Parhain elokuva minkä olet pitkään aikaan nähnyt?

The cove, tämähän on dokumentti, mutta kai tämän voi tänne laittaa. Tuli muutamaan otteeseen raavaalle miehelle tippa linssiin tätä katsoessa.

 

Casino Royale: vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Eihän Bondit koskaan mitenkään juonensa osalta kovinkaan yllättäviä ole mutta tämä viihdytti 100%:sti alusta loppuun. Leffa jäi aikanaan näkemättä teatterissa ja edellinen DVD-soitin ei levyä toistanut, joten nyt kolmen vuoden jälkeen pääsin korjaamaan "unohduksen".

The Ipcress File: Harry Palmer sarjan ensimmäinen osa on vain yksinkertaisesti loistava leffa!

 

Tähän on pakko yhtyä! Tuli katsottua pienellä jännityksellä yli kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen ja pelotti että noinkohan se aika on kullannut muistot, mutta mutta... Olihan se vieläkin aivan järkyttävän hyvä leffa. Suosittelen!

*****

 

Okuribito veti varsin herkkään tilaan . Suosittelen tätä kaunista ja ajoittain hauskaakin elokuvaa kaikille. Viime vuosikymmenen parhaita näkemiäni elokuvia.

 

Sib Leffalta tuli eilen Katkera Kuu. En tiennyt leffasta etukäteen mitään muuta kuin nimen ja että sitä on joskus kehuttu.

Olipa hämmentävä rakkaustarina. Hugh Grant nuorukaisena. Erinomainen elokuva! Miljöö tuki tarinaa erinomaisesti!

 

"The Wrestler - Painija". Olen Aronofskyn aiemmistakin leffoista toki pitänyt, varsinkin Unelmien sielunmessusta, mutta kyllä tämä on hänen paras teoksensa. Vaikuttava tyylinvaihdos ohjauksen osalta hänen aiempiin teoksiinsa verrattuna. Ankara tarina, siihen täydellisesti sopiva ohjaus sekä näyttelijäsuoritukset rautaa.

Gran Torino tuli katsottua muutama päivä aikaisemmin ja vaikka sekin oli ihan nautittava kokemus, niin jälleen tuli todettua, mitä eroa on "vain" hyvällä ja aidosti nerokkaalla.

 

Disappearances (2006)
Tunnelmallinen, omituisen huumorin sävyttämä tarina viskin salakuljettajista 30-luvun pula-aikana. Tapahtumapaikkana USA:n ja Kanadan rajaseudun sankat metsät ja järviseudut. Ilmapiirissä on jatkuvasti läsnä jonkinlaista Twin Peaks-tunnelmaa vanhoine intiaanilegendoineen ja yliluonnollisine elementteineen. Kyseessä ei ole mikään TV-tuotanto kuten aluksi luulin, vaan laajakangaskuvaus taltioi hienosti syksyiset metsämaisemat ja kuohuvat kosket.
Siihen miksi pidän tätä loistavana elokuvakokemuksena, on varmaan syynä juuri täydellinen yllätysmomentti sekä se että näinkin loistava elokuva löytyi Anttilan vihonviimeisestä tarjouskorista kahdella eurolla. Hinta/laatu-suhde kohdillaan.

 

Paikkasin aukon sivistyksessäni katsomalla vihdoin Stanley Kubrickin varhaisteoksen Paths of Glory.
Elokuvaa ja sen sanomaa ei ajan hammas ole nakertanut, hyytävän hyvää työtä niin Kubrickilta kuin Kirk Douglasiltakin.

 

Tuo on kyllä parhaimpia ja viiltävimpiä sotaelokuvia. Itselläni on alkanut tulla jo korvista ulos kaikki yksioikoiset sotakuvaukset, joissa näytetään sodan mielettömyys raakuuden, ruumiskasojen, ammuskelun yms. kautta. Paths of Glory kuitenkin osuu tehokkaammin kipupisteisiin, kun edetessä elokuvan näennäisen ylevä nimi saa tapahtumien myötä täysin uuden merkityksen. Erinomainen!

 

Tässä elokuvassa on ehkä täydellisin dialogi mitä voi olla. Yksikään vuorosana elokuvan aikana ei tunnu turhalta vaan erittäin merkitykselliseltä. Sen lisäksi uskomattoman hienoja kohtauksia on lukuisia (Esimerkiksi Douglasin pitkä kävely juoksuhaudoissa tarkistamassa joukkoja ennen hyökkäystä, käsittämättömän tiivis tunnelma). Erityishuomiona myös se että taitaa olla niitä harvoja sotaleffoja joissa vihollista ei näytetä kertaakaan. Omasta mielestäni hyvin lähellä titteliä "maailman paras elokuva".

