Pankki/luottokortit ja allekirjoitus

Tässä lyhyt lainaus Suomen Pankkiyhdistyksen "Pankkikortit ja muut maksukortit" ohjeista vuodelta 2001:
"Aina kun asiakas ilmoittaa maksavansa pankkikortilla, maksunsaajan on toimittava pankkikorttitakuuehtojen mukaisesti ja tarkistettava muun muassa, että:
- kortti on aito, ehjä ja kotimaisen pankin antama, voimassa oleva, kuvaton tai kuvallinen ja että kuvallisen pankkikortin valokuva esittää maksajaa
- kortissa on joko sana PANKKIKORTTI tai BANKKORT tai molemmat
- maksutositteen allekirjoitus vastaa pankkikortissa olevaa nimikirjoitusnäytettä.

 

Vai pojan klopit kirjoitteletta vääriä nimi kuitteihin, voi teitä. Minä se kirjoittelen oman nimmarin ja ei kelpaa.

Kävin tuossa päivänä yhtenä paikallisessa valtionvirastossa aivan ns. lupa-asioissa, ja pitäähän sellainen virallinen lupapaperikin sitten allekirjoittaa. No ei muutakuin mustekynällä yli kolmenkymmenen vuoden kokemuksella tuttu ja turvallinen nimmari alle. Pöydän takana oleva henkilö katsoi ja tarkisti paperin sisällön ja sitten puuttui nimikirjoitukseeni;-> EI kelpaa hän sanoi.

Ensin en tajunnut mitä hän sanoi mutta kun hän oli antanut paperit takaisin ja sanonut että nimikirjoitus ei kelpaa niin siitähän sitten mielenkiintoinen rupattelutuokio syntyi.

Varmaan silloin kun tajusin että virkailija tarkoittaa nimikirjoitustani niin olisi pitänyt olla videokamera kuvaamassa ilmeeni.

Onneksi matkassa oli passi, ajokortti, pankkikorttit ja vastaavanlaiset lupapaperit, joissa nyt sattumalta sattuu olemaan samanlainen nimikirjoitus, niin pakkohan se nimmari oli hyväksyä. Mutta kyllä virkailija pani kovasti hanttiin. Ja onneksi paikalla saapui myös vanhempia valtionkavereita, jotka tuntevat minut ja nimikirjoitukseni. Jälkeenpäin on kyllä tullut melkoista kuittailua.

Naurettava tilanne jälkeenpäin ajateltuna, mutta v-mäinen tilanne paikanpäällä, siinä nyt sitten perustelemaan omaa henkilökohtaista nimikirjoitusta.

 

Tämän asian suhteen Visa Electron onkin sitten parempi. Aina tarkastetaan, onko tilillä riittävän suuri saldo ostoksiin (Kyllä, tähän menee joskus aikaa, mutta harvemmin enää nykyään.) ja joka kerta tarvii myös henkilöllisyystodistus esittää. Asionti ei ole mielestäni juurikaan hitaampaa normaalin kortin höyläämiseen verrattuna, mitä noita nyt olen vähän verrannut. Mutta jostain syystä esimerkiksi Spar(e?)issa ei henkilöllisyystodistusta kysytä!?!?! Miksi näin?

 

Eipä ole itseltäni Electronin kanssa kysytty henkkareita muistaakseni kuin pari kertaa (kortti ollut 1.5v käytössä). Ensimmäisen kerran taisi olla joku useamman sadan euron viihde-elektroniikka hankinta ja toisella kerralla Sokosella vaikka ostos oli jotain 5e luokkaa! Ihmettelin sitä myyjälle, joka totesi heillä olevan tapana kysyä kaikissa korttiostoissa henksuja. Taisi vaan kusettaa kun olin niin epäilyttävän näköinen. Olin silti aika yllättynyt, että lähes vuoden sai ostella Electronilla kaikki päivittäiset tavarat ilman mitään kyselyjä. Suurin ostos tänä aikana taisi olla 500e luokkaa ilman turhia kyselyjä.

