OT Petteri punaparta on hieno mies. Jotkut vaan eivät arvosta mielipideautomaatteja joilla on rajoittunut pelaaja/valmentajatausta. "Älä huutele väliin sieltä!" Sehän on Sihvonen, perhana.
OT Petterillä tosiaan oli surkea voittoprosentti, mutta pitää muistaa että hän aloitti analyytikkona vasta SM-liigavalmentaja"uransa" jälkeen, osin siitä syystä kun halusi vastauksia siihen mikä meni pieleen hänen omassa valmentamisessaan. Hän ajattelee nykyään lähes täysin erilailla kuin tuolloin Pelicansia valmentaessaan ja on melko uskottava kun on jauhanut tuosta pelikirjasta jo vuosikausia, jolla lopulta viime keväänä Suomi voitti MM-kullan.
Ei kukaan ole koskaan sanonut, että talouskasvu vain talouskasvun takia olisi se tavoiteltava asia. Tunnut kaivavan väkisellä kaikki huonot asiat talouskasvusta, mutta et suhtaudu läheskään yhtä kriittisesti näihin vaihtoehtoihin. En ole koskaan kuullut yhdeltäkään talouskasvun kriitikolta vastausta mm. alla olevaan (vaikka olen kysynyt): Ei ne kummisetäsikään firmat paikalla ole pysyneet. Kyllä niidenkin liikevaihto on väkisellä kasvanut (tai muuten toimintaedellytykset ovat heikentyneet), jos ovat pitäneet yhtä paljon porukkaa listoilla - ihan jo inflaation takia (tod. näk. on kasvanut enemmän - tuotantomäärät kasvaneet ja samalla porukalla saadaan enemmän aikaan - hyvässä ja huonossa). Kaikilta aloilta voi kaivaa esimerkkejä liian nopean kasvun ongelmista, mutta toisaalta yhtä hyvin voidaan kaivaa ongelmia esiin liian hitaasti kasvavista tai paikallaan pysyvistä firmoista. Joku IKEA on pakosti vaikuttanut negatiivisesti pikkulafkojen tilanteeseen. Samoin S-ryhmän ja K-ryhmän kova kasvu on käytännössä tappanut pienemmät (Suomesta ei enää löydy kuin lähinnä ABC-asemia). Yleisellä tasolla globalisaatio on nostanut kilpailun aivan uusiin sfääreihin. Onko talouskasvulla olemassa rajat? Ainakaan kukaan ei osaa niitä asettaa. Jokin sietokykyraja siinä varmaan on, paljonko ihmiset suostuvat nöyrtymään, mutta toisaalta tilanne vaikuttaa siltä, kuin sammakon keittäminen, että ei sitä edes huomaa. Ja tietty luonnon kantokykyraja / uusiutumistahti. Jos talouskasvu tuhoaa kasvun edellytykset jatkossa, niin siihen pitää puuttua (kuten tuo case-venäjä). Jos talouskasvu on virtuaalista velkavivutusta, niin siihenkin tulisi puuttua. Jos degrowth tms. meininki olisi oikeasti se juttu mitä halutaan, niin veikkaan, että sen mukanaan tuomat ongelmat ovat yksinkertaisesti moninkertaiset talouskasvun tuomiin ongelmiin ja hyötyihin nähden. Joka helvetin duuni, jonka teet, pitäisi itseasiassa tiputtaa sinut taloudellisesti alemmas. Voisiko onnellisuus kuitenkin parantua - vähempään voidaan tyytyä, mutta harva vastikkeettomasti, esim. lisää vapaata? Tiettyyn pisteeseen asti onnellisuus voisi parantua vaikkei talouskasvua olisikaan, mutta aivan sama meininki siinäkin hommassa. Voiko talous supistua loputtomiin? Korjaako talouden supistuminen suurinpiirtein kaikki ongelmat (tai stagnaatio)? Mielestäni Haavisto ottaa näitä juttuja nyt pureksimatta puheisiin. Keskustelun avauksia kaivataan, mutta presidentin ei mielestäni tarvitse olla se, joka ainoastaan käynnistää keskusteluja, vaan joka osallistuu keskusteluihin itse jämerillä mielipiteillään. Onhan hän tavallaan kaikkein ylin johtaja. Olkoonkin, että mielipiteet voivat muuttua. Jos Pikarna saisit vastattua tuohon yllä olevaan lainaukseen, arvostaisin sitä. Mielestäni talouskasvussa on kyse tietynlaisesta paradoksista. Toisaalta se on hyväksi, toisaalta huonoksi. Toisaalta mitään parempaakaan ei ole näköpiirissä, mistä voisi realistisesti keskustella tämän päivän Suomessa tai edes 6-vuoden aikajänteellä.