 

Itselleni jäi myös Path of Glorysta fiilis että mitään en lisäisi enkä jättäisi pois. Enkä edes huomannut että vihollista ei näytetty kertaakaan
Edellinen näkemäni "paras leffa pitkään aikaan" oli Gran Torino mutta kyllä tämä IMHO kipusi vielä eri tasolle.

 

Tuli telkkarista ihan vahingossa napattua sellainen elokuva, kuin Thunderheart. Yleisesti ottaen 90-luvun leffat jotka käsittelevät valkoinen mies / intiaanit -aihetta ovat melko juustoisia, mutta tämä oli jotain aivan muuta. En muista ihan hetkeen, milloin olisin nähnyt leffan joka oikeasti vaikuttaa. Ehkä mikä tästä teki keskivertoa paremman, oli se fakta, että tämä perustuu tosiasioihin, jotka tapahtuivat reservaatiossa vuonna 1975 jolloin FBI ja paikallinen väestö ottivat melko verisesti yhteen. Val Kilmerkään ei haitannut ollenkaan, vaan veti roolinsa todella hyvin. Veti hiljaiseksi. Ei kauhean usein moista leffan jälkeen tapahdu.:thumbsup:

 

Tuli eilen taas pitkästä aikaa katsottua Burn After Reading, ja kyllähän se upposi edelleen. Loistavia hahmoja ja näyttelijöitä sekä aivan mahtava juoni sekä dialogi. Todella hauska ja nautinnollinen elokuva. Coenin -veljekset osaavat.

 

Se7en. Ei ole moneen kuukauteen tullut katsottua näin hyvää elokuvaa. Varsinkin loppuosuus oli todella hyvä. En muista koskaan aiemmin kokeneeni yhtä odottavaa ja jännittävää hetkeä elokuvissa.

 

Onhan tuo mainio leffa, itsekin katselin eilen vikat puoli tuntia. Etenkin aikoinaan on ollut merkittävä. Hieman painoarvoa vie kuitenkin kehumastasi lopusta se

Spoiler

että se on niin arvattava, mitä laatikkoon mahtuu...vaikkakin toisaalta tyydyttävää että aavisti oikein, niin kuitenkin toisaalta siinä selvästi pedattiin isompaakin loppua mikä on kyseenalaista katsojan kannalta, yksinkertainen on usein toki kaunista ja toimivaa.

Jännä oli vielä sekin että aikoinaan 90-luvulla katsoessa sarjamurhaajan näyttelijä vain sopi rooliinsa muttei merkinnyt kummemmin.


Täytyy mainita omalta osalta vielä INLAND EMPIRE. Kaiken leffasta kuullun kritiikin ja negatiivisen jälkeen (että se on todella vaikea, ylipitkä, käsittämätön yms. jne.) elokuva imaisikin alusta loppuun ja kolmituntinen meni kuin siivillä, ja tyypillinen lynchimäinen käsittämättömyys ei nyt haitannut juuri lainkaan, merkitykset aukesivat riittävän tuntuisesti ja päällimmäisenä oli vaikuttavat ja kauniit fiilikset. Käsittämätöntä oli lähinnä huikeiden kohtausten ja näkymien määrä sekä aito hämmästyneisyys. Kenties on niin että näiden erikoisimpien leffojen kohdalla suuren yleisön arvosanaan voi vähemmän luottaa.

 

Miten on mahdollista että näkee vuonna 2008 tehdyn elokuvan "taas pitkästä aikaa?

 

No onhan siitä jo kaksi vuotta aikaa? Mikä on sinun mielestäsi sitten pitkä aika?

 

Elokuvien katsomisesta puhuttaessa?
7-12 vuotta, vähintään.
Kaksi vuotta on "ihan äsken".
Itse näin tuo elokuvissa silloin kaksi vuotta sitten. Eli noin toissa viikolla.

 

Jaah, no oikeasti katsoin tuon leffan viimeksi, kun se ilmestyi DVD:lle, eli alle kaksi vuotta sitten, mutta pitkältä se tuntui.

 

Aika hiljaista taitaisi tässäkin ketjussa olla, jos pitkä aika tarkoittaisi vähintään seitsemää vuotta "Näin yhden loistavan leffan viime viikolla, mutta en voi tähän laittaa kun katoin oman suosikkini just kuusi vuotta sitten."