Polkupyörä

Hommahan on siten ihan hanskassa :-D Täysjäykkä läski on kyllä hyvä valinta metsärymistelyn aloittamiseen ja muuhun yleiseen ajeluun. Ei tarvitse pähkäillä jousituksen ja eritoten sen huollon kanssa.

Kovaa ajoa vaan!

 

Toivotaan näin. Huoltovapauden (tai huoltamisen minimoinnin) suhteen etsin myös mahdollisimman pienen vaihteistomäärän omaavaa mallia (Scoop Single 1x11, moni muu fatbike 2x10), sillä aiemmissa peruspyörissä juuri vaihteisto on ollut se, joka ensimmäisenä reistailee, ja toisaalta, näin sinkulahybridiä polkevana, en vain näe itseäni pläräämässä montaa vaihdetta läpi. Alunperin katselinkin sinkulaläskejä, mutta kaipa se on hyvä olla muutama vaihde käytössä maastossa.

 

Itseäni kiinnostaa vähän se ihan perus Mad Croc Fatbike ympärivuotiseen käyttöön. Tekeeköhän tolla mitään?
https://m.verkkokauppa.com/fi/product/9847/fghjt/Mad-Croc-Fatbike-1-v-matta-musta
Prismasta saisi vielä 199€ hintaan.

 

Aika hyvä hinta, kun Verkkiksen Oho! -tarjouskin oli 50 euroa kalliimpi, eikä ko. mallissa tullut mukana lokasuojia yms. Fillarifoourumin puolella pyöräharrastajat haukkuvat tuollaiset alimpaan helvettiin (yhdellä vaihteella ei pärjää, halvat kiinaosat, vakiokoko on todennäköisesti ajajalle väärä, pyörä painaa liian paljon) kokemattap#skaa-tyyppisesti, mutta muistan lukeneeni myös ihan positiivisen (siis hintaansa nähden) kokemuksenkin. Sen verran kuitenkin uskon kriitikoita, ettei tuolla varmaan kevyt ole paksussa lumihangessa tai syvässä hiekassa ajella yhden vaihteen turvin. Tosin rapakon toisella puolella Wal-martin samaa hintaluokkaa edustava Mongoose (ei siis kuitenkaan se Prisman vihreä pyörä) on vaikuttanut olevan supersuosittu ja suurin osa käyttäjäarvosteluista on ollut positiivisia.

Onhan minustakin jopa se tonni (mikä taas fillarifoorumilla tuntuu olevan "hinnat alkaen" -hintojakin alempi hinta hyvästä pyörästä) läskipyörästä kamalan korkea summa, mutta ei siinä näy muu auttavan -- varsinkaan kun en tässäkään ostokohteessa aio olla viidenkään vuoden päästä uutta katsomassa. Onneksi näillä Verkkiksen ja XXL:n tonnin pyörillä tuntuu olevan kova menekki myyntipalstoilla, joten rahansa saa kyllä takaisin, jos ei läskeily innostakaan tms.

 

Vaihteettomat ja jousituksettomat pyörät ei tarjoa ainakaan minulle minkäänlaista nautintoa. Muistan kun teininä sain kunnon pyörän ja tajusin, että jokainen pyörä jolla olin ajanut ennen sitä muistutti rautakankea siihen verrattuna. En ollut edes tajunnut aiemmin miten nautinnollista pyöräily voi olla, vaikka pyöräily oli jo ennen sen pyörän saamista lempiharrastuksiani. Pienikin epätasaisuus tiessä aiheuttaa halvalla pyörällä "kovia tuntoja", kuin iskisi rautakangella asfalttiin. Kunnon jousituksella ajaessa meno on erittäin tasaista ja nautinnollista. Kun vielä pitää huolen, että renkaissa on kunnon paineet niin nopealta tuntuvan vauhdin saavuttaa ilman veren maku suussa polkemista. Parhaimmillaan kun kohdalle osuu täydellinen myötätuuli pyöräily on lähes taidetta. Muut äänet katoavat ja kuuluu ainoastaan kovissa paineissa olevien kumien sirinä asfalttia vasten vauhdin ollessa yli 30 km/h hyvin kevyellä polkemisella.

