Pienten sekalaisten kysymysten ketju.

Eiköhän niissä ole ihan se normi "auto"venttiili. Ainakin muksulle äsken ostamassani 12" Yosemitessa oli sellaset. En tiedä mikä pumppu sulla on, mutta piikkipäällä ei suinkaan, vaan ihan autoventtiilille tarkoitetulla päällä. Siinä on keskellä tappi joka painaa venttiilin neulan sisään ja ympärillä tiivistävä kaulus joka tulee venttiilin ympärille ja pitää ilman sisällä. Joissakin malleissa vielä sivussa jousitettu kynsi joka pitää täyttöletkun paikoillaan venttiilin päällä.

Bensa-asemilla saa kätevästi renkaat täytettyä. Katso renkaan kyljestä mitä painetta tulisi käyttää ja täytä sen mukaan. Turhaan mitään kalliita punppuja raahaat mukana. Nuo autoventtiilit pitävät sen verran hyvin, että yksi täyttö riittää tosi pitkälle.
Biliteema myy myös tollasia akuankkapumppuja, joissa T-kahva ja painemittari. Esim tämä.


EDIT: Vaihdoin perheen muihinkin pyöriin uudet sisäkumit joissa nuo automalliset venttiilit. Syy: tallista löytyy kompressori ja renkaiden täyttöpistooli. Hyvästi hikinen punppaus.

 

Autoventtiili kelpaa vain paksuille kumeille eli alle 6 baarin painetta haluaville kumeille. Kilparenkaiden vaatima 7...12 barin paine on liian paljon autopumpuille ja huoltoasemien pumpuille. Korkean paineen tuottamiseen tarvitaan kunnollinen korkea lattialla seisova T-pumppu (noin 25 euroa halvimmillaan), jossa pumppaamiseen käytetään jalkoja ja käsiä ja selkävoimia.

Olen parhaillaan rakentamassa noin 25 vuotta vanhaa kilpafillaria kesäksi ajokuntoon, ja maalauksen ohella pumppukin menee uusiksi. Eipä auta 6 baariin yltävä kompressorikaan kilparenkaisiin. Toki kompuralla voi esitäyttää kilparenkaat, mutta joka tapauksessa loput muutamat baarit pitää hiki hatussa pumpata itse.

Maastopyöräkumeilla olen ajellut viimeiset 15 vuotta tms., ja olen laiskistunut huoltoasemalla renkaita täyttämään. Muutaman euron jalkapumpulla (ovat ihan paskoja, hajoavat minuutissa, peltiosat vääntyvät mutkalle) pumppaan kumeihin noin 2 baaria ja köröttelen huoltoasemalle lopputäyttämään 4,5 baariin. Romulaatuisella jalkapumpulla 4,5 baariin asti täyttäminen vie vuoden ja tappaa jalkapohjan. Pumpun pitää olla hyvä. Mitä kalliimpi pumppu, sen helpompaa pumppaaminen on.



Maalausta haittaa polymeerivahaus, jota olen käyttänyt kaikissa fillareissani. Kaikki maali pitäisi hioa pois, metallit esille, koska polymeerivahaus voi estää uuden maalin kiinni pysymisen. Laiska kun olen, yritän mennä matalan aidan kohdalta ensin, eli hion vanhan maalin vain mataksi ja pesen pölyt liuottimella, en hio metallia näkyviin.

Sitten sumutan päälle jonkun tartuntaprimerin, spraypurkissa mahdollisesti myytävä malli voi kelvata. Vanteetkin maalaan, siksi tällaista ihmeprimeria pitää ostaa, en uskalla hioa vanteista metallia naarmuille, naarmut heikentävät vannetta.

Tartuntamaalin päälle tulee jokin tukeva pohjaväri, joka TOIVOTTAVASTI ei pane alkuperäistä maalia kuplimaan. Tinneriohenteista en ehkä uskalla käyttää, vaan akryylimaaleilla pitänee edetä.

Sitten hiotaan pölyhiukkaset ja rosoisuus pois.

