Reptilian: Eilen tuli telkkarista. Pakko sanoa, että oli kyllä huippuscifiä pitkään aikaan! Näyttely oli todella laadukasta, samoin CGI vastasi täysin nykypäivän standardeja. Harmi ettei tälläisiä pätkiä enää tehdä.
Broken Flowerssin jälkeen päätin hommata toisenkin "ei niin hauskan" Bill Murray leffan elikkä siis Sofia Coppolan Lost in translation. Ihan yhtä vähäilmeinen ja masentunut Murray ei tässä ollut kuin Broken Flowerssissa, mutta tästä huolimatta (tai juuri tästä johtuen) kyseessä oli hieno ja aikuismaisen hiljainen ihmissuhde draama ilman siirappisuuksia tai turhia kliseitä. Sinänsä elokuvassahan ei käytännössä tapahdu mitään radikaalia, mutta aika vierähtää leffaa seuratessa silti hienosti. Japania kuvataan upeasti ja tämän erilaista kulttuuria. Niin Murray kuin Scarlett Johansson tekevät molemmat todella hienot roolit ja kemiat pelaa hyvin yhteen. Sofia Coppolan tuntuu myös pärjäävän monta kertaa paremmin kameran takana kuin sen edessä. Hidastempoinen, tapahtumaton, juonenkäänteetön, pienimuotoinen ja hieno elokuva.
The Jacket yllätti, pitkästä aikaa parasta antia. Ja tanskalainen Kinamand oli myös erittäinkin hyvä. Edit: Vähän pitennetty viesti.
Elizabethtown Yksi parhaimmista elokuvista, jonka olen eläissäni nähnyt. Elämäniloa pursuava taideteos, joka aukaisi silmäni ja sai erittäin hyvälle mielelle. Soundtrack myös yksi parhaimmista kuulemistani. 5 / 5
All About Eve. Joskus nassikkana yli 20 v sitten tuli katsottua elokuvakerhossa ja meni "pikkaisen" ohi sen hetkisen maun enkä ollenkaan ymmärtänyt kehujen syytä. Tänään katsottuna aivan mahdottoman mielettömän loistava.
Christiane F. - Wir Kinder vom Bahnhof Zoo (1981) Paras näkemäni saksalainen elokuva. Suosittelen. Spoorloos (1988) Paras näkemäni hollantilainen elokuva. Suosittelen.
Tänä aamuna katoin Garden Staten ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Sama fiilis kuin Donnie Darkon ja Magnolian jälkeen vaikka ei ihan näiden kahden tasolle päässytkään (yhteistähän näille kolmelle on runsas musiikin käyttö ja vielä oikealla tavalla). Musiikit olivat aivan rautaa kuten jo tuli todettua ja siivittivät/tukivat elokuvaa erinomaisesti. Tarina oli ehkä hieman tavanomainen mutta sen korvasi todella hieno tunnelma. Taas kerran tuli todistettua se, että elokuvista saa parhaiten irti kun niitä ei ole etukäteen spoilannut taikka muodostanut juuri käsitystä taikka mielipidettä. Näin kävi tässäkin; sen enempää ajattelematta taikka ennakkoon tietämättä nappasin makuunin hyllystä ja hyvä niin. Mii laik.
Pitkästä aikaa kaivoin minulle nostalgisen elokuvan The Gremlins - Riiviöt esiin. En muistanutkaan kuinka loistavasta klassikko-irrotelusta on kyse . Lyhyesti: Paras kauhukomedia.:thumbsup:
Kiss Kiss,Bang Bang Siis jumalauta,aivan käsittämättömän hieno elokuva!Dialogi(noh,välillä monologi) oli niin loistavaa ettei meinannut sohvalla pysyä.Muutaman kerran repesin aivan totaalisesti ja kohtauksia piti katsella useampaan kertaan(esim."venäläinen ruletti")Downey Jr ja Kilmer huippuvedossa.Pakkohankinta kokoelmaan.
Maikkarin "myöhäisillassa" tullut Billy Bob Thortonin ohjaama, käsikirjoittama ja pääosittama Sling Blade. Täytyy sanoa että Billy on kyllä näyttelijänä mahtava (ohjaamis ja käsikirjoitus taitoja yhtään vähättelemättä). Vajaan Karlin roolissa heppu kyllä loistaa, minkäänlainen "katokaa olen vammainen" asenne ei roolista paistanut läpi vaan homma vedettiin himaan tyylillä ja taidolla. Lapsinäyttelijäkään ei ärsyttänyt pätkääkään ja muutkin roolit hoidettiin kunnialla, kuitenki jääden hieman varjoon Thortonin mahtisuoritukselle. Alusta astihan oli melko selvää miten elokuva tulee päättymään, mutta tämä ei yhtään haitannut. Fiksusti käsikirjoitettu ja tyylikkään vähäeleisesti ohjattu mestariteos.
