"Beethoven nyt ainakin on tuossa hyllyssä pyörinyt, mutta se ei ole "ihan kybällä" kolahtanut." Siis Beethoven ei nimenomaan kolahtanut.. Jotain sellaista missä on voimaa ja mahtipontisuutta. Pikku liruttelut ei oikein jaksa kiinnostaa Für Eliseä lukuunottamatta. Tai tiedä sitten noista omista kuvauksistanikaan.. Pitänee vain kokeilla ja katsoa mitä löytyy.
Miksi kuuntelisin, kun olen todennut musiikkityylin noin yleisesti ottaen tylsistyttävän minua. Muutamista kappaleista pidän (ei tietoa säveltäjistä), mutta muuten ei nappaa. Joku tykkää äideistä ja joku tyttäristä, minä rokkaavista tyttäristä isoäitien sijaan..
Myöskin Sibelius ja Bach on helppoja aloittaa. Bachin vaikutuksen nykymusiikkiin huomavat monet heti, varsinkin ne jotka ovat metallia paljon kuunnelleet.
J. S. Bach on siitä vänkää että teokset ovat melko monimutkaisia (kontrapunktisia) mutta silti helposti lähestyttäviä upealla melodisuudellaan. Sibelius on niinikään helposti lähestyttävää kansallisromanttisella sävyllään. En tosin ole mikään Sibelius-fani.
LIEVÄ OFFTOPIC Ja jos vielä tarkennetaan, tilumetallia. Karmeimmat bändit ovatkin metallin puolelta näitä klassisia juttuja hyväksikäyttävät progeilijat ja sukkahousuhevibändit. Vedetään übernopeasti hienoista skaaloista älytöntä tykitystä ja mahdollsimman paljon rytminvaihdoksia niin avot. Yäärghh.
Tottahan klassista tulee kuunneltua, mutta harvoin sitä tulee ostettua. Paikallisen kirjaston musiikkiosasto tarjoaa varsin laajan ja laadukkaan valikoiman niin klassista, jazzia, kuin myös kiinnostavaa maailmanmusiikkia, joten palveluja tulee hyödynnettyä varsin tehokkaasti. Sibeliustalossakin tulee aina välillä vierailtua orkesteria katsastamassa, koska tutinat ovat luonnollisesti astetta tömäkämmät salin puolella. Myös urkumusiikki on sydäntä lähellä, ja urkuviikoilla tuleekin aina kesäisin käytyä. Kaikki muutkin musiikkityylit kyllä uppoavat meikäläiseen, tyylilajista riippumatta. Genrefanatismi on jäänyt jonnekin kaukaiseen menneisyyteen. Nykyään koneessa pyörii vähän turhankin laaja kirjo muzakkia, ja yhä enenevissä määrin varsinkin vinyylinä, jos sattuu vain saatavilla olemaan.
Voihan sitä valistaa kun foorumilla on sana vapaa. Ketjun tähänastisten kirjoitusten perusteella moni kuuntelee klassista silloin tällöin mutta ei osta levyjä.
-Wagnerin oopperat: (etenkin Ring-tetralogia) -Shostakovitsin sinfoniat -Stravinsky: Kevätuhri -kotimaisista nykysäveltäjistä vaikka Magnus Lindbergin orkesteriteokset
Hyvä tapa aloittaa on myös mennä konsertteihin. Jos asut paikkakunnalla, jossa on ammattisinfoniaorkesteri, niin valitse konsertti, jossa on pianosolisti. Tänään tulee yleltä koko päivä Mozartia radiosta muuten..
Olen jo lukioajoista asti kuunnellut klassista muun musiikin ohessa. Teoriapohja ontuu (kavereista löytyy tyyppejä, jotka senkin osaavat, :thumbsup: heille), mutta luulen että olen löytänyt aika paljon hienoja elämyksiä ko. musiikista. Eniten kolahtaa itä-eurooppalainen melankolia: venäläiset Tshaikovski, Shostakovich, Rachmaninov, ja puolalainen (tai Ranskassahan hän asui) Chopin. Muista tykkään eritoten Bachista, jonka Brandenburgilaiset konsertot tuli itse asiassa käytyä katsomassa paikallisen sinfoniaorkesterin esittänä Joulun alla (muutenkin olen orkesterin konserteissa jonkin verran käynyt). Ehkä hienoimman klassisen musiikin elämyksen olen saanut kotipaikkakunnallani, jossa viime kesänä saksalainen 100-miehinen sinfoniaorkesteri esitti Sibeliusta (mm. Viulukonsertto, Valse Triste, Finlandia). Konsertti oli ulkona, ja lehtimetsä taustalla kauniilla ilmalla. Mikä voisi olla hienompaa. Oopperoista Mozartin Taikahuilu on myös tullut pari vuotta sitten katsottua. Ja sen verran vielä, että konserteissa tykkään mennä ihan eteen istumaan. Kokonaiskuva esityksestä ehkä kärsii, mutta on niin hienoa katsella osaavien muusikkojen herkkää työskentelyä.
-ylen klassinen (digitaaliradiokanava) -ylen ykkönen (joka päivä myös sangen laajasti klassista) -Classic FM (ainakin pääkaupunkiseudulla, ilmeisesti muissakin isommissa kaupungeissa) -netistä lisää ulkomailta.
Itse olen "löytänyt" klassisen musiikin vasta muutamia kuukausia. Ensimmäisen klassisen levyn ostin muutama viikko sitten ja sekin oli "Musiikin Mestarit osa 1 - Tschaikovsky". Olen nuorempana "pakosta" kuunnellut nämä perinteiset säveltäjät ja Tschaikovsky on kyllä ollut ylivoimainen Sibeliuksen kanssa. Ei Beethovenkaan huono ole mutta Mozart ei taasen sytytä juuri ollenkaan. Mahtipontisuus siis taitaa olla se mitä klasissessa kaipaan. Tästä tämäkin harrastus lähtee
Hyvä hyvä. Ajan myötä myös vähemmän mahtipontiset tekeleet alkavat varmaan viehättää ja Mozartkin ehkä maistua. Mozarthan edustaa wieniläisklassismia, tyylisuuntaa jonka aikana konsertot olivat kova juttu. Mozart on siis parhaimmillaan esim. pianokonsertoissa. Sinfoniat taas alkoivat olla "jostain kotoisin" vasta 100 vuotta Mozartin kuoleman jälkeen. Mozartin sinfoniat ovat mukavaa kuultavaa sinänsä mutta oikeastaan kamarimusiikkia isolle kokoonpanolle. Orkesterin sointivärien käyttö vielä pahasti lasten kengissä. Orkestrointi alkoi Beethoven kuoleman aikoihin lähinnä Hector Berliozin toimesta. Tällä tavoin kun hahmottaa klassisen musiikin kenttää alkaa tajuta eri säveltäjien, aikakausien ja tyylien päälle.
Klassisen musiikin kanavat ovat mukava tapa "huomaamattaan" päästä musiikkiin sisälle. Soittavat kuitenkin etupäässä helpompia ja tunnettuja kappaleita. Alan harrastaja tonkii mieluusti erikoisempia (ja vaikeampia) juttuja. Ylen yöklassisessa tulee hyvää tavaraa tauotta jos jaksaa/joutuu valvomaan.
Ulkomailla olen eli suomalaisia en pysty kuuntelemaan, ja nettiyhteydessä on 500 megan limiitti ulkomaanliikenteelle niin ei sillä paljoa nettiradioita kuunnella. Levyjä pitää siis ostella...