Päälle sumutetaan kenties sealerikerros, mutta kaikki riippuu siitä, tarvitaanko tällaista puskurikerrosta tähän väliin vai ei, eli paneeko seuraava maalikerros pohjamaalin kuplimaan vai ei. Ja että onko pohjamaali tarpeeksi tiivis itsessään, ettei se laikukkaasti ala imeä varsinaista maalia itseensä. Pitää siis käyttää tiettyä maalausjärjestelmää ja kaikkia sen vaatimia maalikerroksia.

Varsinainen sävymaali tulee seuraavaksi. Jos jo tässä maalikerroksessa on mukana efektipigmenttejä, sen päälle tarvitaan todennäköisesti puskurilakkakerros, jolla estetään seuraavan maalikerroksen liuotinta sulattamasta efektimaalia pilalle.

Seuraavaksi kerrostetaan candy- ja/tai helmiäishuntuja eli lakkaa, jossa on candyhilettä tai helmiäistä. Tai muita efektijakeita. Ja jos useita erilaisia efektejä ja kuvioita teen, väleihin tarvitaan jälleen puskurilakkakerros, ettei uusi maali sulata aiempaa efektiä tai kuviota pilalle.

Lopuksi pintalakka päälle, 2-komponenttinen ehdottomasti. Kaikki tätä aiemmat kerrokset ovat voineet olla 1-komponenttisia ja jopa vesiohenteisia, etenkin jos kynäruiskulla alan säveltää.

Riippuen pintalakkauksen onnistumisesta, se joudutaan lopuksi ehkä mekaanisesti kiillottamaan. Luultavasti laiskana en jaksa alkaa color buffaamaan eli käyttämään tässä projektissa monenlaisia hiontavärejä ja kiillotusmenetelmiä, muuten fillari valmistuu vasta vuoden 9999999 kesäksi.

Suunnilleen tusina erilaista kerrosta vähintään tarvitaan, että kohtuullisen nätti efekti syntyisi ja maali olisi hyvin pysyvä. Ja monta sataa euroa rahaa. Koska moista rahamäärää ei maalaukseen nyt ole, menetelmäni kallistuu tähän askeettiseen suuntaan:

Ostan:
- Pohjamaalia, jossa on valmiiksi sopiva sävy ja hiomiskelpoinen pinta.
- Pari erilaista pigmenttityyppiä eli pulveria (candyä, helmiäistä, metallihohtoa, mahdollisesti lisäksi termokromaattista pulveria ja pimeässä hohtavaa pigmenttiä).
- 2K-pintalakkaa (UV-suojaavaa).
- Yllämainittuihin soveltuvia ohenteita.



Useimmiten efektimaalauksessa pohjan pitää olla joko musta tai valkoinen, eli jos ostan itsekiillottuvan sulkevan pohjamaalin, se yksinään riittää pohjaksi.

Lakalla ja efektipulvereilla sitten etenen seuravat kerrokset, päällimmäiseksi pelkkää lakkaa.

Pärjään siis kahdella eri nestemäisellä maalituotteella ja muutamalla pulverilla.

House Of Kolor -maaleja haluaisin käytellä, mutta nyt rahapulassa maalausmenetelmä pitää muuttaa karummaksi, minimaalinen määrä ostoksia ja mahdollisimman pienissä purkeissa/pusseissa. Vanhat maalini ja lakkani ovat pilaantuneet, ne pitää heittää pois. Juuri säilyvyyden ongelmien takia haluan siirtyä enenevästi pulvereihin+lakkaan ja pohjamaaliin, koska ottaa päähän kun etenkin vesiohenteiset maalit eivät säily projektista seuraavaan. Pulveri säilyy ja sama lakka kelpaa niille, ja lakkaa voi ostaa mistä tahansa jos entinen loppuu.

Efektipulvereita ulkomailta:
http://www.paintwithpearl.com/products.htm

Tarvikkeita ja maalia pienissä purkeissa kotimaasta:
http://www.maalikauppa.org/airbrush-c-46.html

Parhaat maalituotteet pienissä purkeissa:
http://www.thecustompaintshop.com/index.php?route=product/category&path=50_2210

HOK-maaleja myydään kotomaassakin, mutta pitää vielä etsiä edullisin myyjävaihtoehto.

