteri, niin jonkin eeppisemmän ja symbolisemman lopetuksen tuo olisi ansainnut, olisi vaikka vielä kerran nähty sitä savua. Nyt tuo vuosisatoja/tuhansia elänyt ja viidakossa kutkuttavasti raksutellut olento tuhoutui todella köyhästi. Ei tästä tiedä mitä mieltä olisi. Todella ristiriitaiset tuntemukset, mutta vaikeahan se on näin massiivinen saaga, jota on itsekin useamman vuoden tiiviisti seurannut, lopettaa tyydyttävästi. Vaatinee sulattelua, mutta ei näin äkkiseltään sanottuna täyttänyt kaikkia odotuksia. Olisi voinut olla paljon, paljon parempi, täytynee ottaa etäisyyttä ja miettiä enemmän, mutta sen tästä voi sanoa että paljon jäi puuttumaan. Eniten harmittaa tuo, että ratkaisemattomia asioita jäi luvattoman paljon, vaikka toki ne keskeisimmät selitettiin ja joku Dharma tai Egypti-viittaukset eivät enempiä välttämättä kaipaakaan. Myrskyn merkit olivat ilmassa tuossa Across the Seassa, koska koko Jacob/mib/saaren voimat -kuvion kohdalla tuli se karvain pettymys. Aloin myös miettiä, että oliko flash-sideways nyt niin oleellinen keksintö edes. Turhan abstrakti selitys, joka nakkeli harteiltaan kaikki muut mahdolliset konkreettisemmat ja tyydyttävämmät lopetukset. Siis melkein samaa osastoa niiden surullisenkuuluisien "se oli unta/ne on kuolleita" jne. kanssa. Periaatteessahan tuo oli tietynlainen kiirastulilopetus, eli ei hyvä. No, saaren tapahtumat sentään tapahtuivat oikeasti, mutta koko sarjan ajan pyöriteltyjen rönsyilevien teemojen, ihmiskohtaloiden ja merkitysten yhteenveto... meh, ei natsannut. Ehkei kaikkea sittenkään onnistuttu kokoamaan sen yhden ajatuksen alle. Loppukuvat olivat kuitenkin loistavia mielestäni. Kai tuolla nyt laitettiin varmuudella se niitti, että mitään rahastusjatkoa tälle tarinalle ei tule. Kenties kokonaiskuva muuttuu jossain vaiheessa kun tätä miettii enemmän, mutta välitöntä kolahdusta tai tajuamista finaalin katsomisen jälkeen ei tullut, joka on sääli sillä sarja itsessään oli ja on edelleen yksi tv-historian monumentaalisimmista ja kerronnallisesti rohkeimmista teoksista, joka kykeni luomaan nahkansa aina uudestaan kausien välissä, säilyttämään kiinnostavuutensa ja nostamaan rimaa, puhumattakaan perspektiiveistä ajan, paikan ja näkökulmien suhteen. Loppu ei ollut ihan sitä mitä toivoin/odotin, mutta onko se hyvä vai huono asia? Helvetin vaikea sanoa. Se on kuitenkin helppo sanoa, että olen helpottunut kun Lost loppui. Ja tämä oli kehu: yksi ikimuistoisimmista kokemuksista tv-sarjarintamalla. Sarja, joka kirvoitti monet sävähdyttävät teoriat ja mielenkiintoiset keskustelut tälläkin foorumilla ja koukutti ennennäkemättömällä tavalla. Tästä on kuitenkin niin paljon hyviä muistoja, että voisi melkein jopa heltyä sen verran että sanoisin lopetusta/sarjaa kokonaisuudessaan onnistuneeksi, vaikka tässä viestissä vähän valitinkin. Hieno matka.
Elämää suuremmalla sarjalla pitää olla elämää suurempi lopetus. Olihan tämä helvetin kovaa kamaa kokonaisuudessaan. Harva sarja koukuttaa niin hyvin kuin Lost. Muistaa vieläkin erittäin hyvin sen hetken, kun sarjaa alkoi seurata. Nyt ties kuinka monen jakson jälkeenkin on todella hyvä fiilis. Ei vituta lainkaan, vaikka sarja loppui. Tiedä sitten jos sarjaa olisi venytetty parilla kaudella, että olisiko kiinnostus alkanut lopahtaa. Hieno sarja, josta riittää puhumista kaihoisissa pöytäkeskuteluissa vuosien päästä nykyajasta .
