Parhain elokuva minkä olet pitkään aikaan nähnyt?

Uhrilampaat

Sisältää spoilereita.

Elokuvissa (ja kirjoissa ja yleensä kaikissa asioissa) on se hieno puoli, että kun ikää tulee itselle lisää, niin monet asiat alkavat sanomaan enemmän. Ilmeet, eleet, puheenrytmi, äänenpaino ja kaikki muukin sanaton viestintä alkaa aukeamaan entistä paremmin, jos vain viitsii kiinnittää siihen huomiota. Kun kirjoitetaan rooli jossa nämä näyttelevät suurta osaa ja näyttelijä joka hallitsee ne täysin ja omaa palan roolihahmoa oikeasti sisällään, syntyy jotain kuolematonta. Hannibal Lecterin rooli Anthony Hopkinsin tulkitsemana on yksi elokuvien kuolematon merkkipaalu.

Hopkins tulkitsee hypnoottista Lecteriä tarkasti kuin aivokirurgi. Mikään liike, ele, ilme, hengähdys, katseensiirto, askel ei ole sattumanvaraista, vaan se on kylmänharkittua, kuin jo minutteja sitten etukäteen päätettyä. Näin suuri itsevarmuus ja kontrolli on pelottavaa ja erittäin hypnotisoivaa. Eleettömyydelläkin on suuri voima. Hopkins kertoi, että tarkkailkaapa hyökkäävää kissaa tai leijonaa, miten ilmeetön se on ennen iskemistä uhrinsa kimppuun. Niinpä. Lecterin herpaantumaton katse (loistava idea kuvata kasvoja niin läheltä) ja läpitunkeva äänensävy ovat uskomattoman vahva yhdistelmä. Lecter tuntuisi leikkelevän kenen tahansa ihmisen mielen noilla instrumenteillään hetkessä. Pankaapa merkille, että kun Lecter haluaa kuulla Starlingin mieltä painavista muistoista ja kun Starling on lopettanut kertomuksensa, Lecter nielee elämyksen, sulattaa sen ja humaltuu siitä. Hän saa selvästi täyttymyksen. Tämän Hopkins näyttelee muutamalla ilmeellä. Mestarillista!

Itse sain Lecterin vartalon liikkumisesta paljon irti. Katsokaapa vaikka sitä kohtausta, jossa Lecter pakenee. Pampuniskut ovat kauniita kaaria ja ilmeet iskujen aikana ovat hillityn nauttivat. Tätä seuraavassa kuvassa verinen Lecter nauttii niukkasointuisesta musiikista ja alkaa valmistella pakoaan. Siinä kohdin on minusta elokuvan kaunein kohtaus. Verilammikossa makaava vartija, verinen käsi tekee kaunista kaarta klassista musiikkia soittavan radionauhurin yllä, veripisarainen kuva Starlingista lampaiden kanssa ja kaiken yllä täydellisen tyyni verissäpäin oleva Hannibal Lecter. Puolet kasvoista veressa, puolet siistinä, tappava raivo ja sivistynyt tyyneys yhdessä. Hopkins on joka liikkeellään Lecter. Kaikki liikkeet ovat sulavia, harmonisia ja harkittuja. Kuin suuri kissa, sulava tappaja.

Uskomattoman hieno roolisuoritus Anthony Hopkinsilta.

Muutama sana myös Jodie Fosterista. Keskustelut joissa Starling yrittää säilyttää kasvonsa Hannibalin kanssa ovat erittäin hienosti näytelty.

 

Matrix: Reloaded tuli katsottua pitkän tauon jälkeen (ensimmäinen kerta taisi olla ensi-illassa) mutta oleellinen ero ensi-iltaan oli se että tällä kertaa M: R vakuutti. Toiminta tuntui sulavalta eikä niinkään pitkältä ja tylsältä kuin viimeksi. Vain Keymasteriin liittyvä Neon mätkintäkohtaus oli vähän tylsä ja tarpeeton.

Ainoastaan

Spoiler

helvetin pitkä musiikkivideo

ja

Spoiler

Trinityn henkiinherätys

häiritsivät, muuten M: R oli varsin viihdyttävä iltapäiväelokuva jonka huippuhetkiä olivat takaa-ajo valtatiellä ja yleensäkin kaikki tähän Ranskalaiseen mieheen liittyvät kohtaukset toimivat poikkeuksellisen hyvin.

Matrixin tarjoamasta "filosofisesta"-puolesta en edelleenkään välitä.

4 / 5

 

Jees,

Tänään tuli katsottua Chaplinin loistava Kultakuume, v.1942 restauroituna ja Chaplinin kertomana versiona. Kyllä se on aina niin tunnelmallinen ja hauska elokuva katsoa, tällä kertaa nuoremman veljeni kanssa, joka hänkin nautti elokuvasta. Kyllä se on viiden tähden arvoinen elokuva.

