Midnight in Paris on Woody Allenin ohjaama uusi romanttinen komedia, jossa seurataan erään perheen kaupunkiin suuntautuvaa työmatkaa. Seurueeseen kuuluu nuori kihlapari, jonka elämä on matkan aikana suurten muutosten kourissa. Elokuva juhlistaa nuoren miehen rakkautta Pariisiin ja samanaikaisesti tutkii ihmisten mielessä olevaa illuusiota - elämä, joka jollain tavalla eroaa omasta elämästä, on parempaa. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 26.8.2011 (USA:ssa 20.05.2011)
Olipahan taattua Woody-laatua; hauska ja ajatuksia herättävä. Owen Wilson näytteli jonkinlaista Woodyn alter egoa oikein mainiosti. Pariisi näytti oikein hyvältä. Tämän elokuvan kohdalla oli hyvä ettei tiennyt juonesta sen enempää, joten enpä siitä tässäkään enempää analysoi. Charmikas elokuva josta en muuttaisi oikeastaan mitään. Voin kyllä kuvitella ettei tämä ihan kaikkiin uppoa, mutta minuun upposi. * * * * *
Kyllä Allen, tuo elokuvamaailman James Brown, oli tämän kanssa taas erinomaisessa terässä. Monista miehen aiemmista elokuvista tutut teemat nostalgiasta parisuhdekiemuroihin olivat jälleen esillä ja allenmainen fantasia onnistui tällä kertaa erityisen hyvin. 20-luvun Pariisissa eläneen "kadotetun sukupolven" ja muiden aikakauden taidepiirien jonkinasteinen tunteminen helpotti seuraamista, mutta nimienpudottelu ei missään vaiheessa yltänyt turhan hankalaksi. Allen usein onnistuu kaupunkielon parhaiden puolien kuvaamisessa mitä parhaiten ja nytkin kauniit kuvat saivat matkakuumeen heräämään.
Eipä muistu mieleen, milloin elokuvan loputtua olisi tullut olo, että tässäkö se oli, koska olisi tahtonut vielä katsella rainee hetkisen, jotenkin hyvin rauhoittava filmi. Juonesta en tiennyt mitään etukäteen, joten juonen kiemurat tulivat yllätyksenä. Tosin tapa tuoda mennyt aika esiin oli kuin suoraan Aku Ankka lehdestä. Tunnettuja nimiä sinkoili olan takaa ja muutama jäi kaikumaan tyhjyyttäkin, sivistyksessä varmaan melko monta aukkoa , tosin muutenkaan historia ei ole vielä ruvennyt kiinnostamaan. Tosin sitähän sanotaan, että kun ikää tulee lisää, niin historia se vasta kiinnostaakin, suopi nähdä. On mukava kuulla Woodyn sanomana se, että ovat ne menneiden aikojenkin tunnetut nimet olleet vain ihmisiä muiden joukossa. Vasta ajan saatossa heitä on alettu nostaa jalustalle. Monesti lukiessa jonkin tunnetun hepun kirjaa ajattelee, että vittu mitä paskaa. Ei tämä täysin kolahtanut, mutta olihan tämä aika hämmentävän ihana.
Ihan mielenkiintoinen aikamatkustus-leffa vaikka hieman ylipitkältä tuntuikin. Ajankuvaa on luotu mukavasti vaatteiden, musiikin ja autojen avulla. Näyttelijät ovat enimmäkseen oikein hyviä ja heidän varassaan tämä leffa aika vahvasti onkin, sillä tarina on turhan simppeli ja itseään toistava pitääkseen mielenkiintoa yllä yksinään. Ja tosiaan, kuuluisien nimien listaamiselle tämä leffa on kuin Blues Brothers poliisiautojen romutukselle. 3/5
Allen on kovassa vedossa ja tiiviistä tahdista huolimatta vanhan ukon leffat ovat erittäin toimivia. Midnight in Parisin juonesta ei kannata etukäteen tietää yhtään mitään, antaa vaan tapahtumien soljua ja nauttia 1½ tuntia romanttisesta fantasiasta. Ensimmäistä kertaa Owen Wilson ei muuten ärsyttänyt pätkääkään. 4½/5.