Olipas varsin tunnepitoinen jakso. Noita tunnereseptoreita vain heräteltiin väärällä tavalla. Siis tämä rinnakkaistodellisuus olikin jokin tervetuliaisseremonia kuolevalle Jackille? Siis sillä että jokainen vuorollaan muisti saaren tapahtumat ei käytännössä ollutkaan mitään merkitystä? Hyvä heitto oli Katelta tuo 'Christian Shephard, really?' mutta siitä huolimatta heitettiin se ikuinen klisee 'Step into the light, Jack!' (ei sitä kyllä sanottu, mutta silti). Toisaalta jos Hurley oli jo aiemmin puhunut kuolleiden kanssa, niin täytyihän heidän silloin jonnekin mennä. Toisaalta olisin toivonut todellista onnellista loppua kuuden vuoden jälkeen. Nythän Jack uhrautui koska kukaan muu ei siihen alkanut ja mitä hän lopulta sai? Koira vaatii keksinsä. Ja kuultiinhan ne lopulta ne sanat Katen ja Jackin välillä mutta siltikin loppu oli loppu. Mitä nyt?
Kärjistäen Jack ponnisteli kuusi kautta saadakseen voimia suorittaa itsemurhan, samalla kun muut lensi turvaan. Vituttaa kyllä suuresti ku Jack oli meikälle alusta lähtien se samaistuttavin hahmo ja kovin tyhjä arpa tuli. Täytyy myös lisätä että harvempi tv-sarja minulta kyyneleitä irrottaa ja kaksi kertaa tapahtui tuossa jaksossa, Jackin ja Katen hyvästit ja Hurleyn poraus luolan suulla. Irtosiko muilta tippoja?
Tiedän että tietty kirjoittaja asettaa paineita tuon inhimillisyyden myöntämiselle (ämmän maine napsahtaa) varsinkin jos sattuu olemaan miespuolinen katsoja, siitä huolimatta toivon että esimerkkini antaa muillekkin rohkeutta kertoa mahdollisista kyyneleistään Erityisesti olisi kiva tietää missä kohdin on valunut? Kaipa se on kaikilla se itselle läheisin hahmo. Oli muuten tuossa Jimmy Kimmelin Aloha Lost Special jaksossa Q&A:ssa joku muija kysyjänä jonka sukunimi taisi olla Tietäväinen ja Kimmel lohko siitä vitsiä. Hauskaa tuossa oli se että se mimmi kysyi että mistä saa elämäänsä sisältöä Lostin loputtua Kuka tunnustaa?
Itse en aio kitissä päätösjaksosta kuten monella foorumilla monet muut. Vaikka sarjan tekijöillä jäi antamatta vastauksia monesta jutskasta niin kaikesta huolimatta sarja sai omasta mielestäni ihan hyvän lopun. Täytyy myöntää että ikävä tulee Lostia. 6 vuotta sarjaa katsonut suht intensiivisesti ja nyt se sitten loppui. Ei ole montaa sarjaa elämäni aikana tullut joka on aiheuttanut yhtä haikean fiiliksen. Mutta elämä jatkuu ja toivo elää että tulee vähintään yhtä hyviä sarjoja tulevaisuudessakin. Ja kyllä itsellä kostui myös silmäkulmat... :thumbsup:
Olipahan jäätävän paska lopetus hyvälle sarjalle. Ei pysty sanomaan edes enempää. Koko sideways-homma olikin vain jokin kiirastuli ja millään ei ollut mitään merkitystä. Huhhuh. :OI:sick: edit: eniten tässä kusi se, että tämä varsinaiseksi lopetukseksi jäänyt tarina (sideways) ei ollut samaa tarinaa kuin mitä sarja on kertonut kaikki aiemmat kaudet. Ei ketään kiinnosta, mitä näille hahmoille tapahtuu jossain limbossa heidän kuoltuaan, mutta aika montaa olisi voinut kiinnostaa mitä heille tapahtui ns. oikeassa maailmassa. Nyt saatiin vain Jackin ja savumies-Locken kohtalo selville.