Eilen televisiosta tullut, Jaume Balaguerón ensimmäinen pitkä elokuva, Los sin Nombre antoi kivat sävärit yön sydämessä. Vaikka juoni pursusi hiukan yli kaikkine salaperäisyyksineen, oli se silti mielenkiintoinen seurata (sillä aihe on jotenkin aina kiinnostanut salamyhkäisyydellään, eli siis

Spoiler

natsien ihmiskokeilut yms. (esim. elokuva 'Brasilian pojat') joista tuli "kuultua" vanhan kunnon Wolfenstein-pelin kautta.

). Oli tainnut ohjaaja katsoa japanilaisen Ringun ennenkuin alkoi työstämään leffaa, tai sitten se on vain yhteensattumaa. Elokuvilla on näes todella paljon yhteistä tunnelmaltaan, kuvaukseltaan ja efekteiltään. Siksi leffa tuntuikin aivan Ringulta/Dark Waterilta, vain länsimaalaisilla näyttelijöillä. Enkä sano tätä huonona asiana. Musiikkikin oli sopivaa. Loppu jäi hiukan vaivaamaan, siitä olisi voinut saada enemmänkin irti. Paremmalla lopulla 4/5, nyt 3.5/5. Nyt vain haluan nähdä uusimman 'Darkness'-nimisen leffan.

Scratch niminen dokumentti hip-hopin alkuajoista nykypäivään, joka esittelee ja haastattelee artisteja kuten DJ Jazzy Jay, DJ Premier, loistava Afrika Bambaataa, nuoren polven edustaja DJ Q-Bert, legendaarinen Mix Master Mike sekä harmittavan vähän aikaa saaneet DJ Shadow ja DJ Krush. Koska aihe kiinnosti aivan pirusti, pidin tästä dokkarista todella paljon. Mukavaa nippelitietoakin oli mukana ja tulevaisuuden hip-hop kulttuuria kauhisteltiin. Jos arvostella pitäisi, antaisin 4.5/5

Vielä voisin mainita hienon, ei niinkään elokuvan, musiikkivideokokoelman Ninja Tune levy-yhtiön vuosilta. Mukana on 35 omaperäistä musiikkivideota yhtiöön kuuluvilta artisteilta. Siinä se aika kului letkeästi, vaikka mukaan sattuikin muutama huono video/biisi. :thumbsup:

 

The Believer http://www.imdb.com/title/tt0247199/

Oli kyllä hyvä leffa ja ennen kaikkea vaikuttava. Pisti tosiaan miettimään asioita.

 

21 Grams tuli käytyä eilen pällistelemässä Kinopalatsissa.

Odotukset oli aika katossa, koska olihan kyseessä Amores Perroksen ohjaajan kriitikoiden hyvän vastaanoton saanut 21 Grammaa.

Pidin elokuvasta kovasti. Elokuvassa nitoutuu yhteen kolmen ihmisen tarina vähän samanlaisella tyylillä kuin Amores Perroksessa. Alun 30min oli todella hakemista ja sai miettiä todella missä mennään, mutta lopulta olin tyytyväinen leikkaukseen ja tuohon hakemiseen kun elokuva oli päättynyt.

Benicio Del Toro vakuutti roolissaa yhtälailla kuin Sean Penn. Myös vähän pienemmissä sivurooleissa olleet henkilöt vakuuttivat vahvalla näyttelemisellä. Näyttelijöitä laitettiin koville monissa kohtauksissa ja näistä suoriuduttiin kunnialla.

Kaikkein eniten pidin Toron esittämäs Jeesus-Friikistä. Upeasti Toro vakuutteli kuinka Jumala on kaikkialla ja vaikuttaa kaikkee.

Elokuvan maisemat ja pienet kuvaukset olivat todella karun näköisiä. Minua säväytti tyhjät uima-altaat sun muut sumuiset paikat missä oli sitä jotain, kurjaa mikä loi tunnelmaa.

Kaikin puolin todella hyvä elokuva jota voi miellellään suositella, varsinkin jos Amores Perrosista jo aikoinaan piti.

"Kuinka paljon elämä painaa?"

Vankka 4½/5 :thumbsup:

 

Näin itsekin Ninja Tunen artistien/musiikin ystävänä kiinnostaisi tietää mistä moisen kokoelman mahtaisi saada?

 

Helpoiten taitaa onnistua Play.comista. Hintaa 9.99£.
http://www.play.com/play247.asp?page=title&r=R2&title=149349&p=57&c=&g=72

Musavideoiden lisäksi on ~50min mix (pelkkää musiikkia) ja kansigalleriat.

 

Näin on! Myös viikonlopun aikana katoin saman elokuvan.
Hauska kohtaus oli mm. se

Spoiler

Kun Little Tramp ja Big Jim näkevät nälkää ja syövät kiitospäivän kunniaksi Chaplinin nahkakengän. Huh, mikä ajatus ja toteutus.

 

Kyllä, ja leffa on kauttaaltaan myös todella herkkä ja tunnelmallinen.

Spoiler

Olikos se niin, että kenkä oli oikeasti lakritsia? Mikäs siinä napostellessa.

