En ole ihan varma onko sama mesta mutta Expedition Unknown -sarjassa ns muropakettiargeologi Josh Gates taisi käydä tutustumassa kaivauksiin tuolla. Siellä oli viidakossa ihan hiton iso alue enimmäkseen tutkimattomia raunioita.
Moinen ei merkitse allekirjoittaneelle naalin paskaa. Yksi ja hailee mihin iskee, kunhan aiheessa pysytään.
Huomioithan myös missä muodossa lainaamasi lause on? Viittaatko alempana olevalla mahdollisesti allekirjoittaneen aiempaan "arvosteluun" Rambosta, vai onko tuo kohdennettu kenties ketjun kirjoituksiin noin yleensä?
Niin kuin ketjun nimikin sanoo, niin mielellään lyhyitä elokuva-arvosteluja. Jos arvostelu on pitkä, niin mieluummin omaan ketjuun, mutta tuossa on tuo "toivottavaa" -sana siksi, että pakollista se ei ole. Eli mieluummin niitä arvosteluja ketjuun kuin keskustelua siitä, että saako arvostelu olla ketjussa. Samoin "toivottavaa" olisi se, että jos arvostelu poikii keskustelua, niin sekin sitten laitettaisiin leffan ketjuun. Ihan vain siksi, että se voi sisältää ihan hyvää ajatusten vaihtoa, jolloin parempi paikka olisi leffan omassa ketjussa. Mutta pakollista sekään ei ole. Eli taas mieluummin keskustelua leffoista kuin siitä, että saako niistä keskustella.
Ei kai se auta kuin antaa tunnustus kapinallisesta luonteesta. Siinä oli tehty kaikki juuri toisin kuin toivottua on. Loppujen lopuksi ihan hauskaa! Minä jatkan nössöön sovinnaiseen tyyliini, pidä sinä omasi. Edit: poistettu vahingossa jäänyt txt
Meinasin itse asiassa kirjoittaa vielä tähän ketjuun, että pääasia on, että kaikilla on hauskaa, meni asiat sitten niin tai näin, koska ei tämä niin vakavaa ole. Joten tavoite saavutettu!
Seitsemän (1995). Tulipa Netflixista tämäkin katsottua, ja onhan tässä kova raina kyseessä! Sellainen muistikuva, että katsonut tämän vain kerran vhs-kasetilta julkaisun aikoihin. Ei muistanut täysin juonta, joten oli mukava katsoa loppuun saakka jännittäen mikä tässä nyt olikaan se lopullinen idea/juonikuvio.
Ad Astra... mitäköhän tästä tekeleestä sanoisi kuin, että miksi ? Laitetaan vähän isätraumaa, solarisfiilista ja 2001:stä ja juonenkäänteet muropakkauksen kyljestä. Lisätään has been (ei TLJ) ja cgi = done ! Onneksi vuokrasin telialta enkä ostanut blu rayta. ajoittain kivan näköinen, eli **/5
Mustaa valkoisella (1968) Koska Donnerin edesmenosta on vasta lyhyt aika, jätetään haukkuminen tällä kertaa väliin. Sen sijaan huomio voidaan kiinnittää elokuvan epäloogisuuksiin. Donner (Juha Holm) käy Halkolan kanssa Kotkassa ja ottaa sen jälkeen suunnan kohti Haminaa ja Lappeenrantaa. Kuljettaessa Haminasta Lappeenrantaan suunta on melko tarkasti koilliseen. Matkalla ajetaan kuitenkin päin auringonlaskua. Koska kyseessä on syksy, aurinko laskee länteen (niin kuin Viktor Klimenko totesi viisubiisisssään) eli lähes vastakkaiseen ilmansuuntaan. Donner tilaa ravintolassa ”punaista norttia” mutta kuitenkin seuraavana aamuna polttaa vuoteessaan marlboroa. Nortti oli aikanaan vahvin savukelaatu, eikä siksi tunnu uskottavalta, että ”mallua” polttava polttaisi norttia edes juovuksissa.