En myönnä tirauttaneeni kyyneltäkään kun jaksoa katsoin, mutta nyt kun tsekkailin jaksoa uudestaan niin on todettava että on tässä muutama todella liikuttava kohtaus. Esim. lopussa Locken ja Benin kohtaaminen kirkon ulkopuolella. Kun ottaa huomioon millaisessa tanssissa nämä kaksi ovat sarjan aikana olleet, miettii sitä selkäänpuukotusten määrää ja kaksikon kaikinpuolin ambivalenttista suhdetta, niin tuossa on jotain todella vapauttavaa, anteeksiantoa, Ben myöntää virheensä jne. Kaikki kunnia vaikkapa The Shieldin lopulle, jossa lähes kaikkia rangaistiin tasapuolisesti mutta ehkä tässä Lostin tapauksessa jollain tapaa onnellinen ja haikea loppu on ansaittu. Samoin viimeinen kohtaus, jossa Vincent röhnöttää kuolevan, viimeisen kerran hymyilevän ja silmänsä sulkevan Jackin vieressä. Kun tarkemmin miettii, niin näinhän sen pitikin mennä - teemoissa on aina ollut läsnä tuo eri voimien vastakkainasettelu ja sarjan aloittaminen silmän avautumisella ja lopettaminen silmän sulkeutumiseen... great. Totta se on, että mitä enemmän tätä funtsii niin lopetus on erittäin hyvä ja kaunis. Ainoastaan joidenkin ratkaisemattomien mysteerien määrä hieman stressaa, varsinkin kun niiden annettiin ymmärtää olevan tärkeämpiä kuin mitä loppujenlopuksi kenties olivatkaan. Ehkä hieman kyseenalaista tarinankerrontaa ja katsojien "houkuttelua" tai harhaanjohtamista paikkapaikoin, mutta kaikkea ei voi näköjään saada. Eipä sillä, itse kyllä olen saanut Lostista irti paljon enemmän kuin monista muista sarjoista.
Hohhoi, eipä ole ennen ollut minkään sarjan päätösjakson jälkeen näin huijattu fiilis. Näin jäkikäteen ajatellen, olispa sarja tehty keskittyen vaan Dharman touhuihin ja saaren mysteereihin.
Post-Lost-traumaattinen stressireaktio iskee päälle.:king: Pidempiä kirjoituksia ei jaksa nyt alkaa väsäämään, katsotaan kunhan saa hieman sulateltua. Eli sidewaysit olivat "kiirastuli" tai "välimaailma." Kaikki kuolivat saari-ajassa, eli esim. Hurley ja Ben kuolivat joskus myöhemmin saarella ja Ajiralla lähteneet tyypit normaalissa maailmassa. Tätä vain ei meille näytetty ja eipä sitä tarvinnutkaan. Kuten Christian sanoi, "täällä ei ole olemassa "nyt"-hetkeä." Eli tämä sidewaysien maailma alkoi sitten, kun kaikki meidän tuntemat hahmot olivat kuolleet. Moni tuntuu olevan tämän sarjan kanssa sillä asenteella, että mitään ei jätetä oman mielikuvituksen varaan vaan kaikesta pitäisi saada vastaus tarjottimella. Esim. Joku täällä halusi tietää Aaronista. Ei se ollut koskaan erikoinen. Se meedio joka kertoi Clairelle, että Aaron on erikoinen, oli huijari. Ei siis mitään syytä olettaa hänen olleen "erilainen" muulla tavalla kuin, että syntyi saarella. (Myönnän, että joihinkin kysymyksiin jätettiin vastaamatta, kun selvästikin aika loppui ja otettiin mielestäni helppo tie.) Varmaankaan monen henkilön lataamassa versiossa ei ollut lopputekstejä, Jenkeissä niiden aikana pyöri kuvamateriaalia lentokoneen hylystä rannalla. Vaikea lähteä nyt sanomaan, että päättyikö sarja tuohon Jackin silmän sulkeutumiseen ennen "LOST"-kuvaa, vai liittyykö tuo hylky vielä sarjaan. Pätkän nähneenä ei voi sanoa, että onko kyseessä Oceanic vai Ajira-kone. Ja kyllä, tuli tirauteltua pitkin jaksoa. Tosin Lost on sen onnistunut tekemään monta kertaa, joten ei yllätyksiä siinä. Sarja on ollut ehdottomasti suosikkisarjani ja vienyt käsittämättömän määrän aikaa tutkiessani, lukiessani ja kirjoittaessani teorioita, kohtauksia, vihjeitä ym ym. Niin typerältä kuin se varmaan kuulostaakin, osa elämästä on nyt poissa ja pitää alkaa varmaan kehittämään oikeaa tekemistä.