 

Punch-Drunk Love tuli ostettua eilen ja samalla myös katsastin ko. pätkän. Täytyy sanoa, että ei pettänyt yhtään. Oli juuri niin hyvä kuin oletin kaikkien kehujen perusteella sen olevan.

Adam Sandler veti loistavaa roolia vähän mielipuolisena kaverina. Pitkästä aikaa elokuva jota en oikein osaa luokitella millainen se oli taikka kehua mitään erityistä.

Ihmettelin kun moni sanonut, että todella ahdistava elokuva. Itse en kokenut tällaisia tuntemuksia elokuvan aikana vaan pikemminkin sain tietyllä tavalla hyvänmielen elokuvasta.

Sellainen 4/5, suosittelen. Citymarketista 8.95€/kpl halpaa kuin saippua!

 

Spoiler

Lakritsia ja suklaata. Tosin muistan lukeneeni jostain, että Chaplin joutui syömään kuvauksissa melkoisen määrän "kenkiä". Ainakin sen verran ettei se enää ollut niin hauskaa...

 

Varmaan moni tämän on jo tänne sanonutkin, mutta leon on ihan jeees. Olen katosonut joskus 7v sit tämän elokuvan ja vieläkin siitä jotain muistaa ja olisi kiva katsoa uusiksi dvd versiona. Eli hieman aihetta sivuten, että jos joku tietää niin vastatkaa että mikä liike myy suomessa halvimmalla tätä elokuvaa?

 

21 grammaa oli varsin mielenkiintoinen viritys. Alku oli melkoista etsivätyötä, kun yritti hahmottaa tarinan rakennetta ja henkilöiden yhteyksiä. Tämä piti hyvin mielenkiinnon yllä ja ajatukset kiinni tarinassa.

Näyttelijät olivat kautta linjan vahvoja. Onnettomat ja lohduttomat tarinat antoivat hyvää särmää Sean Pennille, Benicio Del Torolle ja Naomi Wattsille. Erityisesti pidin Benicio Del Torosta, joka esitti vakuuttavasti elämänsä Jeesuksen avulla koossa pitävää ihmistä.

Tarinaa on vaikea sen kummemmin käsitellä spoilaamatta liikoja, mutta sen verran voi sanoa, että kyseessä on otteessaan pitävä, sattumien ohjailema kertomus. 21 grammaa on minulle sellainen elokuva, joka on nähtävä vielä ainakin toiseen kertaa, että voi puristaa enemmän kommenttia tai lopullista mielipidettä. Hyvä leffa, todella hyvä. Mutta... jaa-a..

 

Aamupäivällä telkkarista tullut Suspicion oli jälleen loistavaa Hitchcockia. Tarina imaisi mukaansa ja jännitys säilyi loppuun asti, jopa niin että Hitchin cameo jäi taas huomaamatta. Cary Grant oli jopa

Spoiler

pelottava ilmestys hohtava maitolasi kädessään

. Annetaan 4.5/5

 

Pahuksen pahus kun unohtui aamukiireiden keskellä ajastaa nauhuri. No, toivottavasti tuo löytyy vaikkapa tuloillaan olevasta uudesta Hitchcock-boxista.

 

Auts! Nyt harmittaa!
Kyllä plazalaisten pitäisi huutaa, jos Hitchiä tv:stä tulee!
Uusintaa on varmaan turha odottaa.

 

Vilpitön tarkoitukseni oli eilen asiasta ilmoittaa, mutta unohdin. Saanhan Jarkko anteeksi, saanhan, saanhan, saanhan :weep:

Tuollahan tuo näyttäisi olevan: http://www.play.com/play247.asp?page=title&r=R2&title=115279&p=57&c=&g=72

 

Anger Management tuli eilen ostettua aleista ja samantien myös sen katsastin.

Pitkästä aikaa elokuva jossa nauroin ääneen kotona katsoessa. Yleensä komedioille ei naura kotona samallalailla ääneen kuin elokuvissa johtuen yleisöstä, mutta tällä kertaa huumori puri niin hyvin, että ei voinut vain olla

Jack Nicholson loistaa roolissaan ja sopii siihen täydellisesti. Adam Sandlerikin jaksaa jossain kohdissa naurattaa ihan mukavasti eikä rupea ärsyttämään missään vaiheessa elokuvaa niinkuin jossain hänen komedioissaan saattaa käydä.

Juoni on suht simppeli ja höveli niinkuin aina komedioissa, mutta tämän elokuvan uskoisin jaksavan katsoa useamminkin.

Vielä suuri plussa Woody Harrelsonille, joka tekee elokuvan hienoimman roolisuorituksen maksulline She-Malena. Ei siitä sen enempää, katsokaan itse

Jos haluat nauraa, suosittelen 4/5 :thumbsup:

 

OT: Tuleeko telkkarista kokonainen sarja Hitchcockia, vai oliko kyseessä yksittäistapaus?

 

Käsittääkseni kyseessä on Cary Grant-sarja