Ei aja, kuvanlaatu on käyttökelvoton tv-korteissa ja näytönohjaimien ViVoissa. Kertaan taas absoluuttisen faktan: PARAS kuvan- ja äänenlaatu on siellä vhs-kasetilla. Kannattaa antaa sen olla siellä. Aina kun sitä dataa sieltä kasetilta ulos yrittää ottaa, laatu heikkenee merkittävästi. Miljoonien labralaitteilla laatu heikkenee vain vähän. TV-studiolaitteilla laatu heikkenee melko paljon. Kuluttajalaatuisilla laitteilla heikkenee perkeleesti. Pilipaliviritelmillä eli pc-tuotteilla laatu katoaa kokonaan. Ellei kyseessä ole parin tonnin ammatti-pc-kortti, mutta ne siis ovat niitä ammattivehkeitä ne. Kukaan ei uskalla panna todisteeksi kuvakaappausta omista tee-itse-digitointipelleilyistään, koska kuvanlaatu tosiaan katosi peruuttamattomasti. Vaikka siellä vhs-kasetilla laatu vielä oli mainiosti hengissä. Jos joku esittelee tv-korttinsa muunnostekeleen, minä napsin kostoksi digikuvan siitä, miltä kuva näyttää vhs-kasetilta toistettuna kuvaputkelta kuvattuna; ilman videodigitointeja. Jopa nykyiset ammattifirmat tekevät huonoa digitointilaatua. Koska heillä ei ole samaa kuvarumpua jolla tallenne on tehty. Rummun muotoeroista ja lukupäiden eroista johtuen kuva on epämuotoinen ja hifiääni ritisee kuin hullu, jos sitä ylipäänsä saa esille lainkaan. Se, että mp3-kansa ei ymmärrä kuvanlaadusta hölkäsen pölähtävää, ei muuta faktaa muuksi. Pellemetodeilla tehty digitointi tuottaa pellelaatua vaikka joku kehuisi 5 euron tv-korttia viikon putkeen. VHS-kaseteilla on parhaimmillaan parempaa kuvanlaatua kuin DVB-tallenteissa. Etenkin urheiluohjelmissa tämän näkee. VHS-kuva ei mene leegopalikaksi nopeissakaan liikkeissä, kunhan tallennus oli tehty analogisesta lähteestä tai ammatti-digitaalilähteestä. Vaikka vaakaerottelu kaseteissa ei olekaan 720 pikseliä vaan jotain 200-250, niin pystyerottelu on identtinen 576 pikseliä ja liiketoiston terävyys siis hakkaa DVB-tallenteet mennen tullen.
Eikö uskalla, tässä Sting ja kappale set them free: http://www.mediafire.com/?oznmdiimntz Huomaa hifiäänen korkealuokkaisuus. Nauhoitettu siis alkuperäiseltä vhs kasetilta.
Milläköhän sitä kasetin hienoa kuvaa voi katsoa esimerkiksi viiden vuoden päästä? Kasetit ovat toki vielä silloinkin kunnossa mutta nauhurit tuskin. Helpompaa siirtää dvd:lle, säilyy paremmin.
