Parhain elokuva minkä olet pitkään aikaan nähnyt?

En olekaan julistanut sen isommin mitään tuomiota vaan totesin, että liekkö asia olisi noin. Tuo Eternal leffa kiinnostaa tosiaan itseänikin, ja myös se että mihin Carrey vielä pystyy yltämään roolisuorituksissaan.

 

Ei Juma! Donnie Darko teki sen mitä monet elokuvat yrittää. Suu oli auki ja aivan takki tyhjänä jäin istumaan paikalleen.
Kerrassaan mahtava kokemus!

kaikke en varmasti tajunnut (duh!), mutta kuten yksi suuri ajattelija sanoikin: ei sitä tarvitse selittää, enjoy the experience.
näin tein ja sain paljon.

 

Tuossahan loppu on aivan loistavan tunnelmallinen, silloin kun "Mad World" alkaa soimaan.

 

Katselin tässä Jon Voight:n Runaway Train. Oli todella hyvä elokuva. Muistin että olen katsonut tuon joskus aikaisemmin, mutta en muistanut elokuvasta oikeastaan mitään. Tämän jälkeen kyllä varmasti muistan elokuvan pitkän aikaa.

 

Juuri muutama tunti sitten katsoin Panssarikenraali Pattonin. Todella loistava elokuva! Ainoa asia mikä hieman häiritsi oli se, että taistelukohtauksissa saksalaisten ja jenkkien panssarivaunut eivät olleet aitoja WWII vehkeitä, vaan sodanjälkeisiä.

 

En tiedä onko oikeutettua käyttää sanaa parhain, mutta juuri katsomani Requiem for Dream oli kyllä omalaatuinen kokemus. Aikoinaan kaveri sanoi ettei sitä kannata katsoa, kun se on masentava ja josta minä en niin välittänyt tuolloin. Pidän elokuvista, kuten varmaan moni, eikä elokuvan "masentavuus" minua estä vaan päinvastoin houkuttelee katsomaan.

Noh, tuo tapahtui muutama vuosi sitten ja nyt satuin vasta itse elokuvan näkemään ja voin sanoa, että kaverini oli ainakin osittain oikeassa. Missään koko elokuvan aikana ei ollut paljon iloisia hetkiä ja lopputekstien rullatessa olin sanaton. Requiem for Dream on elokuva jonka haluaisin ostaa, mutta jota en kuitenkaan tule luultavasti ostamaan. Yksi kerta riitti. Requiem of Dream on elokuva, jota ei voi katsoa kuin elokuvaa - se on elämys jota en halua kokea uusiksi.

-Pjork

 

Samoilla linjoilla liikutaan kuin Jarkko G.

Viimeisen kahden kolmen kuukauden aikana nähdyistä elokuvista ainoastaan Donnie Darko on oikeasti saanut ajattelemaan, että "hitto, tämähän oli hyvä". Ja tosiaan, yksi katselukerta ei kyllä minulle ainakaan avannut kaikkea, mitä tämä elokuva tarjoaa.

 

Pistetääns jälleen:

Zatoichi. Toisen kerran katsottu kahden päivän sisään ja aivan loistava. 5/5.

Kitano on kyllä varsinainen äijä, pitäisi varmaan perustaa oma suomen fanklubi...

 

Itsekin katsoin sen eilen toiseen kertaan. Jännä juttu. Edelleen pysyi viiden tähden elokuvana. Luulen, että tulen katsomaan tämän elokuvan vielä hyvin monta kertaa...

 

Big Fish

4/5 :thumbsup:

 

The Salton Sea

Elikkäs kyseessä on tämä huumeinen elokuva, jota on verrattu niin Unelmien sielunmessuun kuin Mementoonkin (siis syytetty enemmänkin asioiden rippauksesta). Onhan noilla yhteyksiä, muttei mielestäni mitään suurempaa varastelua. The Salton Sealla on kyllä oma ilme ja fiilis, mutta se ei oikein tiedä mihin on matkalla. Se on hieman mustaa komediaa, vähän huumeleffaa, perustrilleriä ja noiria.

Alku on leffan paras osio, koska se yhdistelee kaikkia noita ja tunnelma on sopivan mysteerinen. Itse näin Unelmien sielunmessuun yhteyksiä vain visuaalisissa kikoissa, joita ei edes ole paljoa. Muuten elokuva ei sen kummemmin sisällä ihmisten addiktion kuvausta; Danny Parkerin (Val Kilmer) syy huumeiden maailmaan ajautumiselle on hieman erilainen. Kilmer sopii mielestäni varsin hyvin päärooliin kärsivänä Danny Parkerina ja pitää tarinan kasassa. Show'n kuitenkin melkein täysin varastaa Vincent D'Onofrio lihavana, nenättömänä, kauheasti ruskettuneena ja sekopäisenä juntti Pooh-Bearina (suomennettu Nalle-Puh). Kyseessä on hilpeän omaperäinen hahmo, joka miltei, muttei kuitenkaan vaaranna leffan yleistunnelmaa. (Kohtaus, jossa Pooh-Bear käyttää puluja uudelleenlavastaakseen Kennedyn salamurhan on hulvaton.)

The Salton Sea alkaa erittäin lupaavasti: Danny soittelee trumpettia palavassa huoneessa liekkimeren keskellä. Sen jälkeen alkaa tuttu jäljitys, miten tähän tilanteeseen päädyttiin? Tutustutaan hieman nistien maailmaan ja tasapainotellaan mustan komedian ja noirin välillä. Määränpää ei ole kuitenkaan yhtä palkitseva, kuin mitä alku lupaa. Kaikki kyllä selitetään suhteellisen loogisesti, mutta jokin puuttuu. Pidin enemmän alun epävarmuudesta, jossa ei ole aivan varmaa mihin päädytään. Yhtä kaikki, mielenkiintoinen ja hyvä leffa, jota tukevat muiden muassa D'Onofrion omaperäisyys ja genrerajoituksista piittaamaton tarina.