Jos aivan pikkuruisia maalimääriä tarvitsee pieneen koristeluun, pienoismallimaalit tietysti siihen sopivat, alle parin euron purkit, niitä saa monesta askarteluliikkeestä, esim.:
http://www.boostep.fi/index.php?cPath=1057_1145_1081_1220

Spraypurkeissakin myydään melko laadukkaita maaleja, mutta ne tulevat helvetin kalliiksi, noin sata euroa maksaa esim. kromipinnan tuottaminen spraypurkeilla (tuhansia...kymmeniä tuhansia maksaa viralliset kromipinnanlevityslaitteet). Monta kymppiä per purkki sprayt maksavat. Eli jos haluaa viisi efektiä ja pohjamaalin ja pintalakan, palaa rahaa satoja euroja. Ei kiitos, sprayt sopivat vain rikkaille harrastajille.

Ja 2K-spraypurkit ovat kertakäyttöisiä, eli jos tänään pitää maalata yksi mutteri, se tuli maksamaan 40 euroa. Ensi viikolla toisen mutterin maalaaminen tulee maksamaan taas 40 euroa. On siis parempi sekoittaa 2K-tuotteet itse ja vain pienissä määrissä, sekoitetta tehdään vain se määrä mitä tarvitaan siihen mutteriin. Kompuraakaan ei tarvita, pienet osat voi upotusmaalata tai sivellä. Etenkin jos pinta lopuksi hiomalla kiillotetaan, on aivan sama oliko lakassa valumapisaroita tai siveltimen raitoja.

.

 

Millä ulkoavaruuden logiikalla numerointi toimii ms office wordissa? (siinä jossa on "ribbon" työkalupalkki, varmaankin 2007 mutta ei siitä löydä edes about-sivua)

Eli haluaisin numeroinnin toimivan tähän tapaan

1. Otsikko

1. Aliotsikko​

2. Aliotsikko​

2. Otsikko

1. Alisotsikko​

Mutta saan tällaista

1. Otsikko

1. Aliotsikko​

2. Aliotsikko​

2. Otsikko

3. Alisotsikko​

Mitään muutoksia en ole headinghein tehnyt paitsi fonttikoot muuttanut ja laittanut numenroinnin päälle.
Osaisiko joku guru auttaa, openofficen suositteleminen ei auta koska siinä oli juuri sama vika.

EDIT: heitin automaattisella numeroinnilla vesilintua ja naputtelin numerot käsin. Tosin senkin jälkeen office yritti väen väkisin tunkea yhteen kappaleeseen automaagi-numeroa.

 

Onko kahden linjatasoisen stereosignaalin summaaminen todella niin helppoa että otan molemmista oikeanpuolesista lähdöistä plus kaapeliin vastuksen 1kohm-10kohm ja liitän nämä sitten yhteen?

Sama toki vasemmalle kanavalle. Maat yhteen ilman vastuksia tai mitään? Erikseen oikeassa ja vasemmassa kanavassa?

Tarkoitus olisi saada vahvistimeen yhteen inputtiin kahta stereosignaalia yhtä aikaa tai vuorotellen tilanteesta riippuen.

Onnistuuko? Jos ei niin miksi? :hitme:

 

Miinukset pidetään aina yhdessä normaaliin tyyliin, ei saa vastuksia liittää maajohtimiin. Antavan laitteen plusjohto eli signaalijohto katkaistaan ja katkoskohdan yli juotetaan vastus. Tällaisia "vastuksella varustettuja johtoja" voi sitten liittää yhteen miten mieli tekee, kaupallisilla Y-haarapalikoilla vaikkapa. Tai sitten rakentaa monihaaraisen Y-johdon itse. Kunhan huolehtii siitä, että jokaisella antavalla laitteella on oma vastuksensa jokaisella audiokanavallaan. Eli jos summaa yhteen kaksi 5.1-kanavaista signaalia, pitää ostaa 12 kpl vastuksia.



