Pahinta mitä olet maistanut

Pari jullikkaa on jäänyt lapsuudesta, jostain 70-luvun alusta, mieleen.
Ensimmäinen liittyy tällaiseen kiinteänä, 50 kg:n säkeissä, myytävään pikeen. Ennenhän sitä käytettiin paljonkin, sulatettiin isoissa kattiloissa ja kiinnitettiin bitumit katoille. No, isäni sanoi minulle ja pikkuveljelleni, että kun hän oli pieni, niin ei ollut purukumia ja he pureskelivat tätä. Sitähän siis piti maistaa: kun isän silmä vältti, niin puukolla palat irti ja poskeen. Ei maistunut hyvältä ja oli pirun vaikea saada hampaista irti.:hitme:
Toinen on perinteinen voikukka. Tätini mies kertoi sen olevan herkullista, joten ei muuta kuin raakaa voikukanvartta puremaan. Oli silloin stanan pahaa ja sen jälkeen en ole maistanut. Kokeilkaapa raakaa voikukkaa ensi kesänä ja kertokaa miltä se maistuu? Voin kokeilla sitten uudestaan.

Muuten olen melko kaikkiruokainen, mutta janssoninkiusaus ja maksalaatikko eivät oikein uppoa. Oliiveista kannattaa muuten kokeilla kivellisiä versioita. Itse olen valmis allekirjoittamaan käsityksen, että oliivi alkaa eltaantumaan, kun kivi poistetaan. Onhan tuollainen kalamata-oliivi vähän työläämpi syötävä, mutta se maku...
Sen sijaan useinkin hissireaktio on lähtenyt liikkeelle ihan tavallisten ruoka-aineiden kanssa. Pakkauksissa olevia päiväyksiä pidän enemmänkin suuntaa-antavina. Nimittäin ensin nenän ja sitten suun/nielun tehtävänä on kertoa, että onko ruoka vielä syötävää. No, kun jääkaappia siivoilee, niin löytyy unohdettuja aarteita ja aina nenä ei kerro että EI se ollut syötävää...:sick:

 

K-marketista kävin hiljattain ostamassa porsaanfileitä, ja ihan normaaliin tapaan (aiemminkin on tullut muun muassa porsasta grillattua/paistettua) sen valmistin. Maku oli sanalla sanoen kuvottava, ja ensimmäinen lihapala ei ehtinyt olla suussani sekuntia kauempaa kun jo sen sylkäisin pois roskikseen. Voisin kuvitella, että esimerkiksi ihmisenliha maistuu samalle. Tuo ehkä oli pahin suupala ikinä!

Outoa kyllä, kyse ei voinut olla siitä, että liha olisi ollut alikypsää -- aina grillaan lihoja hieman suositusta kauemmin, koska pidän kypsästä lihasta.

 

Callos a la madrileña... Porukat oli joskus ostanu tuollaisen purkin luullen että siinä on jotain lihaa. No minähän kokkailin sitä niin kuin se olisi ollut lihaa, mutta aloin ihmettelemään kauheaa hajua. Siitä tuli mieleen lähinnä oksennus. Pikainen googlaus kertoikin että tämä on jotain naudan pötsiä. Aika nopeesti meni roskiin


Kerran Portugalissa olen vahingossa moista syönyt, silloinkaan en toki syömishetkellä tiennyt mitä se oli. Mutta pahaa se silti oli, ja vielä yököttävämpi olo tuli kun sai tietää mitä oikeasti on syönyt

 

Skottiherkku haggishan tehdään lampaan mahaan, eikä ole ainakaan vorschmackia hullumpaa.

 

Tuskin makuvirhe johtui kypsennysajasta, vaan pikemminkin siitä että raaka-aine oli pask... luokatonta. Sianlihan kanssa tuntuu toisinaan olevaan ihan arpapeliä mitä saa, ehkä sitä siksi tulee harvemmin ostettua. Kun en asiaa tarkemmin tunne, niin arvaan että laatuvirheen syitä voi hakea ihan tuotantoketjun alkupäästä, eli saparoeläinten ruokavaliosta ja elinoloista. Suomeksi: jos eläimille syötetään paskaa ja ne joutuvat pyörimään paskassa, niin onhan se kumma jos pihvi maistuu jollekin muulle.


edit:
Toki syitä voi olla muitakin; ehkä tuotanto-/logistiikkaketjun jossain kohdassa on ollut joku hämminki, ja liha on alkanut pilaantumaan..? Harmittavan usein näitä pettymyksiä on kuitenkin itsellenikin sattunut, kun sika maistuu ennemminkin sikalalle.

 

Stressilihaa. Tehotuotetun sianlihan kanssa tuota sattuu aina toisinaan. Vakuumipakkaukset ovat aina riski. Kannattaa ostaa siat irtomyynnistä, siellä osataan sentään heittää haisevat erät roskiin.

Pari kertaa minäkin olen päässyt haistamaan ja haistamaan stressilihaa jonka johdosta maksan ilomielin hieman enemmän irtomyynnin lihasta tai luomusta, sen verran epämiellyttävä kokemus tuo pahentunut possu on.