 

Hieman off-topikiksihan tämä menee, mutta itsepä ostin Visa Electronilla television (~1000e) eikä papereita kysytty
Henkilötunnuksen loppuosaa kyllä kysyttiin, liekö se sitten yhtä pätevä keino, en tiedä..

 

Hih, kohta melkein 9 vuotta mennyt tämänkin threadin aloittamisesta, ja edelleen kirjoitan (Suomessa) kaikkiin kuitteihin nimeksi Kalevi Panos (erään tuttuni taitelijanimi, joskus aikoinaan keksin tuota käyttää koska K ja P eivät ole lähelläkään MJ:tä), ja en ole narahtanut sitten kertaakaan. Toki viime aikoina sirujen takia vähemmän, mutta Dinersin kortissani ei ole sirua ja sitä tulee kuitenkin bonusten takia aika ajoin käytettyä.

Mutta olen jäänyt "kiinni" Hong Kongissa, missä piti olla luottokortti, pin-koodi, henkilöllisyystodistus kuin 1:1 nimikirjoitus (Soho-liikkeessä), muuten ei 110e hintainen Lamborghini-kauluspaita olisi mukaan lähtenyt (ja hemmetti lihosin melkein välittömästi ulos siitä vielä...).

Ja Bangkokissakin, jossa olen kirjoittanut ihan oikeasti nimeni! Tosin ei luottokorttiostokseen, vaan rahanvaihtokuittiin Bangkokin lentoasemalla. Jouduin yrittämään 4 tai 5 kertaa rahanvaihtokuittiin tuhertelua ennen kuin signatuurini oli henkilökunnan mielestä tarpeeksi lähellä passissani olevaa. Sain tosin katsoa passista mallia..

 

^Juuri näin. Suomessa ollaan lepsuja ja tiukkoja jotakuinkin päinvastoin, kuin mitä pitäisi, toisin kuin esim. mainitsemissasi paikoissa sivistynyttä maailmaa. Eihän tämä kokeilu Neuvostoliiton ja Amerikan yhdistämisestä karussa pohjoismaassa kovin lupaavia tuloksia ole kulttuurillisesti antanut, mutta onpahan kokeiltu ja suomalaiset lampaathan määkivät tunnetusti joka tapauksessa hiljaa.

 

Taidat olla terävä kundi.

 

Tuo allekirjoitus nyt on muutenkin tyhmä "varmistus", halutessaan toisen allekirjoituksen voi opetella noin päivässä mallista tarpeeksi hyvin. Kassaneidit harvemmin ovat mitään grafologeja.

 

Toisesta ketjusta

 

Kyllä ne tarkistavat jokaisen allekirjoituksen viimeistään aina päivän päätteeksi, joko koneellisesti tai sitten käsin tutkien. Käsittääkseni myös kaupoissa. Muutenhan tuossa ei olisikaan järkeä ja koko homma olisi aika naurettavaa ajanhukkaa. Mitäs varten niitä työntekijöitä muuten koulutettaisiinkaan?

Itse monesti näytän pahoittelevaa kehonkieltä ja kiitän kohteliaasti kassaneitiä erityisesti silloin kun nimikirjoitukseni on poikennut normaalista nimmaristani liikaa vähintäänkin jonkin pisteen, viivan tai kirjaimen osalta. Kerran itse tiedän että asia pitäisi tutkia ja minut tulisi vähintään pidättää siltä seisomalta kunnes asiantuntija on asian selvittänyt. Monesti onkin ollut sekä syyllinen että hölmö olo kävellessä pankin ovista ulos (kaupassa maksan käteisellä), jatkossa vaatinen tutkimusta omaehtoisesti.