Vastuksetkin tarvitaan vain rikkoutumisen estämiseksi. Jos annetaan vahvemman audiolaitteen polttaa heikompi rikki ja talokin saa palaa tulipalossa, vastukset voi poistaa ja langoittaa kaikki haluamansa signaalit suoraan yhteen pisteeseen. En suosittele.

Noin 1000 ohmin vastus riittää estämään tulipalot, mutta särötaso kasvaa huomattavasti jos antavassa laitteessa ei ole virtarajoitettua puskuria, eli se ei jaksakaan puskea ääntä noin 1000 ohmin kuormaan. Jos jokainen yhteen liitettävä antava laite on suunniteltu kuulokkeitakin kestämään, siis noin 32...600 ohmin kuormille, silloin 1000 ohmia on sopiva vastusarvo, särötaso ei lisäänny 1000 ohmin vastuksien takia.

Noin 2000 ohmin vastus olisi paras jos huippuhifilaitteistoa käytetään. Laitteet kestävät rikkoutumatta ja kohinataso on minimaalinen ja särötaso minimaalinen. Vaatii kuitenkin huippuhyvät laitteet. Tavallinen halpishifi säröytyy näin ankaran kuorman alla.

Noin 5000 ohmin vastus poistaa säröongelmatkin, impedanssitaso nousee niin isoksi, ettei mikään normaali antopuskuri enää ylikuormitu särölle asti. Tätä vastusarvoa minä käyttäisin kun laadukkaita hifilaitteita summaisin yhteen.

10 000 - 20 000 ohmia on jo turvallisuuden ylimitoitusta. Kohinataso alkaa kasvaa häiritseväksi, samoin hurinat pahenevat ohmimäärän lisääntyessä. Mutta jos laitteet ovat pesukonekaupan pilipalitasoa eivätkä jaksa antaa tarpeeksi virtaa, silloin tällaiset vastusarvot takaavat kokonaisuutena paremman äänenlaadun. Suosittelen tällaisia vastusarvoja mp3-väelle, joka ei ole eläessään hifilaatua kuunnellut eikä täten hyvästä äänestä mitään ymmärrä. Siis kansalle, joka viis veisaa häiriöäänistä ja haluaa mieluummin laitteidensa pysyvän maksimaalisen ehjinä.

50 000 - 100 000 - 1 000 000 ohmin vastukset sopivat toki fettilaitteisiin mainiosti (bipolaareissa tulee ongelmia), mutta koska audiolaitteiden linjapuskurit on tehty kestämään 10000 ohmin tai sitä helpompi kuormitus, on tyhmää käyttää tarpeettoman suuria vastusarvoja, siitä koituu vain häiriöiden lisääntymistä. Näin suuret vastukset vaativat paljon asiantuntemusta ja metallikotelointia ja maadoitusjärjestelyjen parantamista. En suosittele.

.

 

Hieno homma. Kiitos perusteellisesta selvityksestä, jälleen kerran.

 

Pystyykö yleismittarilla mittaamaan kuinka monta amppeeria käyttää mikäkin laite (esim. vesipumppu, navigointivalot jne.) Jos pystyy niin kuinka se mitataan?

 

Kerron pari outoa tapaa tutkia virran määrää. Tavallisia tapoja muut luennoikoon, minä keskityn pääasiassa perversseihin ja ilmaisiin menetelmiin:



Näin voi mitata, jos ei omista pihtivirtamittaria eikä halua juottaa/ruuvata mitään vaarallisia viritelmiä esim. shunttivastusten kanssa:

Otetaan/ostetaan verkkovirtajatkojohto, vaikka 5 m pitkä. Mitataan montako ohmia on sen vastusarvo päästä toiseen päähän ja sieltä takaisin. Mittari siis mittaa naaraspään reikiä eli mittapiikit tungetaan jakorasian vierekkäisiin reikiin. 5 m päässä oleva 2-piikkinen pistoke oikosuljetaan eli puristetaan piikit vaikka ruuvipenkissä metallia vasten tai muulla tavalla yhdistetään piikki toiseen piikkiin sähköisesti. Että saadaan mitattu maksimipituudelta vastusarvo. Mitä pidempää johdinta mitataan, sitä helpommin halpa mittari hommasta selviytyy. Kuvitellaan, että 1 ohmi mittarissa näkyy.