Tulipas katsottua Coenin veljeksien ohjaama ja käsikirjoittama The Hudsucker Proxy, johon myös Sam Raimi on saanut raapustaa tekstiä. Kuten on tunnettua Coenin veljekset taitavat elokuvien teon, oli genre mikä tahansa, joten odotukset oli korkealla, ja niihin myös vastattiin. Tarina ei välttämättä tuonut mitään uutta, mutta se miten se oli saatu eloon, oli mitä vaikuttavin visuaalinen ilmestys mies muistiin. Tim Robbins elokuvan nuorena koheltajana oli hienoa katsottavaa, vetää vertoja The Shawshank Redemptionin esitykselle. Elokuva oli myös Jennifer Jason Leighin parasta antia Paul Newmania unohtamatta. Tällä hetkellä olen niin fiiliksissä, että ei huonoa sanaa löydy. Huippu leffa, suosittelen :thumbsup:. Materiaalina oli Bitwinin R0
Pusher 3 Taidokas päätös Pusher trilogialle. On se Nichoas Refn aika epeli kun tämmöisiä herkkuja tarjoilee. Yksittäisenä leffana ei varmasti toimisi niin hyvin kuin mitä nyt, eli päätösosana. Milo oli ykkösosan sivuroolissa mahtava ja kunnioitettu gangsteripomo. Nyt aikaa on kulunut n. 15 v edellisestä ja nuoremmat alkavat selkeästi saamaan yliotetta vanhenevasta ja olemukseltaan hieman poissaolevasta miehestä. Leffa kuvaa yhtä vuorokautta, jolloin Milon pitäisi järjestää tyttärelleen synttärijuhliin ruoat, lopettaa huumeiden käyttö ja selvittää ongelmallinen diili. Realistinen kuvaus alamaailman touhuista, ei mitään jenkkihössötystä. 4,5/5
Viimeisin leffa mikä tais olla oikea leffaelämys oli "Perhosvaikutus". Siinä kaveri pystyi siirtymään ajassa taaksepäin lukemalla nuorena kirjoittamaansa päiväkirjaa. Jos hän teki jotain muutoksia nuoruudessaan, vaikutti se vastaavasti tulevaisuuteen mihin hän palasi... Loistava leffa, johon saatu mahtava tunnelma ja hiukea loppu (Kannattaa katsoa myös "directors cut" jossa on hieman erilainen loppu)
Sunset Boulevard. Olihan vaikuttava, joskin hieman yksinkertainen. Kuitenkin kehunsa ansainnut ja yksi parhaimmista pitkään aikaan. Aivan kuten extroissa mainitaan, jo pelkästään alkuminuuttien takia tämä on yksi parhaimmista leffoista koskaan.
Ensimmäinen leffa meikäläisen dvd-keräilyaikana, jonka katsoin välittömästi uudelleen kommenttiraitaa kuunnellen. Parin päivän kuluttua katsoin leffan kolmannen kerran (tai toisen miten nyt halutaan), ja diggailin asianatunijana leffan pikkujipoista. Erittäin hyvä elokuva, ja aivan kuten arvoisa Benedictus totesi: "hieman yksinkertainen.", mutta silti mielestäni erittäin toimiva ja tutustumisen arvoinen raina. No, kyllä se Billy Wilder muutenkin on tutustumisen arvoinen ohjaaja!
Katsoin pitkästä aikaa Kitanon Hana-bi:n. Kaunis ja väkivaltainen kertomus entisestä poliisista, jonka syöpään sairastunut vaimo elää viimeisiä hetkiään. Kitanon omintakeinen paikoittainen huumori toimii hyvin, ja Joe Hisaishin (Henkien Kätkemä, Prinsessa Mononoke jne.) sävellykset ovat aivan omaa luokkaansa. Tykästyin elokuvaan kovasti jo vuosituhannen vaihteen tienoilla sen ensi kertaa nähdessäni, ja hankin noin vuosi sitten vihdoin DVD:lle, mutta katsoin vasta nyt ensi kerran vuosiin. En pettynyt muistamaani, ja suosittelen lämmöllä kaikille elokuvaan vielä tutustumattomille.