MKL

 

Vastaavia herkkuja on maailma pullollaan, odottavat innokasta maistajaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Tripe

 

Vahingossa tuli kerran ostettua ruohosipulimaksamakkaran sijasta sinihomejuustolla terästettyä maksamakkaraa. Tuloksena vaistomainen ja alkukantainen oksennusreaktio kun luulin että tuote on pilaantunut. Tietoisesti en ole kyseistä tuotetta kokeillut jälkeenpäin, voisihan olla että siihen osaisi suhtautua eri tavalla...:sick:

 

Tässä kommentti, johon voi yhtyä. Puistattaa jo asian ajattelu.

Tuo makuun totuttelu ei aina auta, jos jostain ei kertakaikkiaan pidä. Minulla yksi asia on mustat oliivit. Vihreistä pidän paljon ja niitä käytän runsaasti, mutta mustia en pysty syömään. Maku vain tökkää pahasti. Jotenkin ne maistuvat mielestäni pilaantuneille. Jos esim. ruoan sekaan on laitettu mustaa oliivia vähänkin, niin ensimmäinen ajatus on maistamisen jälkeen, josko ruoka on päässyt pilaantumaan. Eikä auta vaikka miten monesti olen yrittänyt syödä. Musiikissa mielestäni on vähän sama juttu. Jos ensimmäinen reagtio on, että ei tämä nyt kauhean huono ollut, lisäkuuntelukerrat voivat auttaa, mutta jos ensituntumalta levy tuntuu hirveältä roskalta voi olla ajantuhlausta kuunnella samaa levyä uudestaan.

 

Työreissulla 'jouduin' maistamaan kollegan tilaamasta etana-annoksesta, kai voissa paistettuja (haarukalla kaivettiin luikero kotilosta ja imaistiin kotilo tyhjäksi) ja luikerosta voin sanoa että oli helvetin pahaa. Niinkuin ikuisuuden merenpohjassa eltaantunutta pyöränkuminpalaa olis pureskellut.

Mutta tähän asti pahinta mitä olen suuhuni laittanut on halpa italialainen(?) Grappa Veneta viina! Maistui ihan siltä kuin valmistuksessa olisi käytetty homeisia/mätiä perunoita. Kyllä syletti (myös aamulla..).

 

Muistin, että olisin joskus tähänkin ketjuun vastannut, mutta eipä löytyny viestiä.

Jokatapauksessa vesimeloni ja punajuuri ovat sellaisia, joista en ole koskaan tykännyt.

Mutta jos nyt kaikken pahinta ajatellaan, niin todennäköisesti norjalaisten syömä, kutunmaidosta tehty, ruskeanvärinen juusto. En nyt muista nimeä sille, mutta jos paketin näen, niin luultavasti tunnistan...

 

Näätäkahvista olen kuullut, mutta tämä olikin uutta.

 

Lienee tätä juustoa -> http://en.wikipedia.org/wiki/Brunost

 

Muistan joskus lapsena syöneeni tätä norjanreissulla ja maku oli aivan kammottava - etenkin kun olin odottanut sen olevan jotain makeaa (muistuttaa ulkonäöltään etäisesti suklaata).

 

Itseasiassa tuo on oikein hyvää, itse ostaisin jos ei olisi valaanlahtaajamaasta peräisin.

 

Aiemminkin olen todennut: tuo juusto, ruisleipä ja Sweet thai chili -sauce on mahtava yhdistelmä.

 

Voikukkahan on yksi terveellisimmistä meillä kasvavista hyötykasveista. Meillä voikukat nyhdetään rikkaruohoina pois mutta Keski-Euroopassa niitä viljellään syötäväksi.
Syötäväksi on tarkoitettu nimenomaan lehdet (mitä tuoreemmat sitä paremmat, loppukesän suuret ja kitkerät lehdet ovat väkeviä), eivät kukkien varret.

Vinkki: Hyvää salaattia ruoan kanssa saa kun silppuaa hyvälaatuisia voikukanlehtiä ja ruohosipulia tomaatinlohkojen sekaan.

 

Sanotaan näin, että aika hyvää sapuskaa loppujen lopuksi teikäläinen on tunkenut suuhunsa, jos vesimeloni on tämän ketjun aiheen kärkikahinoissa mukana.

No toisaalta, reiluuden nimissä onhan ruokienkin suhteen (kuten elokuvienkin kuten vastasyntyneessä ketjussa todetaankin) monenlaisia makuja, ja sellaiset ruoat, mitkä yleisesti hyväksytään jopa herkuksi, luokittelevat toiset ihmiset inhokiksi. Joku näsäviisas varmasti keksii tähän mainita nyt vaikkapa Aasian suunnalta löytyvän heinäsirkkojensyöntikulttuurin, ja kuinka ne kuorrutettuna vaikka kinuskilla ovat suurta herkkua sielläpäin.

 

Ja mulla on tätä jääkaapissa nytkin. Lempijuustoani!

 

fetajuusto, raejuusto, piimä, kermaviili, kylmäsavulohi :sick: (ei ole liioiteltu reaktio tuo vaan nuo kyllä käynnistävät ainakin kyökkäysreaktion)