Julian Schnabelin (Perhonen lasikuvussa) ohjaama Miral on kaunis ja rohkea tarina kolmesta naisesta konfliktien ja sodan varjostamassa maailmassa. Elokuva perustuu Rula Jebrealin samannimiseen kirjaan. Tarina alkaa sodan repimässä Jerusalemissa 1948. Matkalla töihin Hind Husseini (Hiam Abbass The Visitor, Amreeka) törmää 55 orpolapseen kadulla. Hän päättää tarjota lapsille ruokaa ja suojan. Puolessa vuodessa lapsia on lähes 2000 ja Hind muuttaa perheensä talon Dar Al-Tifl Al-Arabi -kouluksi, joka tarjoaa opetusta ja toivoa Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin jalkoihin jääneille tytöille. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1978, kouluun saapuu 7-vuotias tyttö Miral (Freida Pinto Slummien miljonääri) äitinsä traagisen kuoleman jälkeen. Hän varttuu koulun turvallisten seinien sisäpuolella tietämättä ongelmista niiden ulkopuolella, kunnes Mama Hind lähettää hänet 17-vuotiaana opettajaksi pakolaisleirille Intifadan ollessa kiivaimmillaan. Miral havahtuu taistoon, joka tuntuu omalta. Kun hän ihastuu poliittisesti aktiiviseen Haniin (Omar Metwally München, Rendition - poikkeuksellinen luovutus), hän törmää henkilökohtaiseen ristiriitaan, joka heijastaa isompaa pulmaa hänen ympärillään: jatkaako taistelua vai toteuttaa Mama Hindin vankkaa uskoa siihen, että koulutus turvaa tien rauhaan? Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 29.04.2011
Hieno elokuva. Alun kerronnallisten kömpelyyksien jälkeen Miral kasvaa upeaksi elokuvaksi, jossa historiallinen ulottuvuus ja päähenkilöiden henkilökohtainen draama kulkevat hienosti käsi kädessä. Schnabel osaa käyttää kerronnassaan hienosti hyväksi elävää kameratyöskentelyä ja musiikkia. Tämä on ensimmäinen Schnabelin ohjaama elokuva, jonka olen nähnyt, mutta tämän perusteella miehen tuotantoon kannattaisi tutustua laajemminkin. ****