Varsin erinomainen debyyttiohjaus Bourne-leffojen käsikirjoittajalta oli jo ennakossa, ja tuli näin vitosen päivänä käytyä katsomassa. Olen aina pitänyt tällaisista lakiasioiden ja politiikan ympärillä pyörivistä trillereistä, joihin kyllä tämän Michael Claytonin lasken. Poikkeukselliseksi tämän taitaa genren muihin leffoihin verrattuna tehdä ainoastaan se, ettei kyseessä ollut tositarina. Jos jokin hengenheimolainen tälle leffalle pitäisi mainita, niin ehkäpä Michael Mannin The Insider voisi olla sellainen. Alun sekavuudesta kun toivuttiin, niin mukavastihan tarina imi mukaansa. Keskivaiheen hienoinen laahaus hieman ehti jo latistaa, mutta onneksi lopussa ote tiivistyi sen verran hienosti, että pisteet nousivat ihan selkeästi. George Clooney pääosassan teki itselleen kovin tyypillisen roolin, mutta teki sen vakuuttavasti. Muusta osin nimekkäästäkin näyttelijäkaartista tekisi melkeinpä mieleni nostaa esiin Tilda Swinton hermostuneena vehkeilijänä. Ei mielestäni lainkaan turhaan ole kehuja kerännyt tämä pätkä. Mitäs muut ovat mieltä, ainakin Samppa, Jorse ja JTX tämän kävivät tänään katsomassa? 4/5
Tilda Swintonin hikikainalot ja pään tärinä jäi hyvin mieleen. Itse leffa ei mielestäni kuitenkaan noussut sfääreihin, oli kyllä "ihan jees". Jossain vaiheessa vähän venytyksen makua. Samanlainen kuvaustyyli kuin Syrianassa, ja vähän samaan tyyliin ei ihan täyttänyt odotuksia. 3/5
Viihdyin erinomaisesti koko elokuvan ajan. Vaikeampi tuosta suurta virhettä on löytää. Leffa tarjosi sopivasti ajateltavaa ollen kuitenkin viihdyttävä. Rooleista ei pahaa sanaa tarvitse sanoa. Sydney Pollack näytteli itseään, Swinton veti ihan mieleenpainuvan roolin huolimatta pienestä ruutuajasta. Pointsit Clooneylle siitä että uskaltaa olla nuhjuinen. Tykkään. Plussa lopputekstien lopuksi löytyneestä virneestä. 4+/5
Tämä oli oikein pätevä trilleri. Insiderin lisäksi vaikutteita löytyi tuottajien Sodenberghin ja Pollackin suunnalta. Ensinmainitulta vahvasti tyylillisesti, jälkimmäiseltä sitten pikemminkin teemojen puolelta. Alun takaumankäyttö oli varsin nokkela luoden pikaisesti päähenkilön ja samalla hieman hämätessäänkin katsojaa. Tunnelmanrakentelu oli osaavaa ja juoni purkautui juuri sopivan kokoisina palasina pitäen jännityksen yllä loppuun saakka. Clooney on täysin kotonaan tällaisissa rooleissa ja tekikin taas vahvaa työtä. Tom Wilkinsonille myös pisteet, alkumonologikin oli komea. Swinton poikkesi mukavasti vastaavanlaisen hahmon perustyypittelystä, epävarma stressikimppu oli hyvää vaihtelua tyypillisille korkean aseman bisnesnaisrooleille. James Newton Howard tuntuu nykyisin löytyvän usein juuri positiivisesti huomion kiinnittäneiden elokuvamusiikkien taustalta. Niin nytkin. Miellyttävää ja hyvin tapahtumia tukevaa ambienttia oli mies jälleen kerran luonut. Michael Clayton oli hyvä trilleriperinnettä edustava elokuva. Pieni kauneusvirhe löytyi ainoastaan lopusta, koska Spoiler pahiksen saaminen avautumaan ja tämän nauhoittaminen tuntui vähän turhan helpolta ja tyypilliseltä (joskin tyydyttävältä) ratkaisulta saattaa vastus edesvastuuseen. Asiaan vaikuttanee sekin, että eräässä toisessa juuri nähdyssä elokuvassa käytettiin loppuratkaisuna täsmälleen samaa kikkaa.
Tämä unohtui mainita. Todellakin, useiden trillereiden peruskämmi on saattaa katsoja siihen asemaan että hän vain odottaa loppuratkaisua jonka tietää tulevaksi. Nyt siihen ei sorruttu, tarina purkautui mukavan tasaisesti alun "flash forwardin" tapahtumat ja niiden tausta käytiin hienosti lopussa lävitse. Ei ollut tarvetta osoitella "katsokaa, miten nokkelaa".