 

Tuohan on ilmeisesti vielä ihan valmistettu suomessa. Mitään aikaisempaa kokemusta ei läskeistä ole. Onko nuo raskaampia ajaa kun normaalit pyörät? Eli kuin hyvin nuo rullaa? Ihan arkiajoon vaan tulisi, tuskin metsässä ihan hirveesti tulisi ajettua.

 

Kai tuolla läskicrocilla kadulla ajelee siinä kuin Jopolla. Ja siihen se sitten jääkin. Yksivaihteiset läskipyörät ovat vaan yleensä varaston täytettä tai todellisten betonireisien harrastusvälineitä.

Kahdensadan pyörää ei todellakaan ole valmistettu Suomessa, korkeintaan kasattu ja sekin sen takia että valmiiksi kasattujen pyörien roudaus Kiinasta tai Taiwanista on niin kallista.

 

Aika vissiin laittaa sinkula talviteloille ja ottaa talvipyörä käyttöön.

• sinkula: Fixie Inc Backspin 61cm, White Industries 16t-vapari, välitys 49/16
• talvipeli: Insera Hybrid Reflex 24v nastarenkailla.

 

Rupesi tossa muutama viikko sitten niin pahasti ottamaan pannuun että ajattelin kertoa sen tässä ketjussa. Kävi siis niin että vein pyörän pyöräkorjaamo laihialaiselle perushuoltoon en siis kalliimpaan täyshuoltoon vaan perushuoltoon. Olen käyttänyt liikettä jo varmaan 20vuotta ja myönnän että on tullut joskus vähän hifisteltyä ja tehtyä isojakin huoltoja ja osahankintoja samalla mutta välillä myös pienempiä huoltoja. Mutta sanotaan että olen luottanut liikkeeseen niin paljon että en viimeksikään käskenyt soittaa enkä sanonut mitään ehdotonta ylärajaakaan hinnalle,koska luotin että minua ei kuseteta.

Sanoin että perushuolto ja vaihdetaan polkimet ja jarrupalat tyyppisanoi että vaihtaa kettingin jos on venynyt. Minä että joo jos jotain tarvitsee vaihtaa niin vaihtaa. Sanoi että eiköhän se mene sillä perushuollon hinnalla ja osat päälle. Perus huollon hinta oli jotain noin 120E keskimäärin.

Menin hakemaan tyyppi sanoi että piti vaihtaa lisää osia hinta 325E. Siinä vaiheessa kun minulla oli varattuna 200E noin lompakossa remonttiin minulla alkoi käsitäristä ja luu nousikurkkuun ja kylmähiki alkoi virrata. Tyyppikin ilmeisesti huomasi tämän kun sanoi että saat sen 300E. Joka ei paljon lohduttanut jouduin alkamaan kaivamaan lompakosta korttia kun käteinen ei riittänyt. Tärisevillä käsillä otin kortin esille ja se tippui lattialle kun olin niin kauhuissani kun mietin loppuvuoden budjettia uusiksi. Sitten sain sen ylös ja pistin koneeseen ja maksoin. Olin niin sokissa että en kyennyt valittamaan ja kysymään että miksi ne osat vaihdettiin. Pyörä oli toiminut ainakin moitteetta niiden osalta kun veinsen sinne. En itse asiassa ollut ajanut edes pyörällä enää useampaan vuoteen paljon ollenkaan. Keskimäärin pari lyhyttä alle viiden kilsan lenkkiä viikossa maksimissaan. Enkä ollut itse huomannut mitään vikaa osissa.