Ne ovat pelkkiä päivittäiskäyttöä kestäviä katselukopioita aina ne KOPIOT, joita tärkeästä alkuperäistuotteesta tehdään. Tänään joku ehkä tekee (jo kuolevan formaatin eli) dvd-kiekon, joku muu tekee pluureiskan, myöhemmin joku tekee holokuution tai minkä lie madonreikäkloonin. Silti eniten informaatiota on edelleen siinä alkuperäisessä tuotteessa, ei ikinä missään kopiossa. Jos eli kun alkuperäisen tallenteen laatu heikkenee vuosikymmenten varrella, on elintärkeää ottaaa ultrasuperhyper-laadukkaita välikopioita siitä. Kompressoimattomia häviöttömästi pakattuja. Tätä eivät mummot tee, vaan jokainen mummokopio on äärimmäisen rajusti kompressoitu ja "liikaa pesty". Missään tapauksessa alkuperäinen data ei ole enää pelastettavissa, laatu ei yllä lähellekään alkuperäistä, vaikka mitä alienteknologiaa yrittäisi kopioon soveltaa. Ei nyt eikä miljardin vuoden kuluttua voi saada dvd-kopiosta ulos sitä tietoa mikä vhs-kasetilla oli. Tärkeintä on yrittää säilyttää alkuperäinen tallenne niin pitkään, kunnes löytyy paras mahdollinen tekniikka pelastaa se pysyvästi talteen, ja että tallenne ei vielä olisi liikaa tuhoutunut. Käydään kilpajuoksua tallenteen heikkenemisen ja tekniikan kehittymisen välillä. Pyörivää kuvarumpua ei onneksi tarvita. Nauhan magnetismi voidaan nuuskia muilla tekniikoilla, lineaarisesti nauhaa liikuttaen. Onhan kiintolevyillä nykyään huomattavasti suurempi magnetismin tiheys mitä vhs-kaseteilla ikinä. Eli jo nyt voi kasettidatan lukea talteen huipputarkasti, jos vain joku firma rakentaisi laitteiston ja käyttäisi modernia lukupääteknologiaa. Pyörivä rumpu on hankala rypistyneiden nauhojen lukemisessa, lukupää voi murtua irti tai mennä tukkoon ryppyisen nauhan takia. Hitaasti liikkuva lineaarinen luenta nauhan levyisen lukupään avulla on turvallisempi tapa, nauhalle ja lukupäälle turvallisempi. Minä odotan sitä päivää kun tällaisia lineaarilukukoneita on myynnissä tai että lottovoiton jälkeen voin itse rakentaa sellaisen. Sillä välin voin ottaa jollain perinteisemmällä tekniikalla väliaikaisia kopioita katselukäyttöön, ja lisäksi tärkeimmistä tuotteista häviöttömästi pakattuja varmuuskopioita. Nyt Olympiakiireiden takia minä en ehdi vhs-kasetteja penkoa, mutta jahka ehdin, teen havaintomateriaalia alkuperäislaadun ja ping-pong-kotidigitoinnin eroista. Ja luonnollisesti käytän materiaalina puhdasta videokuvaa, esim. säätiedotuksia ja muuta tv-studiokuvaa, tai yleisurheilua. Niissä ei ole "taiteellisia kuvantuhoamispelleilyjä", kuten mm. musavideoissa yleensä on. Esim. yllä linkitetty musavideo on joko alunperinkin taiteellisesti pilattu, tai pilaamisen teki kuvanparantelusofta/laite. Paha sanoa kun ei ole muuta verrokkimateriaalia rinnalla. Suomeksi: Picasson maalauksia katsomalla ei voi päätellä miltä ihminen ja luonto oikeasti näyttää. Pitää katsoa (hyper)realistisia maalauksia. Asiaa auttaa sekin, että käytetään materiaalia, jota itse kullakin on pilvin pimein kotonaan, eli jokainen voi verrata omia tallenteitaan havaintomateriaaliin. Uutisia ja säätiedotuksia on jokaisella. Tai sitten käytetään tunnettua elokuvaa, joka yleisesti on saatavissa, esim. Blade Runner.