 

Oma allekirjoitukseni on liioittelematta joka kerta erilainen -- kirjasintyyppi pysyy kyllä samana, mutta saatan jättää koukeroita yms. pois ja "soseuttaa" kirjaimia yhteen eri tavoin. Alunperin se tuli kirjoitettua koulukaunolla ajan kanssa, mutta jossain vaiheessa päätin vain alkaa (muiden tapaan) sutaisemaan sen -- se kai häiritsi, kun oman allekirjoituksen kirjoittaminen kesti 5x kauemmin kuin muiden. Tämä ajansäästämisnopeus takaa allekirjoittaneelta (no pun intended) käytännössä joka kerta erilaisen nimikirjoituksen. En kai vain ole kokenut kurinalaisen allekirjoitustaidon olevan minkäänlainen yhteiskuntavaatimus.

 

Tästä pitikin muuten mainita, että tuollaiset ihmiset pitäisi laittaa välittömästi takaisin peruskouluun ja opettelemaan oman nimen kirjoittamista. Huolimatta siitä että n. 96 % ihmisistä, jopa korkeastikin koulutetuista, tuntuu juuri noin toimivan. Itse kun kirjoittaa nimen normaalisti että siitä näkee kuka sen kirjoitti ja pienistä epäselvyyksistä selviää näemmä kuitenkin hymyllä, niin kyllä tuollaiset viivapetterit tulisi laittaa kuriin heti paikalla vaikka sitten äänieristetyissä takahuonetiloissa. Pitäisi kyllä narauttaa itsekin noita mutta joutuisi puuttumaan asiaan joka toisella kauppareissulla ja tämä taas häiritsisi vartijoidenkin leppoisaa kuljeskelua käytävillä.

Mutta jos tuo on kerran jopa tapa, niin miksette ihmeessä käytä pelkkää pistettä? Säästäisi kynääkin.

 

Juuh, ihan varmasti. Ja vertaavat mihin?

 

Kysehän ei ole siitä, etteivätkö minunlaiseni ihmiset osaisi kirjoittaa omaa nimeään -- edelleenkin muun muassa kaunokirjoitus sujuu lähestulkoon moitteettomasti. Kyse on sen sijaan ajan säästämisestä ja tavasta, jota enemmistö harrastaa. Itse asiassa tämä on ensimmäinen kerta, kun olen lukenut tai kuullut jonkun huomauttavan asiasta edes yleisellä tasolla. Tässä kannattaisi muistaa sekin, että ihmisten käsien motoriikassa on eroja. Alkaisiko CleverIndeed nipottamaan, jos vapisevakätinen vanhus ei pystyisi tuottamaan joka kerta identtistä allekirjoitusta? Entä tulisiko niiden, joilla ahtailla tiskeillä hämärässä käsi hitusen lipsahtaa allekirjoitusta tehdessä, pyytää uutta lappusta? Tämän takia PIN-varmennus oli erittäin tervetullut uudistus, sillä se ei aseta kansalaisia eriarvoiseen asemaan heidän kykyjensä perusteella.

Syy, miksen käytä pistettä allekirjoituksena, on yksinkertaisesti se, että kyse on minun allekirjoituksesta, eikä kenenkään muun. Yhteiskunta ei ainakaan minulle ole asettanut minkäänlaisia velvoitteita (ei edes ohjeistanut) tuottamaan allekirjoitukseni pikkutarkasti. Näin ollen olen kokenut voivani tuottaa sen niin, että toki yritän kirjoittaa sen samalla tavalla joka kerta mutta jonka kirjoitan sillä nopeudella, että etenkin nimen pidemmän osan ulkonäkö vaihtelee jonkin verran. Se voisi olla mielenkiintoista, jos esimerkiksi käden horjahtaessa epätasaisella alustalla pyytäisin (kahdekymmenen ihmisen ollessa takanani) myyjää tulostamaan uuden allekirjoituslappusen ja samalla vakuuttelisin vartijalle, etten ole käyttämässä varastettua korttia vaan että epäonnistuin tuottamaan allekirjoitukseni tarpeeksi identtisesti aiempiin nähden.