Miten talouskasvu ylipäätään määritellään (tässä keskustelussa)? Jos palkat nousevat X % ja tämän seurauksena inflaatio nostaa hintoja X % niin onko talous kasvanut mihinkään? Ostovoima ei ole ainakaan kasvanut. Mitä se Niinistön puolustama talouskasvu on? Ilmeisesti valtion verotulojen kasvamista?
Ymmärrän kyllä pointtisi. Ja ymmärrän hyvin, että Haavisto haluaa nostaa myös talouskasvun laadun pinnalle. Niin kuin pitääkin. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että miten Haavisto aikoo nämä mukavat sanat tuoda käytäntöön. Muuten menee vähän missipuheeksi.
Ensimmäinen askel on kampanjoida niin hyvin että tulee valittua presidentiksi. Huomioon kannattaa ottaa että Niinistöllä on tietenkin yhtä rajoitetut valtaoikeudet presidenttinä ideoidensa ja lääkkeidensä käytäntöön panemisessa.
En tiennytkään että Niinistöllä on kokemusta ulkopolitiikasta. Käsittääkseni se on kuitenkin tärkeimpiä presidentin jäljelle jääneistä tehtävistä.
Tuo oli se mihin vastasin. Kokemusta on monenlaista, selvää on että Niinistöllä sitä vain on enemmän. Tehnyt enemmän vastuullisia hommia. Kyllä Suomen ulkopolitiikka on hieman moniulotteisempi asia kuin rauhanneuvottelu. Täytyy ottaa huomioon, että kyllä Niinistöllä on talouspolitiikasta paljon parempi kokemus sekä näytöt Haavistoon verrattuna ja nykyajan ulkopolitiikka on pitkälti juuri sitä.
Olet kyllä oikeassa, mutta minulla painoi henk.koht. vaakakupissa vielä enemmän humaanit arvot, jotka tulivat esiin viimeistään Dalai-Lama -keskustelussa. Millaisia arvoja ovat sellaiset joista luovutaan heti, kun pelätään, että jokin isompi kaveri tulee ärähtämään?
Verkkouutiset.fi > IS: Niinistö voitti täpärästi toisen kierroksen tentit (3.2.2012) YLE.fi > Ehdokkaille tyydyttävät arviot Venäjä-tietämyksestä (2.2.2012) "Venäjän asiantuntijat antoivat kokoomuksen presidenttiehdokkaan Sauli Niinistön Venäjä-tietämyksen arvosanaksi 8 ja vihreiden Pekka Haavistolle 7,5. Neljästä asiantuntijasta kaksi antoi paremman arvosanan Niinistölle, kaksi Haavistolle. YLE Uutiset oli pyytänyt asiantuntijoita arvioimaan ehdokkaiden vaalikampanjoita..." MTV3.fi > Nämä ovat Haaviston ja Niinistön mielipide-erot (2.2.2012) Vihrealanka.fi > Haaviston uusimmat tukijat ovat tuttuja kirkosta tai BB-talosta (2.2.2012) "Yhteensä 18 Big Brother -osallistujaa tukee Pekka Haavisto presidentiksi." Itse olisin kyllä jättänyt tämän uutisoimatta, ainakin jos Haaviston puolesta kampanjoisin.
Mielestäni tämä ei liity arvoihin. Joskus kahdesta huonosta tai hyvästä on vain valittava parempi. Voin heti kehitellä sulle sellaisia vastakkainasetteluja, joista voit valita kumman tahansa. Aivan sama kumman valitsisit, saisit paskaa niskaan ja arvoista arvostelevat perääsi. Vaikka haluaisitkin todellisuudessa sanoa, että et haluaisi missään nimessä poissulkea toista vaihtoehtoa. Joskus valinnat ovat kipeitä. Niinistökin varmasti mielellään tapaisi kumpaakin. Samoin Haavisto.