No onneksi kaseteillani oli vain elokuvia (löytyvät kaikki dvd:nä ja varsinaiset arkistot filmeineen ovat Kavalla yms.) tai joitain tv-ohjelmia joissa sisältö/helppokäyttöisyys menee kyllä laadun edelle ja tuskin olen näidenkään osalta ainoa kulttuurihistorian säilyttäjä. Mutta mitäpä minä näistä ymmärtäisin, kuuntelenhan minä mp3-tiedostojakin
Itse kuvatut videot ovat kaikista tärkeimpiä, niitä ei saa mistään muualta edes millään rahalla. Kannattaa siis säästää maailmanloppuun saakka kaikki alkuperäiset itse kuvatut kotivideot, vaikka tekisikin niistä katselukopioita. Kovin paljon tilaa kasetit tuskin vievät, mahtuvat luultavasti yhteen muuttolaatikkoon. TV-sarjat ja elokuvat voi tuhota kaseteilta sitten kun on saanut siirrettyä datan muuhun formaattiin. Tai niitä ei edes tarvitse digitoitakaan. Koska jossain muualla maailmassa on kuitenkin parempilaatuinen kopio olemassa. Harvinaiset sarjat/leffat, joita ei ole saatavana kaupasta, kannattaa myös säästää kaseteilla ikuisesti. Kunnes saa niistä käsiinsä paremman tallenteen tulevaisuudessa. Muistan lapsuudestani monia scifileffoja, joita ei ole sen koommin televisiossa uusittu (ilmaiskanavilla ainakaan), saati kaupan hyllyltä löydy. Eikä ikävä kyllä videonauhuriakaan silloin ollut olemassa, mutta jos siis on saanut talteen harvinaisen lähetyksen, se pitää säilyttää kasettina. Minulla on suunnilleen 1500 kasettia, joista 1450 voi tuhota heti kun olen niiden sisällön tutkinut ja turhaksi huomannut. Loput 50 kasettia säästän ikuisesti. Itse kuvattuja 8mm- ja Hi8-kasetteja on muutaman kymmen, ne tietenkin säästän tuhannen maailmanlopun ylitsekin, vaikka ne saisi digitoitua talteen. Yhteen-kahteen muuttolaatikkoon kaikki säästämistä tarvitsevat mahtuvat.
Näinhän se on, kaseteille kuvaamista on varmaan myös harkittu kun nauhat ovat olleet hintavia verrattuna nykyisiin muistikortteihin, eivät varmasti vie paljoa tilaa. Minulta kysyttiin myös taannoin missä voisi digitoida kasetin kun nauhuria ei ollut. Samalla sitten selvisi että kasetilla oli jo ehkä 15 vuotta sitten kaitafilmiltä siirrettyä materiaalia. Kysyin että onko alkuperäinen filmi tallessa ja kun vastaus oli kyllä vakuutin että juuri se kaitafilmi kannattaa viedä siirrettäväksi koska jälki on taatusti ylivoimaista vanhaan kasettisiirtoon verrattuna. Mitä noihin vanhoihin ajat sitten tv:ssä esitettyihin leffoihin tulee niin en hämmästyisi jos sittenkin löytyvät dvd:llä jostain päin maailmaa pienellä etsimisellä, mitä hämmästyttävämpiä nimikkeitä on nykyään mahdollista/kustannustehokasta julkaista ja siis julkaistaankin.
Itse olen muutaman videon siirtänyt digitaaliseen muotoon ja virtualdubin filttereillä höystetty digitaalinen kopio näytti huomattavasti paremmalta kuin videonauhurilla toistettu kasetti. Kohina ja dropoutit ei ole välttämättä sellaista informaatiota mitä halusin videokaseteilta talteen.
DVB-G on toisaalta oikeassa, nimittäin dvd laadun huomaa hyvin kun siirtää mini-DV kasetin tavaran dvd levylle. Laatu huononee selvästi vaikka sen tekisi parhaimmalla laadulla. Mutta se tarvii sanoa, että itse pystyn kyllä tekemään aivan huippulaatuisia kopioita omista vhs kaseteistani... Tuo musavideo oli huono esimerkki, tarvii etsiä parempi.