Asetetaan jatkojohto siihen väliin, jota halutaan mitata. Esim. seinäpistorasian ja 500 watin halogeenilampun väliin. Tietysti on purettu oikosulku pois pistokkeen piikeistä sitä ennen.

Mitataan vaihtojännite jatkojohdon alkupäässä ja loppupäässä. Alussa on esim. 230,0 volttia. Loppupäässä näkyy ehkä 228,0 V. Jatkojohto söi 2,0 volttia omiin häviöihinsä. Nyt voidaan laskea paljonko virtaa sinne halogeenilamppuun päätyy:

Ampeerit = voltit / ohmit. Kaapeliin kadonneet 2 volttia jaetaan 1 ohmilla, se tekee 2 ampeeria. Kaapelissa kulkee 2 ampeerin virta.

Seinästä siis lähtee 2 ampeeria 230 volttia, ja halogeenilampulle asti pääsee 228 V 2 A eli 456 W. Kaapeli lämpenee 2 V 2 A eli 4 wattia.



Kiinteästi asennettuja sähkölaitteita on vaikeampi mitata, kun niistä ei saa virtajohtoa irti tai johtimen säikeitä kaivettua paremmin esille pihtimittausta varten. Helpointa tällöin on mitata asunnon sähkökaapissa sulakkeen läpi menevää virtaa, eli sulake otetaan pois ja korvataan yleismittarilla, jossa on vaihtovirran mittaaminen valittuna (250 V jännitteen sietävä 20 A virtakeston virtamittausasento tai vastaava). Virta siis kuljetetaan mittarin läpi eikä normaalin sulakkeen läpi. Mittaus pitää tehdä muutamassa sekunnissa ja muutenkin mittari vaatii järeät paksut mittajohdot, en suosittele ihan amatööreille. Etenkin automattisulakkeen poistaminen on kiellettyä puuhaa. Kierrettävillä kertakäyttösulakkeilla mittaushomma on helpompi ja laillisempi tehdä. Kumihanskat käsiin tai toinen käsi selän taakse piiloon. Eikä sitten saa tipauttaa mittajohdinta, koska se kuitenkin heilahtaa jonnekin väärään paikkaan ja aiheuttaa murhan tai tulipalon. Sulakettahan ei nyt ole, joten johdin hitsautuu välittömästi kiinni valokaaren avulla ja parissa sekunnissa johtimen muovi syttyy tuleen ja sitten johtimen kuparikin sulaa. Ellet uskalla vuorikiipeillä ilman turvaköysiä, et ole tarpeeksi pätevä ja vakaasorminen tällaisiin mittauksiin. Ote ei saa livetä, erehtymiselle ei saa antaa mahdollisuutta.

.

 

Sitten se kaikista paras ja turvallisin temppu, joka maksaa noin 15 euroa:

Ostetaan energiankulutusmittari, niitä saa joskus kympillä Liiteristä ja muistakin halpahalleista. Jopa halvemmalla kuin yhtä tarkkoja yleismittareita. Sopii mämmikourillekin, ei ole vaarallisia johtimia tai oikosulkuvaaroja.

Energiankulutusmittarille löytyy muutakin käyttöä sitten kun se haluttu mittaus on saatu tehtyä.

Vaikka halpojen mittarien tarkkuus on mitä sattuu, informaatiota se epätarkkakin informaatio antaa. Ei kannata ostaa tuhansien eurojen ammattimittaria jos tarvitsee kerran vuodessa mitata joku asia. Ei edes parin sadan hintaista puoliammattimaista mittaria kannata ostaa. Halpa tarjousmittari riittää useimpiin tarkoituksiin.

 

Navigointivaloja ei normaalissa asunnossa taida olla, tai ainakin minä löydän oman asuntoni ilman navigointivaloja.

Joten ehkä nyt olikin kyse 12 tai 24 voltin ajoneuvojärjestelmistä?