Anna And The Apocalypse (2018) Joulunaikaan sijoittuva zombie-musikaali. Mikä voisi mennä pieleen? Vaikka mikä, mutta ei tässä. Laulu- ja tanssiesitykset ovat hyviä, näyttelijät ovat hyviä, tietenkin kun onhan tämä brittileffa, eikä tarinassakaan ole vikaa. Ja se on itseasiassa hyvinkin ajankohtainen kun virusepidemiasta puhutaan... mutta silti, jotenkin tämä vaan ei toimi. Genren fanien kannattaa toki silti tämäkin katsoa (olipa se genre sitten zombit tai musikaalit) 3/5
Gaspar Noé - Climax Tanssiryhmä kokoontuu harjoittelemaan tulevaa showta johonkin syrjäiseen taloon. "Party"-iltana joku laittaa LSD:tä booliin ja homma lähtee ns käsistä. Kokonaisuutena aika sekava ja rahalla tehdyn amatöörileffan oloinen tarina joka ei vaan lähde lentoon tai ole mielenkiintoinen kovin pitkään. Vähän kuin Trierin Idioottien bileet jotka kestäisi 1½h (ilman alastomuutta), mutta huumeissa. Ihan ok, mutta heikko Noéksi ***/5 Yksi tähti Lea Vlamosin tanssimooveista... ziisus
Bullet Head (2017) Tämä tuli puskista ja puraisi palan sydämmestä... Lakia pakoilevan kolmen ammattivarkaan mynkään mennyt keikka pakottaa hahmokatraan ruraalin miljöön siimeksessä sijaitsevan valtavan betonibrutalismia huokuvan vanhan varastorakennuksen vangiksi, jonka synkän sokkeloista hävitystä vartioi joukon sisäisiä skismojakin pelottavampi tekijä. Yllättävän yksinkertaisen alkuasetelman ympärille on osattu luoda paikoin todella intensiivinen kehystarina, joka kuvaa onnistuneesti sydäntä särkevällä tavalla alusta loppuun kaltoin kohdellun luontokappaleen riistävää muutostilaa ympäristössä, jonka itsekeskeinen ihmisen irvikuva on keinotekoisesti ja keinoja kaihtamatta tälle luonut. Leffan roolitus on budjettia uskottavammalla perustuksilla, jota peruskikkailua pykälän mielenkiintoisempi kameratyöstö osaltaan tukee ilman digitaalitehosteitten ylivaltaa. Rauhallisten hetkien ja shokkikliimaksien välinen kontrasti, ja aivan erityisesti ajoitus, on sekin yllättävän hyvin tasapainossa suhteessa kerrontaan. Tämän kaltaiselle moraaliselle kyseenalaistukselle(kin) on onneksi ollut aina tilausta, jota ei ole jätetty huomiotta tuotantoprosessissa, sinänsä simppelin sisällön kehittämisen yhteydessä. Toisinaan vähemmän on paljon enemmän, eikä vähiten silloin, kun laatu korvaa määrän eikä päinvastoin, vaikka määreenä laatu elokuvasta puhuttaessa voinee näyttäytyä katkeransuloisena sisällöltä mahdollisesti liikoja odottaville. Lopputekstien yhteydessä esiintyvä kiitos on lyhyydestään huolimatta paljon puhuva, kiteyttäen leffan sisällön lähes sellaisenaan muistutukseen: "Special thanks to... all the animals that teach us to be better human beings."
https://www.imdb.com/title/tt7456312/ The last thing he wanted (2020, Netflix). Ihan hirveetä lahkeesta sukkaan valuvaa ripulipaskaa. Ei jatkoon. Sinänsä ihme, että tämän katsoi edes loppuun.
Modernin elokuvan kiistaton klassikko, jonka kunnioitusta herättävän kuvauksen ajaton kauneus häikäisee kerta toisensa jälkeen. Tarina ja tämän päivän elokuvan mittapuuta vasten poikkeuksellisen onnistunut tulkinta tulee iholle koko kestonsa edestä, jota ei ole minuuttiakaan liikaa, päinvastoin. Filmaus itsessään on oivallinen, joskaan ei kivuton osoitus ylipitkäksi venyneen tuotantoprosessin periksiantamattomuudesta, jossa jokainen osa-alue on huomioitu tavalla, jonka soisi välittyvän monen kirjavasta määrästä nykyelokuvia saman kaltaisella kopromissittomuudella. Roolitus, näyttelijätyö, maskeeraus, puvustus, lavastus, kuvauskohteet (aivan erityisesti), leikkaus, äänimaailman luominen ja jopa digitaalitehosteet on toteutettu toisistaan mitään tinkimättä, tarinan pysyessä balanssissa kaiken keskiössä, joka on kaikkea paitsi itsestään selvyys. Edit. Katselussa ollut elokuvan A-alueen Korea julkaisu tarjoaa (ainoana?) Dolby True-HD 7.1 äänimiksauksen 96kHz näytteenottotaajuudella, joka saa naapurit pieremään verta kilvan. Lisäksi bittivirtaa on levyllä tarjolla Korealaiseen tapaan eurooppalaisia rinnakkaisjulkaisuja enemmän, ja tietysti oikeaoppisesti optimoituna.
UHD pyyhkii tietysti tuolla lattiaa, jos on kiinnostunut näkemään elokuvan. Sokeat varmaan arvostavat enemmän tuota mielestäsi parempaa ääntä.
Elokuvasta pitävät arvostanevat sisältöä formaattia enemmän, vaikka aina on niitä, jotka tämänkin toisin kokevat. Kukin tavallaan. "Mielestäni parempaa ääntä", niin siis verrattuna mihin? Ymmärtääkseni en maininnut sanallakaan verrokiksi elokuvasta tuotettuja muita äänimiksauksia.
Killpatrikille iskee aina välillä öisin känkkäränkkä josta me muut saadaan sitten lukea täältä foorumilta, ei kannata ottaa niin vakavasti. Itselle westernien suurena ystävänä tämä pätkä ei koskaan oikein iskenyt, liian pitkäveteinen eikä Leonardo oikein päässyt tässä vauhtiin missään vaiheessa, hienoa kuvausta toki. Aikaa on kyllä kulunut joten ehkä annettava tälle uusi mahdollisuus, ilman UHD:tä.