Parhain elokuva minkä olet pitkään aikaan nähnyt?

Kubrick osoitti taas oman ylivertaisuutensa. Lolita oli fantastinen!

 

vaan, hymiöllähän Samppa oli liikkeellä,

mutta jottei uudemmille lukijoille jää väärää kuvaa niin mainittakoon että eivät ne ihmetystä aiheuttaneet ole yleensä parhaita minun mielestäni, mutta en ole ottanut sellaista asennetta, että vihaisin mahdollisimman montaa elokuvaa. Minä rakastan elokuvia yleisesti, ja vain pieni osa näkemistäni jää huonojen puolelle. Ja olen 70-luvun lapsi!

Tämän vastauksen ei ollut tarkoitus venyä, mutta toisaalta asiasta voitaisiin puhua enemmänkin. Mistä asiasta? Nimittäin siitä, että elokuvien haukkuminen nousee usein pinnalle, ja jos uskaltaa avata suunsa ja puolustaa jotain niin jo ollaan sanomassa vaikka mitä. Markkinointialaa opiskelleena olenkin mielestäni tajunnut tämän syyn: negatiivisen palautteen antajat soittavat aina suutaan paljon enemmän, kun taas positiivistä palautetta ei viitsitä antaa. Näin ollen kokonaiskuva muodostuu erittäin usein vääräksi. Esim. lehtien yleisöpalstoja koristavat yleensä haukkukirjeet tai valitukset, vaikka jokunen kiitoskin väliin eksyy. Muistan vielä kouluttajani, herra luutnantin sanat armeijasta "Kun kukaan ei sano mitään, tiedätte toimineenne hyvin. Kun tulee paskaa, tiedätte toimineenne huonosti." Mutta tätä ei aina muisteta.

Saatan muuten joskus sortua ylisanoihin, jotka lisäksi vääristävät kuvaa. En suinkaan tarkoittanut esimerkiksi että Waterboy olisi jotenkin suosikkielokuviani, sanoin että se oli mielestäni ratkiriemukas kuten sadat muutkin komediat. Tosin Coyote Uglystä sanoin Eddielle, että se oli parhaita ostoksia jonain tiettynä ajankohtana, mutta se johtui siitä ettei juuri parempiakaan sattunut kohdalle (vieläkin lämmittää mieltä kun kunnioitettu admimme puolusti elokuvaa) jne. Mutta suurimpia suosikkeja ovat silti esim. Pulp Fiction, Blues Brothers, Quentin yleensä, Arska, Pacino, deNiro, Mel Gibson, Jackie Chan, Bondit jne. ja silti puolustan varmasti kynsin hampain ja ylpeänä esim. Steven Seagalia ja Poliisiopistoa eikä kukaan, kukaan muuta mieltäni. Eikä muuta kovin paljoa ikäkään. Luuletteko muuten todella, että ikä muutta kaikkien noiden mainitsemienne 12 - 14 vuotiaiden elokuvamaun? Että kun he ovat 30- tai 40-v., he pitävät jostain Chaplinista tai ranskalaisista pienbudjetti-ohjaajista?

 

[vuodatus]
Ihan terve asenne sinulla on, omaa makuansa kannattaa aina puolustaa eikä sortua muiden perässä peesaamiseen. Itse kylläkin olen huomannut että teini-iän jälkeen esim. draamaelokuvat ovat alkaneet maistua paremmilta, mutta kyllä vanhoista klassikoista olen pitänyt ihan muksusta asti.

Jossain alkuvuodesta vastaan tulleessa tutkimuksessa oli havaittu, että ihmisen maun kehittymisen suhteen 26 vuotta on keskimäärin kriittinen ikä. Eli tuota vanhempana on huomattavasti vaikeampaa alkaa enää pitämään esim. uusista musiikkilajeista. Itse en haluaisi mitenkään jämähtää maustani tähän nykyiseen tilanteeseen (ikää tuo 26), mutta saapa nähdä mitä tapahtuu.