Niissäkin kaikista helpoin temppu on ottaa sulake pois ja panna yleismittari korvikkeeksi, ampeerimittausalueella tietysti. Mutta ongelmaksi muodostuu valtava virran määrä. Yleismittari kestää vain 10 tai 20 ampeerin virran, ja ajoneuvoissa käytetään esim. 50 ampeerin sulakkeita, eli yleismittari rikkoutuu liian suuren virran takia. Sellaisia kohteita voi mitata, joissa sulake on pieni, sama lukema mitä mittari kertoo kestävänsä. Esim. 12 V 10 A lamppu eli 120 watin kuorma voidaan mitata rikkomatta mittaria.

Suurille virroille on oma virtamittarityyppinsä. Mittarissa on mittapäässä suurta virtaa kestävä pieniohminen vastus eli sulakkeen korvike, jonka yli ilmenevää jännitettä mittari mittaa. Mittari siis oikeastaan mittaa jännitettä, mutta sen avulla kertoo näytössään ampeerit. Kalliita ovat nämä mittarit, ei saa kympillä halpahallista.

Pihtivirtamittarien kanssa sama juttu, ei ole kympillä myynnissä. Pihtimittarin paras puoli on siinä, ettei tarvitse katkoa sähköjä mittarin asennuksen ajaksi.

No ei tarvitse katkoa tavallisen ampeerimittauksenkaan takia, jos osaa kikkailla ovelasti. Kikkaillaan niin, että rakennetaan mittausjärjestelmä toimivan laitteen rinnalle ja jossain vaiheessa katkotaan normaalin virran kulkureitti, jolloin virta alkaa kulkea mittarin läpi. Palautetaan normaali kulkureitti mittauksen jälkeen ennalleen ja puretaan viritelmät pois päältä. Esim. tietokoneet kannattaa mitata näin, ei tarvitse sammuttaa koneita mittauksen takia.

 

Johonkin noista pitäisi tulla nettiliittymä. Miten saan tietää mihin ja minkälaisella johdolla saan tuohon adsl-boksin kiinni? Jo olemassa oleva johto on naapurifirman.

Puhelinyhtiön asentamisosuus loppuu siihen että, nettiyhteys tulee tuohon kaappiin josta se sitten itse pitää kytkeä firman tilaan. Kaapista on siis normit verkkoyhteydet firman tiloihin.

 

Asennatko ADSL modeemisi samaan tilaan kuin missä tämä "Krone ristikytkentärima" on?



"Viralliseen" kytkennän tekemiseen tarvitset Krone työkalun jolla kaapeli työnnetään hahloon siten että leikkuri puoli (mustat sakset) ovat Krone riman keskellä ja katkaisevat kaapelista turhat pois. Näin kytketään yhteen riman ylälohkon sekä alalohkon halutut nastat.


Krone rimalla Krone työkalulla paikalleen "nakutettu" kaapeli tuodaan ADSL modeemin linja puolen porttiin (ADSL line). Näyttäisi siltä että operaattori on tuonut yhteytensä Krone riman ylempään lohkoon joko nastoille 6 tai 7 eli yhteys saadaan ulos jommasta kummasta pisteestä. Hävettää myöntää että en nyt muista kuinka monta johdinta tuo ADSL käyttää (ei tule juurikaan pelailtua ADSL linjojen parissa), selvitäänkö kahdella vai tarvitaanko sekä 6 että 7 nasta eli neljä johdinta.

Naapurisi on ottanut yhteytensä ulos valmiilla kaapelilla. Tämä kaapeli vain työnnetään tuohon rimalle jolloin rakentamiseen ei tarvita erikoistyökalua. Eli kuvassa näkyvän lattakaapelin metalliset liuskat ajavat saman asian kuin jos kaapelin päät nakutettaisiin työkalulla kiinni Krone riman alempaan lohkoon. Tämä lattakaapeli pitää työntää rimaan siten että metalliset koskettimet ovat ylempään lohkoon päin koska operaattorin yhteys tulee juurikin sieltä.