Tämähän laittaa perushuollon ihan uuteen valoon rahaa säästävänä toimenpiteenä. Että huolletaan pyörä että ei tulisi kalliita toimenpiteitä jos melkein kaikki mekaaniset osat vaihdetaan uusiksi joka tapauksessa. Tästä lähtien en kyllä enää pyörää vie huoltoon koskaan vaan sitten korjaukseen jos jokin osa todella hajoaa ja selostan tarkasti vaikka asiakas suhde olisi kestänyt vuosia että mitä vaihdetaan ja käsken soittamaan jos hinta nousee oleellisesti. Eihän pyöräänkään välttämättä kannata korjaukseen mitätahansa summaa käyttää sillähän saa jo uuden. Tämä pyörä oli aikoinaan ollut kallis mutt ei enää. Siihen oli siis vaihdetttu kettinki, takapakka ,etuhammasrattaat johon kuuluivat kammet, keskiö.Pikkuhammasrattaat taakse joita on 2kpl ja sitten ne mitä käskin eli polkimet ja jarrupalat. Onkait tossa melkein kaikki mekaaniset osat jotain saattoi unohtua. Vaihteistoon ei ilmeisesti ollut vaihdettu mitään.En tiedä oliko tähän vuoden aikaan niin vähän asiakkaita että piti ottaa kerralla vähän isompisumma?

Näin jälkeen on hyvä olla jälkiviisas mutta mitä muut plazalaiset olisivat tehneet kyseisessä tilanteessa?

 

Kerran oli hieman vastaavassa tilanteessa auton kanssa, kun vaihtoivat ison kasan osia ihan vain varmuuden vuoksi ja oikea vika (rikkinäinen laturi) jäi vaihtamatta.

Auto oli muka heillä koeajossa toiminut moitteetta. Itse kuitenkin pääsin vain pari risteystä, kun auto sammui. Syyksi korjaamolla toisella yrityksellä paljastui rikkinäinen laturi, jonka he sanoivat voivansa vaihtaa siihen ja siihen hintaan. Totesin sitten vain, että ottakaapa samalla pois ne turhat osat, joita vian vuoksi sinne aiemmin laitoitte. Hieman änkesivät vastaan ensin, vaan lopulta tottelivat. Laturin vaihto meni 15 minuutissa minkä jälkeen odottelin toista tuntia, että vaihtavat ne vanhat osat tilalle, jotka olivat pois ottaneet.

Eli itse olisin sanonut tuossa tilanteessa, että kun ei kerran mitään puhuttu hammasrattaista tai pakasta, niin niitä ei silloin olisi pitänyt vaihtaa, jolloin liikkeelle jää käytännössä vaihtoehdoiksi joko vaihtaa vanhat takaisin tai antaa uudet ilmaiseksi tai todella isolla alennuksella.

 

Voipi olla näin ainoa ongelma on se että olin tavallaan antanut vapaat kädet siihen että tarvittaessa osia saa vaihtaa oma aloitteisesti siis luotin tavallaan liikaa liikkeeseen kun olin ollut niin kauan asiakkaana.

 

Mites plazalaisten fillarointi nykyään?

Itse ostin juuri uuden fillarin (cyclo) monen vuoden haaveilun jälkeen. Pari lenkkiä tullut vetäistyä kylmistä keleistä huolimatta ja ai että kun tekee mieli ajaa. Eli toisin sanoen, valinta (myös koon puolesta) taisi osua aika hyvin. Aiemman tuska oli liian iso koko, josta ei koskaan saanut siedettävää erinäisten viritystenkään avulla. Monta vuotta tuli kärvisteltyä, samalla oma vanha lempilaji syrjään sysäten.

Pääkaupungissa on nyt muutenkin kovaa tohinaa kaupunkipyörien osalta. Asemia on tullut rajusti lisää ja reviiriä kasvatettu. Mielenkiintoista nähdä, miten asukkaat ja vieraat ottavat näin toisena vuotena käyttöönsä. Iso satsaushan tuo on, samalla ehkä lisäten työmatkapyöräilyä.