Transkoodaus onkin ihan oma lukunsa, siis bittien muuntelu toisenlaisiksi biteiksi, digivideon muuntaminen toiseen digivideoformaattiin. Sekään ei ole aina turvallista puuhaa, dataa voi kuolla. Esim. mainittu DV-formaatti tallentaa värit 4:1:1-menetelmällä, joka ei ole aivan sama kuin DVD-formaatissa käytetty 4:2:0. Eli jos kuvalle tehdään jonkinlaisia antialiasointeja, värierottelu pehmenee jokaisessa transkoodauksessa. Eli jos koodaa äärettömän monta kertaa edestakaisin DV-DVD-DV-DVD-DV... niin loppujen lopuksi kaikki värit ovat kokonaan kadonneet. Siis jos väreille tehtiin mitä tahansa "paranteluita". Silloin kun transkoodaus tehdään "ilman kuvanparannuksia" siirtämällä kaikki bitit sellaisenaan, vain paketoimalla ne toisenlaiseen GOP-rakenteeseen, silloin kuvanlaatu ei muutu. Minimaalisesti pakattu normaali DV-video on kylläkin mahdotonta siirtää häviöttömästi DVD-formaattiin, joten heikennystä aina tapahtuu. Toisinpäin eli DVD:n muunnos DV-formaattiin onnistuu laatua huonontamatta. Lyhyesti: ei kannata yrittää tehdä DVD-kopiosta "saman näköistä" kuin alkuperäinen DV oli. Jos yrittää tehdä, kuvalle tapahtuu häviöllisiä heikennyksiä. Antaa videoiden näyttää reilusti erilaisilta, sortumatta "kuvanparanteluihin" formaattimuunnoksen yhteydessä. Ainahan voi halutessaan pehmentää värejä tai kohinoita playersoftalla tai töllöttimen kuvanparannuspiireillä.
Kuluttajatason PAL DV formaatissa värit tallennetaan 4:2:0 näytteistyksellä. 4:1:1 on käytössä NTSC formaatissa sekä joissain ammattitason PAL formaateissa (DVCPRO?). Mitä aiemmissa kirjoituksissa esiintyneisiin kasettien ikuisesti säilyttämiseen tulee niin kannattaa muistaa, että optimiolosuhteissakin säilytetyn nauhan mageneettisuus hiipuu ja nauhan muovimateriaali kärsii. Voipa siis olla niin ettei niiltä nauhoilta edes 20-30 vuoden kuluttua saada kuvaa ulos lainkaan.
No juu, ei kyllä sinänsä ole vielä täsmennetty, onko muunnettava vhs-materiaali Pallia vai Never The Same Coloria. Esim. eräs kaverini ostaa japanikamaa ja jenkkikamaa, jolloin materiaali hänellä on pääasiassa NTSC. Kannattaa siis tarkemmin perehtyä juuri sen oman materiaalinsa ominaisuuksiin, että millä tavalla sen parhaiten saisi konvertoitua biteiksi. Mitä vähemmän muunnoksia tapahtuu (fps, värijärjestelmä), sitä parempi. Eli jos haluaa katselukopionsa olevan mukavuussyistä PAL-televiiiisssiolle sopivaa kauraa, kannattaa silti tehdä pykälää puhtaampi digitaalinen kopio NTSC-versiona, jos alkuperäinen kasetti tosiaan on NTSC-formaatissa. Ja minä siis tekisin NTSC-kasetista aluksi lossless- tai minimaalisesti häviöllisen digitallenteen NTSC-tyyppisessä muodossa ja siitä datasta sitten loisin erikseen uuden häviöllisen katselukopion, mieluiten suoraan h.264-pakkauksella. Nimittäin nyt kun näitä talviolympialaisia on katseltu HD-laatuisena, olen tykästynyt kyseiseen pakkaustapaan. Sen tapa selviytyä datadropeistakin on kiinnostava. Datakadon aikana objektien muodot pysyvät pääosin hengissä myös liikkeen aikana, vain objektin tekstuuri korruptoituu. Mpeg2-datadroppien aikana menetetään muoto täydellisesti, isoja 16*16 pikselin leegoja vain kuvassa näkyy, tai ei näy mitään. Mutta tämä juttu nyt ei varsinaisesti liity asiaan, koska kasettiluennassa syntyvät nauhadatadropit "myös digitoituvat" eli nyt ei ole siirtoreitillä mitään datakatoa.
täällä nää kaikki mainostaa linkkejään, mutta google se kuitenkin löytää parhaimmat paikat ja palvelut.