 

No tässä olen kyllä eri mieltä. Paljon näkee kaupoissa vanhuksia, jotka eivät osaa käyttää korttiaan, koska eivät tiedä tai muista koodia, tai muistavat, mutta eivät osaa käyttää laitetta. Citymarketissa seurasin erästä mummoa, joka ei saanut ostettua kortillaan. Omasta mielestä hän muisti koodin, mutta laite ei hyväksynyt sitä, hän jopa ehdotti myyjälle, että myyjä voisi hänen puolestaan syöttää koodin, mutta myyjä ei voinut siihen suostua. Mummo sai kolme kertaa yrittää, minkä jälkeen myyjä sanoi, että nyt ei valitettavasti osto onnistu. Mummo olisi halunnut allekirjoittamalla ostaa, mutta sekään ei ollut myyjän mukaan mahdollista. Onneksi mummolla oli pari kymppiä käsilaukussaan, joilla hän sai ostettua ruokansa.

Hieman huvittuneena katselin koko hommaa mummon takana. Kyllähän näitä kortteja ja koodeja nuoret helposti käyttävät, mutta jopa omille noin 65-vuotiaille vanhemmilleni on helpompaa käydä nostamassa rahaa pankin tiskiltä kuin muistella ja naputella erilaisia koodeja kaupoissa.

Tästä pääsisi vielä erääseen tapaukseen, jossa junan ravintolavaunussa seurasin kahden kehitysvammaisen karkkien ostoyritystä, mutta se saa jäädä seuraavaan kertaan.

 

Tuo on ehkä enemmän sitten sukupolvikysymys. Uskoisin PIN-maailmaan syntyneiden muistavan koodinsa yhtä hyvin kuin sosiaaliturvatunnuksensa lopun. Uskoisin vanhuksen oppivan helpommin käyttämään PIN-laitetta kuin sitten vakauttamaan kätensä tuottaakseen joka kerta identtisen allekirjoituksen -- mikäli siis olisi pakko tuottaa identtisiä allekirjoituksia.

 

Okei, no itse alan jatkossa kieltäytymään kaikenlaisista allekirjoittamisista, ja vetoan kysyttäessä kyseisten lusmujen olemassaoloon. Käytännöllisistä syistä saattaa paperiin eksyä se piste sitten. Onnekseni tasa-arvoinen yhteiskunta ei voine syrjiä tuossakaan kohtaa ja voin vedota vaikkapa pakkomielteeseen laittaa asioille aina piste.

 

Kassojen edessä pitäisi olla kyllä käyttöohjeet oikein isolla, miten se maksu hoituu sujuvasti.
1. Syötä se bonuskortti heti laitteeseen kun se on mahdollista, älä vasta sitten kun kaikki ostokset on laskutettu ja on maksunaika.
2. Syötä credit/debit kortti koneeseen heti bonus kortin jälkeen, valitse credit vai debit valmiiksi, odota että kassa saa tuotteet luetuksi ja aktivoi maksupäätteen jotta PIN-koodin saa syötettyä.
3. Kortti pois, kiitos ja menoksi.

Valitettavasti kaikkien kauppojen järjestelmät eivät ole noin fiksuja, että kaikkea ei voi tehdä valmiiksi siinä vaiheessa kun tuotteita vielä luetaan kassalle.

 

Samanlaista tilannetta tuli todistettua jossakin Marketissa, kun tyylikäs vanha rouva ei sitten niin millään onnistunut sitä korttia käyttämään lukulaitteessa. Kauan yritti saada selkoa ja näpytellä laitetta. Ja jonoa oli paljon takana, ja kyllähän mummeli sen tiesi. Lopulta sitten maksoi käteisellä (oli muuten iso summa), mihinkähän lie oli nekin cashit oli tarkoitus käyttää. Ei muuta kuin takaisin pankkiin?

Joissakin ostopaikoissa on lukulaitteessa kortin syötettyään valittava credit/debit niin epäselvä ettei sitä ole lopulta oikein osannut valita.

K-Marketeissa se hyvä puoli, että kortin voi syöttää (plussakortti samassa) heti ensimmäisen tuotteen mennessä lukulaitteen ohi. Tietenkään tässäkään ei voi alkaa syöttää tunnuksia ennen viimeistä tuotetta.