 

Pyöräilen töihin kolmena, neljänä päivänä viikossa kun olen toimistolla. Matkaa on 17 km suuntaansa ja välineenä kahdeksan vuotta vanha Cannondale Bad Boy.

Reitti on hankalahko koska kaupungin keskusta on pakko läpäistä eikä täällä olla totuttu pyöräilijöihin kaupungilla. Valppaat keskisormet pitää olla että saa välitettyä tuntemuksia autoilijoille.

Olin itsekin jo katsellut cyclopyörää, mutta sitten päätinkin lopulta vähän tuunata Bad Boyta kevyempään ja mukavampaan suuntaan. Ostin alkuperäisen adamantiumhaarukan tilalle Ritcheyn kuituisen cyclohaarukan jossa oli onnekkaasti prikulleen samat mitat kuin originaalissa ja tietty post mount levykiinnikkeet. Lisäksi vaihdoin 28 mm renkaat 32-millisiin Vittoria Tourer Hypereihin ja satulatolpan Ritcheyn kuitutolppaan.

Muutosten ansiosta pyörä on selkeästi nopeampi ja ennen kaikkea mukavampi erityisesti lukuisilla mukulakiviosuuksilla.

 

Aikoinaan oli halpa, mutta ajossa näppärä etujousitettu maastopyörä (slickseillä) aktiivisena asfalttiviidakkopyöränä.

Kyllähän se on todettava, että urbaaneissa olosuhteissa suora tanko, leveä rengastus, ehkä etujousitettu keulakin (jatkuvasti saa olla nykimässä keulaa rotvallien vuoksi) ja nykyään myös varsinkin neljän vuodenajan pyöräilyssä levyjarrut on hyvä yhdistelmä.

Cyclo oli itselleni jonkinlainen maantiepyörän ja hybridin parhaiden puolien tavoiteltu ristisiitos. Nämä kriteerit mielestäni täyttyykin hienosti. Sopii kyllä paremmin pidemmän siivun nautiskeluun (esim. hiekkaisilla ulkoilureiteillä) kuin asfalttiviidakkoiseen työmatkaan. Herkkyyttä on lähes maantiepyörämäisesti, mutta pärjää kuitenkin hiekkateillä aivan eri tavalla.

Jos joku on ostamassa pyörää, niin levyjarruille ehdoton puolto. Toimivuus ja teho ihan omaa luokkaansa verrattuna vanhanaikaisiin vannejarruihin. Nyt alkaa jo maantiepyöriinkin saamaan levyjarruja (kilpailuorganisaatiot ovat olleet nihkeitä omaksumaan, mikä hidastanut yleistymistä). En itse ostaisikaan enää mitään (ml. maantiepyörä) vannejarruilla.

Sähköpyörät näyttää nyt olevan kovasti mainoksissa esillä. Hintaa on toki enemmän kuin ns. tavallisella pyörällä, mutta lienee kulkupuolikin keveämpää ja monipuolisempaa hyötynäkökulmasta. Itse olen näiden suhteen vähän konservatiivinen. Mielestäni fillarilla liikutaan lihasvoimin ja se on se juttu.

Sähköpyörät auttanee kuitenkin osaltaan kehittymään myös hyvää leppoisaa ja kasvavaa kaupunkipyöräilykulttuuria, jossa ehkä hiljalleen vihdoinkin aletaan lähestymään kansainvälisiä huippuja. Pyöräily on ehkä meillä ollut liian usein täysillä vedettävää työmatkatempoa, joka samalla herättää pahaa verta muissa liikkujissa. Leppoisa kaupunkipyöräily, welcome!

 

Läskipyörä (Verkkiksen Silverback Scoop Single) tuli hankittua viime vuoden puolella. Hauskaahan sillä ajaminen on ollut, joskin vasta pintaraapaisu on ehtinyt syntyä (samaan syssyyn saliharrastus muuttui intensiivisemmäksi). Suurin osa ajasta (pyörää koskien) onkin kulunut lisävarusteiden hankintaan sekä pyörän säätöön (tuli jopa hommattua suosittu Zinn And The Art of Mountain Bike Maintenance -opus).