Ulkopoliittinen kokemus tipahti ensimmäisellä kierroksella. Sitä oli mainittavasti Paavoilla Väyrynen ja Lipponen. "Loppukilpailun" ratkaisut täytyy tehdä muiden ominaisuuksien joukosta ja toivoa, osui valinta kumpaan tahansa, että ulkopolitiikan osalta tuleva presidentti kasvaa saappaisiinsa.
Damned if you do, damned if you don't, kuten sanotaan. Totta sinällään, mutta tässä vastakkain olivat selvästi humaanit arvot ja talous - kiinan kauppasuhteet vastaan väkivallattomuutta puolustavan Nobel-voittajan tapaaminen ja mahdollisesti Tiibetin itsenäisyyden tukeminen.
(Suomen) Presidentin tehtäviin ei kuulu talouspolitiikka. Jos kuuluisi niin presidentti kannattaisi valita aina edellisestä tai istuvasta valtiovarainministeristä. Olisihan tällä ne läheisimmät suhteet esim. EU:n talousihmisiin.
Tavallaan oli, tavallaan ei. Humaanisia arvoja voi ajaa huomattavasti paremmin muuten kuin tapaamalla jotain laamaa toisella puolen maailmaa. Ihan vaikka käymällä auttamassa Hurstia, kuten Niinistö on tehnyt. Voihan Niinistö soittaa ja pyytää laaman käymään Suomessa (ei välttämättä tapaamassa valtiojohtoa, vaan pitämään vaikka jonkun seminaarin). Laaman tapaaminen olisi statementti, mitä minusta Suomen ei pitäisi tässä vaiheessa antaa, koska Suomi ei ole tässä riidassa osapuoli. Haavisto itse haluaa välttää tuomarointia, ja tämä on juuri sellaista tuomarointia. On meinaan muistettava, että "yksikään YK:n jäsenmaa ei ole tunnustanut Tiibetin pakolaishallitusta". Ja Haavisto, jos joku on YK:n poikia. Ei laamaa ole kukaan muukaan käynyt tapaamassa.
Ei suoranaisesti mutta välillisesti kyllä koska presidentin tehtäviin lukeutuu huolehtiminen kansan hyvinvoinnista ja tässä tarvitaan myös käsitystä talouspolitiikasta. Niinistön fiksaatio ainaiseen säästämiseen valtiontaloudessa on jossain määrin huono asia koska todellisuudessa valtion tulisi toimia vastavoimana yleiselle taloudelle suhdannevaihteluita tasoittavana voimana, siis elvyttää (ottaa velkaa) suhdanteiden heikentyessä ja painaa jarrua (maksaa velkaa pois) talouden ollessa vaarassa ylikuumentua. Tasoitettujen suhdanteiden suuri hyöty on siinä että suhdanteiden heikentyessä ei synny suurta työttömien armeijaa josta suuri osa syrjäytyy lopullisesti eikä löydä tietä takaisin työelämään talouden virkistyessä. Tällainen syrjäytyneiden ja pitkäaikaistyöttömien joukko on maalle suunnaton inhimillinen ja taloudellinen tappio. Ainoa taho joka kärsii tasoitetuista suhdanteista ovat ne epäsymmetristen riskien roistot jotka keräävät itselleen voitot mutta sosialisoivat tappiot.
Hahah. Hieno trollaus, semitrollaus, tai mukatrollaus wtever. Luepas vaikka se mun postaus uudestaan ensin. Sitten voit miettiä mitä siellä valtiovierailuillakin tehdään.
Tällaiset vaalit ovat turhia. Maailman pitää olla ilman rajoja, ei tarvita presidenttejä ja auktoriteetteja. Eletään siivosti, niin seinästä saa rahaa maailman tappiin asti. Välillä käydään kaupungilla (bussikusien täytyy olla välillä töissä, muut saa valita) ja tavataan. Kaikenlainen vastakkainasettelu pitää lopettaa heti, tehdään parempi maailma. Tämä on mun mieli pide.