Tämän perusteella vain kaksi johdinta riittäisi eli kytket ylläolevan kaapelin lattapään joko pisteeseen 6 tai 7 ja tämän kaapelin päässä olevan RJ-11 liittimen ADSL modeemisi ADSL-line porttiin. Luulisin että tällaisia kaapeleita voi ostaa valmiina sähkötarvikeliikkeistä.

 

Kaksi

3456789

 

Mites estän vlc playerin jumittumisen dvd elokuvilla siihen mustaan 'tämä elokuva on suojattu jos vaikka millä oikeuksilla ja kopiointi johtaa rangaistukseen derp derp..' -ruutuun?
Siis kun pistän dvd elokuvan sisään, painan vlc tiedosto->avaa levy->dvd aseman kirjain->ok-> intro pyörii, kielivalikko näkyy->valitse kieli->kovisteluteksti valitsemallani kielellä->tilt. Katselunautinto tyssää aina tuohon helvatan varoitukseen, joka ikinen kerta. Joillain levyillä homma lähtee eteenpäin odottamalla 2minuuttia, joillain hakkaamalla menua, tai next chapteria, tai jotain, mutta esim nyt Fast&Furious 4 dvd tyssäsi kokonaan tähän.
Vaihdanko soitinta vai mikä avuksi?

E: Helpoin olisi kai hankkia leffat torrentteina, mutta siihen on tämä 512netti vähän ankea, niin olen toistaiseksi hankkinut ihan noita dvdlevyjä kaupan tarjouslaarista aitoina Tässä taas näkee miten nämä turhat jo maksaneiden asiakkaiden pelottelut toimivat juuri päinvastoin kuin leffajulkaisimot älypäät kaavailivat :hitme:

E2: No tähän potilaaseen näköjään auttoi tuo 'skip dvd menu' + arvataan sopiva title ja chapter josta leffa aloitetaan. Nuokin ovat onnenkauppaa kun yleensä ne tarjoavat vain jotai trailereita tai making offia, jos yleensäkään toimivat, eivätkä sammuta koko vlc.tä laittomaan toimintoon tms . Eli edelleen kaipaan vinkkiä jolla voisin estää jumettamisen..

E3: Ja ketut toimii.. Näkyy aina sen yhden chapterin kerrallaan, ku menettelee E2 kohdassa kuvatulla tavalla. Ja tämähän ei passaa, koska tällä menolla joudun avaamaan tuon ~40 kertaa tuolta valikosta... Ehkä kyseessä on joku korkeampi johdatus joka haluaa pelastaa minut kyseisen elokuvan mahdolliselta surkeudelta..

 

Kiitoksia! Pitää käydä tänään kyselemässä.

 

Kyseleminen tuotti aika huonon tuloksen. Voikohan noita tilata netistä tai tietääkö kukaan varmasti mistä Oulussa saisi noita? Saakelin perähikiä tämäkin!

 

SP-Elektroniikasta?

 

Parista paikkaa löytyi LSA-RJ11 kaapeli. Osa myi LSA-RJ45 kaapelia mutta kysymällä varmasti saa RJ11 päälläkin. Voipi tosin olla että osa myyjistä myy vain yrityksille ja suuria määriä.

http://www.sahkonumerot.fi/7201277/?Brand=All
http://www.accsystems.fi/Verkostotuotteet
http://www.tietosahko.fi/pages/tuotteet/rj45_puhelinkaapelit.html
http://www.partco.fi/luettelot/sivut/90.pdf
http://www.laatuantenni.fi/tuotteet/pdf_esitteet/091 tuoteluettelo verkkotuotteet.pdf

 

Sinnehän sitä heti ensimmäisenä suunnistin vaan eivät myy kuulemma mitään tuommoisia runkoasennustavaroita.

 

Kiitoksia kattavasta vastauksesta! Pitää koittaa noita.

Puhelinasentaja aikoi vielä tänään tulla käymään, kun soitin hänelle, joten jospa hänellä olisi oikeanlainen johto tai hän muuten pystyisi tekemään asennuksen. Jos ei niin pitää sitten yrittää vielä itse hankkia johto.