4/5

 

Juuri päinvastoin. The Grinch oli hyvä ja The Majestic oli kohtuullinen. Bruce Almighty taas mielestäni aivan toivoton tekele, jota ei pelasta mikään.
Onneksi Mr. Carrey keskittyy tulevaisuudessa hieman vakavampiin rooleihin, no ainakin jättää lorsailut omaan arvoonsa.

 

Pari hyvää tuli viikonloppuna katsottua:

Coenin veljesten Mies joka ei ollut siellä. Kauttaaltaan tyylikäs elokuva, Coenien tasokkaassa tuotannossa ehdottomasti kärkisijoilla.

Buffalo Soldiers osoittautui myös varsin laadukkaaksi tekeleeksi. Tästä tuli jopa hieman mieleen Natsat -tyylin 80-luvun armeijakomediat, lähinnä päähenkilön asenteen johdosta. Elokuvan suorasukainen asenne ylilyönteineenkin miellytti, myös

Spoiler

moralisoinnin välttänyt

loppuratkaisu jätti hyvän maun.

 

Tulipa eilen katsottua vihdoin ja viimein Pirates of the Caribbean: The Curse of the Black Pearl. Oli oikein viihdyttävä pätkä. Jopa parempi puolisko piti leffasta.
Depp teki kyllä mainion työn tuossa filmissä. :thumbsup:

4+/5

 

Lost In Translation oli pitkästä aikaa leffa joka on ansainnut hypetyksensä ja ehkä vielä enemmänkin, suosittelen varauksetta kaikille, varsinkin niille jotka työn puolesta joutuvat Aasiassa jet lagissa valvomaan.

 

O brother, where art thou? Ehdoton klassikko, joka ei taatusti maistu kaikille :king:

 

Sainpa käsiini (-don't ask-) juuri Bruce Campbellin tähdittämän Bubba Ho-Tep ja oli se sitten loistava elokuva. Campbell vanhana ja pervona Elviksenä on jotakuinkin paras veto aikoihin. Myös Ossie Davis JFK:na loisti, ja miesten välinen läppä, tai pikemminkin vanhenemiseen liittymiset keskustelut, ovat tämän elokuvan herkkua. Campbell murehtii omasta vekkulistaan, kun taas Davis kuvittelee olevansa salamurhausten kohteena edelleen.

Elvis: It'd been two presidential elections since I'd had a hard-on that big.

Kauhuosuus ei sitten aiheuttanut allekirjoittaneeseen säikähdyksen säikähdystä, mutta ei tätä nyt kauhuelokuvaksi voi varsinaisesti sanoakaan. Kyse on kahden vanhan miehen tarina ja heidän huolensa, ja se toimii loistavasti. Suosittelen!

JFK: And also, watch your ass..

-Pjork

 

Spike Leen 25th Hour oli todella positiivinen yllätys. Muutamia kommentteja olin kuullut jostain WTC-paasauksesta ym. jeesustelusta. Ja höpö höpö, jos jotakin häiritsee esim. hieno kohtaus

Spoiler

Frankin ja Jacobin keskustelu ikkunan ääressä katselemassa Ground Zeroa

, niin syytä voi mielestäni hakea enemmän itsestään kuin Spike Leestä. Joka tapauksessa erinomainen elokuva ja vallan erinomaiset roolisuoritukset kaikilta pää- ja sivuhenkilöiltä. Norton oli aivan yhtä hyvä kuin esim. American History X:ssa, Barry Pepper vakuutti myös puhumattakaan P. S. Hoffmanista, Brian Coxista, Anna Paquinista jne. Loppupuolen kohtaus sillan alla,

Spoiler

jossa Monty haluaa tulla hakatuksi

oli todella hieno ja raastava. Mutta kaiken kaikkiaan taisi kohota omaksi suosikikseni Spike Leen tuotannosta (kyllä, ohi myös Do the Right Thingin).

Kirjastossa sattui olemaan Kubrickin avaruusseikkailu, joten pakkohan se oli mukaan poimia. Edellisellä kerralla, nuhjuiselta videonauhalta katsoessa reilu 10 vuotta sitten, elokuva ei totuuden nimissä kovinkaan suurta vaikutusta tehnyt. Nyt oli kaikki toisin. Elokuva on visuaalisuudeltaan ja äänimaailmaltaan täydellinen ja tarinakin kiehtova. Kuten Jarkko jossain sanoi, ei kaikkea ole pakko ymmärtää. Silti voi ymmärtää elokuvan hienouden.

 

Hieno kokonaisuus tosiaankin (vaikken sitä miehen tuotannossa ihan noin korkealle sentään nostaisikaan). Klubikohtaus oli kokonaisuudessaan varsin toimiva ja lopun

Spoiler

"näin olisi voinut olla" -montaasi kaikessa Leemäisyydessäänkin (No minulta tämä on kehu.) oli tyylikäs lopetus elokuvalle

. Kaikki roolit tosiaan osuivat nappiin, mieleen jäi varsinkin Hoffmanin tulkitsema opettaja. Levyltä löytyvä Leen rauhallisella äänellään jutustelema kommenttiraita on myös mukavaa kuultavaa.

 

- Road trip

En ole monta elokuvaa nähnyt parin kuukauden sisällä, joten tämän voi helposti laittaa tänne. Pari kolme kertaahan tämä on jo nähty, mutta eilinen ei jäänyt yhtään huonommaksi kuin aikaisemmat kerrat.

Hilarious.