Jaa-a. Että sellainen lopetus, pikkaisen on huijatuksi tullut olo. Olin säästellyt näitä viimeisiä jaksoja pieneen maraton sessioon ja nyt kun on finaali viimein kuuden vuoden urakan jälkeen katseltuna on olo pettynyt. Pitäisikö sitä päätellä, että koko sarja oli kuolevan miehen hourailua. Vai oliko tämä flashsideways olevinaan jonkun sortin kiirastuli. Liikaa jokatapauksessa aikaa käytettiin tähän rinnakkaistarinaan ja varsinainen saari ja sen mysteerit jäivät suhteellisen vähälle huomiolle. Koko sarjan kauhistuttanut smokemonster/Adam poistettiin lopulta hyvin helposti kuvasta. Ilmeisesti pitää päätellä, että Desmondin poistettua sen kiven muuttui smoke nyrkillä tapettavaksi. Omaan makuun siirappia annosteltiin aivan liikaa finaalissa jotta kyyneliä olisi päässyt muodostumaan. Vähempikin olisi ajanut asian perille. Lisäksi sarjan score on ärsyttänyt jo vuosia ja finaali ei pettänyt silläkään saralla.
It's God, dude. Mikä niistä on varmaan jokaisen valinta, mut kovasti veikkaisin yhtä tiettyä. Jotenkin arvasin että jeesusteluks menee, kirkko ja kaikki, herra siunaa ja halleluja. Just lopetin kattomisen ja nyt mietin liittyisinkö kirkkoon vai ostaisinko koiran. Jep, oli niin surkea lopetus että ajattelen moisia älyttömyyksiä. Viimeinen kausi oli todella huono, joten uskomattoman surkea lopetus ei hirveesti harmita - hyvän kauden jälkeen moinen floppi ja jumalaratkaisu ois saattanu harmittaa. Jotain hyvääkin, olihan tässä vähän semmosta "survivor reunion in church"-meininkiä, paitsi että kaikilla oli kivaa ja kukaan ei voittanut. Muistutti mieleen että tääkin sarja oli aikoinaan hyvä. Lisäks bongasin True Bloodin Taran (Rutina Wesley) taputtamassa Danielin ja Driveshaftin keikan alulle.
Finaalin jälkeen katse osui "vahingossa" leffahyllyssa kolmeen Lostin BD-kausiboksiin. Ostanko ne loput enää tämän jälkeen? Enpä todellakaan osaa sanoa... taisi mennä pointti uudelleenkatselulta. Pettymys. Sulatellaan nyt kuitenkin ensin.