Tämäpäs oli varsin mainio elävä kuva. Juoni ei turhia osoitellut ja alleviivaillut ja palapeliä kasailtiin kaikessa rauhassa. Kesto olisi voinut olla kyllä tiiviimpi, hieman turhan kauan vitkuteltiin ennen kuin leffassa rupesi "tapahtumaan", vaikka ainakin itse osasin jo hyvissä ajoin aavistaa mitä tuleman pitää. Elokuvassa oli mukava surumielinen fiilis läpi koko keston ja musiikit ja kuvaus loivat juuri sopivasti tynnelmaa, olematta silti liian päällekäyviä. Muutama hieno yksittäinen kohtaus nousi myös kokonaisuudesta hienosti esille ja loppu oli tyylikäs. 4/5 Pienellä fiilailulla tästä olisi saanut ehkä iskevämmänkin paketin.
Michael Clayton sai 7 Oscar-ehdokuutta mm.Paras elokuva,ohjaus ja miespääosa joten pakko käydä katsastamassa viikonloppuna.
Aika pitkälti kaikki täällä onkin jo sanottu. Elikäs oikein mainio pätkä oli kyseessä. Lisäisin vielä, että viimeinen, pitkä kuva oli mahtava: Spoiler Clooney sai hienosti tulkittua sitä tunnekuohua ja vapautumista vähäeleisesti. .
Joku viikko sitten tämäkin tuli katsottua. Ihan mielenkiintoinen, mutta sen hetkiselle mielentilalleni vähän turhan hidas tempoinen leffa. Tuota 7 oscarin ehdokkuutta hieman ihmettelen, mutta eipä nuo ehdokkuudet aina ihan nappiin omasta mielestä ole aina menneetkään. Clooney näytteli erinomaisesti, joten siinähän sitä jo onkin. Spoiler Mieleenpainuvin kohta oli se lopun verbaalinen tulva ja henkinen kyykytys.
Erittäin pätevä lakitrilleri, joka menee genressään ihan kärkikahinoihin saakka The Firmin (oli pätkä sitten kuinka Tompan puolivolteilla ja lopun ylettömällä toiminalla varustettu vaan) yms. kanssa. Tässä elokuvassa nähtiin ehkä George Clooneyn parhain roolityö, ja Oscar-ehdokkuus oli ansaittu (vaikka voittoon tietenkään ei ollut mahdollisuuksia). Toisaalta, mielestäni Clooney on kuitenkin yhdeh hahmon näyttelijä, ja uran alun ja Ocean-hupailujen myötä kadonnut "hurmurin ilkikurisuus" ei tätä hahmoa kauheasti muuta (vaikka se tuokin lisää uskottavuutta siihen). Myös Tom Wilkinson oli tässä elokuvassa parhaimmillaan (vaikka en tosin ole näin suuressa roolissa häntä kauheasti aiemmin nähnyt). Entäpä Tilda Swinton... Kyllähän hän täyttää sekä ulkoisesti että suoritukseltaan sivuosa-Oscarin kriteerit (muutenkin kuin hikisten kainaloiden kautta). Hienointa tässä suorituksessa oli se, että hän vaan tuntui kovin realistiselta -- toisin kuin nämä muutamat rooliaan varten muutoksia itseensä tehneet naispääosa-Oscar -voittajat. En tiedä mikä tämä trendi on nykyään, mutta tuntuu siltä kuin monet tällaiset hienot elokuvat tehdään ikään kuin lyhyeksi otannaksi, dokkariksi, jostain. Kai se antaa näille elokuville "taiteellisemman ja realistisemman" arvon, mutta minusta se välillä saa nämä elokuvat tuntumaan hieman tyngiltä, ja sellaiselta, että ne loppuvat juuri kun pääsivät vauhtiin. Toisaalta, ehkä juuri aiemmin mainitsemani The Firm on hyvä esimerkki siitä missä mennään sitten jo viihteen oikeutuksella vähän liiankin pitkälle. Kaksipiippuista... 4/5 :thumbsup::thumbsup::thumbsup::thumbsup:
Ihan ok lakimies jännäri. Alkupuoli on kyllä liian sekava, ettei juonesta tunnu saavan ollenkaan otetta. Tässä paikan hyppely ja täysi selittelemättömyys ei oikein toiminut. George Clooneyn suoritus on aivan peruskauraa, en voi ymmärtää oscar-ehdokkuutta tästä. Elokuva yritti jotenkin aivan liikaa ollakseen loppujen lopuksi melko tavanomainen tarina 3/5
Oli kyl melko lattea ja keskinkertainen leffa suurien odotusten jälkeen ja kyllähän Firma ja esim. Kunnian Miehiä vie tätä jotai 100-0 :grr:
3/5 * 2 = 6/5 = 1,2 = yli asteikon, mutta ei se toki ihan niin hyvä elokuva ollut. Loistava pätkä kuitenkin, joka kannattaa katsoa. Suosittelisin henkilöille, jotka on lukenut John Grishamin kirjoja ja pitänyt niistä...
Grishamiin vertaaminen tuntuu suorastaan loukkaavan Claytonin tasoista elokuvaa. Aivan mielettömän hyvin kirjoitettu, ohjattu ja näytelty elokuva, jollaisia näkee nykyään valitettavan harvoin. 4/5.
Niin, erittäin lyhyellä matikalla tarkoitin, että: kaksi kertaa tuo edellinen arvio = antaisin samat pojot - kolme viidestä.