 

Fillaroin duuniin käytännössä kesät-talvet neljänä päivänä viikossa (1pv viikossa menee asiakkaan luona). Yhteen suuntaan matkaa on ~8km, mille tavoite on 20min. Sinkulalla menen kun pystyy, nastarenkaisella "talvifillarilla" muuten.

Perusreitti kulkee Haagasta Pikku-Huopalahden, Meilahden ja Hietaniemen kautta Ruoholahteen. Tämä siis Stadissa.

 

Onko kenelläkään kokemusta sähköpyöristä?

Muutetaan hieman kauemmaksi ja vaimo haluaisi edelleen kulkea pyörällä töihin. Matka ei mitenkään pitkä sinänsä ole (5 km) suuntaansa, mutta ongelmana on talvi ja ylämäet molempiin suuntiin. Kainuussa, kun ei tunneta lumien auraamista pyöräteiltä ennen klo kahtatoista päivällä kuin muutamalta pääpyörätieltä, ja sen lisäksi tosiaan muutetaan mäen päälle ja kun työpaikka on toisen mäen päällä, niin molempiin suuntiin alkumatka on helppoa, mutta loppumatka sitten kiipeämistä.

Vaihtoehtoina on pohdittu maastopyörää tai läskipyörää. Sähköisinä siis molemmat. Maastopyörä varmaan olisi helpompi vaihtoehto. Talveksi nastat alle ja kesäksi sitten kevyempi kuviointi. Pyörä saisi olla semmoinen, jolla pääsee helposti 10 sentin lumessa tarpeen vaatiessa. Ei varmaan ongelma kummallekaan pyörätyypille. Ihan tavallista pyörää sähköisenä ei ajateltu. Voi olla, että kapeat renkaat eivät niin hyvin toimi talvella.

Ongelmana vain on se, että kun ei tiedä mitä ostaa. Pyöriä löytyy 500-5000 euron hintaluokassa. Järkevin olisi varmaan 1000-2000 euron pyörä, mutta silti valinnanvaraa on.

Osaako kukaan suositella mitään sähköpyöriä tai kenties linkkejä testeihin?

 

^
Renkaat voi aina vaihtaa leveämpiin, ainakin ennen maailmanaikaan voi.
Esimerkki....

T: Vesku

 

Sähköpyörät on ihan niinkuin normipyörät. Osasarjat ratkaisee...

Jos tietää.... että tulee kilometrejä niin alle 2000 en menisi katsomaan. 3000 luokassa alkaa olla sopivia laatupelejä.

Maastopyörä - on kuitenkin läskiä monipuolisempi. Nastarenkaat on kuitenkin parisataa.

 

Marketista ostin 5 vuotta sitten jupiter maastopyörän, jolla olen ajanut kesät talven työmatkat päivässä noin 8-9 km yhteensä 5 päivänä viikossa. Viiden vuoden aikana olen vaihtanut yhden tai kaksi kertaa päällysrenkaan, ja kolme-neljä kertaa jarrupalat sekä keran takavanteen, sekin oma moka kun en jaksanut säätää jarrupalojen kanssa ja rikoin vanteen. Pyörä maksoi 220,00 euroa.

Ajan silleen suhteellisen nätisti enkä rääkkää pyörää. Käytän siis pyörää ainoastaan työmatkoihin. Nyt keskiö on alkanut pitämään pientä ääntä, ehkä laakeri pikkuihiljaa menossa. Lisäksi levyjarrut olisi ihan kivat seuraavassa pyörässä olla. Ehkä joku Cube maastopyörä seuraavaksi. Sitten näkisi onko omassa käytössä mitään merkitystä, eroa 200 ja 1000 euron pyörällä. Epäilen.