Viimeinen jakso itsessään sai minutkin pyörimään tuolissani tuskissani. En saanut kiinni jakson "tunnelatauksesta", ja jokainen väkisin väännetty "herääminen" tuntui todella siirappiselta soopalta. Ei herättänyt tunteita missään määrin. Jackin ja Flocken taistelu oli tehty todella naurettavasti, tietenkin myös koko saaren tulpan avaaminen ja sulkeminen jaksoi huvittaa. Kokonaisuutena jakson toteutus tuntui todella vaisulta, aivan kuin tekijöillä olisi ollut aivan kauhea kiire saada jonkinlainen ratkaisu purkkiin. Olin myös havaitsevinani tekijöiltä jonkinasteista itseironiaa.. Esim. Hurleyn viittaus Jacobiin "Jacob is worse than Yoda" summeeraa aika hyvin koko sarjan tarinankerronnan ja sen, miten tietoa ripoteltiin katsojille. Samoin lentokoneen hydrauliikkaputken (?) korjaus jeesusteipillä sai aikaan armottoman repeämisen. "I don't believe in a lot of things....But I do believe in Duct tape" Joka tapauksessa yön yli nukuttuani olen periaatteessa tyytyväinen. Side-waysin tarkoitus selvisi ja oikeastaan pidin kyllä tuosta ajatuksesta. Rinnakkaisten aikajanojen tmv. käsittäminen on minulle ainakin "mahdotonta", joten tuntui jotenkin hyvältä, että lopulta paljastui saaren tapahtumien olleen "todellisuutta" (ja tavallaan myös molemmat eri linjat asettuvat nyt samalla aikajanalle, eli elämä ja sen jälkeinen aika). Kun nyt katsotaan sarjan viimeistä kautta realistisesti, oli viimeistään tämä "valon esittely" ja muu Jacobin ja MIB:n taistelu ja siihen liittyvät säännöt sellaisia asioita, joita ei yksinkertaisesti kukaan olisi mitenkään pystynyt purkamaan järkevästi, joten ainoa oikea ratkaisu oli jättää ne taka-alalle. Kun jaksossa kuitenkin saatiin jonkinlainen päätös näille ihmiskohtaloille ja mitä eri tarinalinjat edustavat, jää suurimmalle osalle katsojista olo ikään kuin jakso olisi selvittänyt paljonkin saaren salaisuuksista. Näin kävi minullekin yön yli nukuttuani. Tietysti alusta lähtien on ollut selvä, että eri ihmiset seuraavat sarjaa eri syistä. E: Lopussa minua jäi hämäämään kuitenkinkin Jackin kohtalo. Miten Jack pääsi ulos luolasta? Oletus olisi varmaan ollut, että tulpan laittaminen paikalleen aiheuttaa magneettikentän (tmv) syntymisen, jota normaali ihminen ei kestä. Miten Jack sitten kuitenkin pääsi ulos luolasta? Tietysti tämä lopetus on siinä mielessä "toiveikas", että vaikka loppu periaatteessa viittasi Jackin kuolemaan ja uhrautumiseen, ei mielestäni mikään sulje pois sitäkään, että Jack itse asiassa selvisi ja jatkoi elämää saarella Hurleyn ja kumppaneiden kanssa. vai?
Veden mukana niin sanotusti valui ulos. Samalla tapaa kuin MIB:n ruumis, jonka Jacob löysi ja hautasi valoon heittämisen jälkeen. Mielestäni aika deja vu kohtaus.
Minua ei vaivannut lainkaan selvittämättä jääneet mysteerit tässä sarjassa, mutta tuo flash-sidewayssien oleminen "kiirastuli" pisti vituttamaan ja rankasti. Paskahko lopetus, ei voi muuta sanoa.
Jos lopetus ei miellyttänyt, niin kannattaa katsoa Jimmy Kimmelissä (Aloha to Lost Special) olleet vaihtoehtolopetukset . juutuubin linkki
Mielestäni Jackista tuli tuossa uusi Smokie joka jäi saarelle vastaparinaan Hurley ja Ben. Näiden kaikkien kuoltua aikanaan, he ilmestyivät "kirkolle".
Huikeita hetkiä, tuskaista junnaamista vuorojaksoin&kausin tarjonnut sarja ja melkoiset odotukset laittanut vitoskausi. Allekirjoitan floppikommentit. En jaksa liiemmin toistaa. Paskan paska kuutoskausi, ja paska loppu. Itseasiassa loppu oli lähestulkoon(pohjaidealtaan) sellainen jota pelkäsin. "God didid"- ja silleen. Joku toive säilyi itsellä jostain paljon mystisemmästä mutta "dekkari-scifimaisemmasta". Vittusaatana.:OI