Vaikka aika vekkuli kaveri olenkin on ikääntymisen mukana tullut havaittua pientä mielikuvituksen ja elämyksien syntymisen rapistumista mikä suuresti harmittaa. Muksuna kaikki alkeellisimmatkin efektileffat herättivät aina ihastuksensekaista innostusta, mutta nykyisin aina välillä huomaa ikäväkseen muuttuneensa suoraansanottuna kyyniseksi paskaksi niin uuden musiikin kuin leffojenkin suhteen (taas tätä pomppuheviä, taas tätä Hollywood-efektileffaa). Ikääntyessä kriittisyys kasvaa, mutta voikohan sitä aina pitää positiivisena kehityksenä...
[/vuodatus]

 

Jaahas, jaahas.... hmmhh...

Angel Heart
Das Boot (d.c.)


Das Boot on tullut nähtyä usein, mutta directors cuttina ensimmäisen kerran.

 

Entäs minulla sitten tuossa ylempänä...

No sama täällä, mutta minulta ei ole oikeastaan jäänyt mitään pois, toisinsanoen maku on vain laajentunut. Tosin jostain ihmeellisestä syystä dvd-kokoelmaan ei ole eksynyt kuin muutama(!) draama, syytä en ymmärrä.

Niinpä... En minäkään mitään pikaisia muutoksia toivo itsessäni. Mielestäni pahempaa on se, jos vanhalla iällä keksii jotain sellaista nuorten touhua, josta ei itse nuoruudessaan ole pitänyt tai jota ei ole edes ollut. Ei tässäkään välttämättä siis mitään, mutta on kauheaa kun 40 - 45-vuotias setä alkaa kuuntelemaan jotain disco/techno -musiikkia ja pukeutuu kuin 20-vuotias...

Musiikin puolella olen itsekin huomannut saman usein, mutta en oikeastaan elokuvien suhteen...

Elokuvamaun perusteella henkilöiden ikää ei kuitenkaan pysty sanomaan. Arvailla tietysti voi, mutta tulos ei osu oikeaan. Mitäpä sanotte tällaisesta: -Hyviä leffoja ovat Armageddon, Independence Day, Con Air, T2. Pitää eniten amerikkalaisista toimintaleffoista ja -toimintakomedioista. Hyviä näyttelijöitä Schwarzenegger, Stallone, Seagal. Katsoo Tuttu Juttua, Napakymppiä, BumtsiBumia, Kymppitonnia ja Huvin vuoksi-ohjelmaa. Onko tässä nyt kyseessä teini vai nelikymppinen?

 

Itselläni on käynyt vähän päinvastoin tuon elokuvamaun suhteen. Aiemmin pidin paljon taiteellisemmista leffoista kuin nykyään. Ennen vain vältin kaikkea hollywood-kamaa ja katselin Cinema Mondon maahantuomia eurooppalaisia leffoja Kino Engelissä ja sitten jossain päin Töölöä oli joku pikkuteatteri jossa näytettiin jotain pienen budjetin elokuvia. Nykyään sitten pidän paljon näistä isolla rahalla tehdyistä elokuvista. Jäi jo toisen kerran väliin koko Rakkautta&Anarkiaa festivaali, vaikka se aiemmin oli ihan Must

 

Monsters Inc. ei pettänyt vaikka ennakko-odotukset olivatkin suht. korkealla. Hauskaa menoa hienoilla efekteillä ja levyn tekninen tasokin on korkealla.
Pikku miinus pakollisesta Disney siirapista, mutta kyseessä onkin g-rated pätkä.

 

Katoin just Speedy Gonzalesin VCD:ltä, eipä oo tarvinnut nauraa pitkään aikaan samalla tavalla.

 

Mendes teki sen jälleen!

Elokuvana loistavaa draamaa jossa mukana sopiva määrä juoneen sopivaa väkivaltaa. Tomppa teki mielestäni melkoisen väkevän työn ja aikalailla erilaisen mitä normaalisti miekkoselta on tullut.
4.5/5

 

Lainasin kirjastosta yleisivistystä paikatakseni. Aiemmin tiesin leffasta vain nimikkokappaleen ja siihen liittyvän katkelman. Tarina oli yllättävän hyvä, jopa hieman ironinen. Positiivinen yllätys kaikin puolin. Jos satuitte pitämään Moulin Rouge:sta niin tässä leffa, joka kolahtaa varmasti.

Matti

 

Naisen tuoksu. Elokuva ei niiin mahtava ollut(vaikka hyvä olikin), mutta Pacinon suoritus.:king:

Taas vaihteeksi koin "ahaa-elämyksen": "Ai joo, tää on tää leffa, oonhan mä tämänkin katsonut joskus vuonna pipo ja karvalakki."

 

The Crow. wow!
Twin Peaks-Fire Walk With Me. wow! Oli kiva mennä tämän jälkeen nukkumaan kun yöllä sen katsoin..

 

Joo, epäilemättä tuo negatiivisen palautteen antaminen pätee varmasti markkinointipuolella, mutta tuskinpa sitä voi soveltaa sellaisenaan tämänkaltaisilla foorumeilla käytyihin elokuvakeskusteluihin, joissa sen enempää negatiivista kuin positiivistakaan palautetta ei anneta samoista lähtökohdista kuin kauppaa tehtäessä. En usko että esimerkiksi Spider-Mania inhonnut henkilö kirjoittaisi foorumille tulenkivenkatkuisen postauksen sen suuremmalla todennäköisyydellä kuin elokuvaan palavasti ihastunut ihminen.

No, oli miten oli, hyvän ja perustellun mielipiteensä ilmoittaminen on joka tapauksessa kunniotettavaa, suhtautuipa ympäristö siihen miten tahansa.

En tiedä iästä, mutta tavattoman huono maku kyseisellä henkilöllä on.

 

Amélie oli kyllä aikasta loistava elokuva! :thumbsup:

 

Tossa illaksi oli vuokrailtava jotain, niin nappasin Black Hawk Downin ja Butch Cassidy and the Sundance Kidin, kuitenkin tuohon ensimmäiseen en oikein enää jaksanut millään paneutua kunnolla nyt toista kertaa katsoessani. 2h 20min pelkkää ammuskelua ja pari syvällistä lausetta syventämään henkilöhahmoja ei oikein jaksanut enää napata. Ainoa mikä siinä oli miellyttävää on, että elokuva on tehty erittäin hienosti visuaaliselta puoleltaan.

Mutta joo, nyt topikin asiaan: Tuo jälkimmäinen mainitsemani leffa, eli Butch Cassidy and the Sundance Kid yllätti kyllä erittäin positiivisesti. DVD:n kuvanlaatukin oli kohdallaan ainakin omissa silmissäni, varsinkin siihen nähden, että elokuva oli tehty vuonna 1969. Värimaailma oli mukavaa katseltavaa, kuvaus jne. Ja ei saa unohtaa leppoisaa tunnelmaa kaikinpuolin.

Tekee mieli käydä Westernien kimppuun pakollisella vuokradvd-palautusreissulla. Ehkäpä olisi aika katsoa The Magnificent Seven ja French Connection, ehkäpä tässä threadissa nähdään mun postauksia hyvällä tuurilla huomennakin?

 

Ja ennen kaikkea, tuo oli oikea suunta De Niron laskusuuntaiselle näyttelijän uralle, ainakin kun katsoo viime aikaisia komedioita.

 

Totta, erinomainen leffa joka pitää otteessaan.

 

Tän vuoden elokuvista ehdottomasti Requiem for a dream.. Viimesimmät mutta ei ihan niin säväyttäneet Kaunis mieli ja K-Pax..

 

Quills tuli katsottua ja ihmeteltyä Markiisi De Saden tempauksia. Mainio elokuva ja Kate Winslet oli söpömpi kuin luulin.

Ocean's Eleven toimi mainiona rikoselokuvana helvetin hyvin. Julia Robertskaan ei ärsyttänyt tällä kertaa.

 

Suhteellisen toimivaa poppariviihdettä, mikä pitää homman tiukasti hanskassa miltei koko keston ajan. Muodikasta honkkarileffoista tuttua mättöä katseli mielellään, eikä Matt Damon ollut mielestäni lainkaan hassumpi roolissaan, aika erikoinen rooli mieheltä. Bondien ja Long Kiss Goodnightin ystäville voin suositella varauksetta.

/5