Itse en viitsi alkaa vielä tätä 4 kautta katsomaan. Syy on sama kuin aiempienkin kausien kanssa, ei tätä sarjaa voi katsoa siten että jaksojen väliin jäisi viikko, tai useampikin, vaan koko kausi pitää saada aina katsottua muutaman päivän sisällä. Melkeinpä joka jakso jää sen verran jännittävästi kesken, että paha mieli siitä vain tulee jos niitä viikko/jakso tahdilla katsoo.
Turhan överisti on lähtenyt neloskausi liikkeelle. Älyttömästi tapahtumia on täytynyt änkeä pariin jaksoon, ja realismin kanssa oli välillä vähän niin ja näin. Michael Rapaport ei myöskään vakuuta Homeland Securityn agenttina. Hiukan kovempaa, Mahonen tapaista kaveria olisi odottanut hänen rooliinsa. PB kärsii siitä että kolmoskausi katkesi kesken ja nyt pitää selitellä liian nopeasti mitä kauden loppupuoliskolla olisi tapahtunut.
Parempi alku mitä odotin, oikeastaan ainoa suurempi asia mikä ketutti oli yksikätisen veijarin täydellinen typeryys. Aina fiksu ja nokkela(mitä tulee tappo/kiristys puuhiin) kaverimme ei kyllä noin vain olisi hypännyt mehikolaisten kyytiin ilman mitään asetta. Täydellinen katsojien älykkyyden aliarviointi:hitme:
Ihan siedettävää settiä oli ensimmäinen jakso, vaikka pompittiin paikasta toiseen varsin vauhdikkaan ja epäjohdonnäköisen tuntuisesti. Jos taas muistaa jättää huomioimatta sellaiset hauskuudet kuin tatskan poistatukset yhdessä illassa niin ihan kelpo viihdettämähän tämä on. On vaan sarja muuttunut hieman alkuajoista . Jakson paras kohta oli kyllä Whistlerin headshotti. Tuli sopivan puuntakaa, ja toivottavasti lisää keskeisiä hahmoja pistetään kylmäksi kauden mittaan. :thumbsup: Prison Breakilta sitä voisi odottaakin. Mahone on kyllä kingi, nyt kun vielä ei ole kaverilla mitään menetettävää, voi odottaa kunnon tappoputkea .
Hivenen tahmeastihan tämä alkoi, ja jotkut hahmojen ratkaisut tulivat aika puskista, esimerkkinä mainittakoon vaikka Lincolnin täydellinen jäätyminen Panamassa tapettuaan Companyn agentin. Ja siihen lisäksi vielä Michaelin pidätys olikos se nyt Chicagossa NSA:n toimesta. Mutta kyllä uskoisin että tämä tästä vielä käyntiin lähtee, luottoa löytyy vielä. Yksi asia mille ei voi mitään on se, että tuo Saran takaisintuominen söi sarjan tehoa ainakin itseni kohdalla aika isolla kädellä. Vähän liian helppo ratkaisu mitä sitten yritettiin ilmeisesti tasoitella näillä kidutusfläsäreillä. Huono ratkaisu, vaikkakin juonen kannalta (ehkä) ilmeisen oleellinen.
Aika rasittavaa on tuo että tekipä poppoo mitä tahansa niin aina on Kompäni vetämässä pitempää kortta. Kompänin taustoja ei edelleenkään valoteta millään lailla, muuta kuin näyttämällä jotain pukuja jotka jähisevät tyyliin "tapa kaikki, ok?". Melkoisen rumiluksen löysivät vielä hitmaniksi Gretchenin tilalle. Äijällä enemmän leveyttä ku pituutta. Se korttijuttu kopiointisäätöineen oli aika epäuskottava jo PB:n maailmassakin. 90-luvulla olisi vielä mennyt mutta tänä päivänä alkaa Pihtiputaan mummokin olla jo vähän perillä tekniikasta ja tajuaa ettei tommosia voisi olla olemassa edes leikisti. Ehkä se johtuu tauosta ja siitä että hahmot ovat ennestään tuttuja, että sitä rupeaa kiinnittämään yhä enemmän huomiota niihin kohtiin joissa käsikirjoittajat vetävät mutkia suoriksi. Niitä vaikuttaa olevan vähän joka kohtauksessa. On niitä varmasti ollut alusta asti mutta näin pitkälle itse olen selvinnyt ennen kuin ne alkavat ottaa yliotetta katselunautinnosta. Sitcomeissa toimii kyllä, mutta tahattoman komiikan puolelle ei liene ollut tarkoitus mennä. Sarjassa yleisesti ärsyttää sankarien jatkuva alakynnessä oleminen, koskaan ei päästä tilanteeseen jossa osat olisivat toisinpäin. Neloskaudella voisikin poppoo panna Kompänin jo kunnolla sileäksi, ja jatkaa vitoskaudella sitten jonkin toisen plot devicen parissa mikäli katsojia vielä riittää. Mutta propsit siitä mihin tuplajakso loppui, saapa nähä miten Scofield pärjäilee tulevissa jaksoissa. Hait on hypätty jo ajat sitten, mutta tuleepa tuo neloskausi töllöteltyä silti.
Kauden avauksen perusteella neloskauden tagline on selvillä: Prison Break meets Ocean's Eleven. En kyllä valita, kyllä nämä pojat osaavat hommansa, mitä tulee tv-viihteen tekemisen suhteen. Aivot vaan narikkaan ja baanalle :thumbsup:.
Oli paljon parempi avaus, kuin odotin. Tosin onhan tuo hauskaa, että tuollainen porukka on ratkomassa kansallisia turvallisuusongelmia. Jatkuvista tatuointien laittamisista haluttiin selvästi eroon, joskin niiden poistaminen tarinasta oli hieman.. No Rokkari sen jo sanoi. Mielenkiinnolla odotan kuitenkin jatkoa.
Pidän itseäni hyvin helppona miellytettävänä ja vaikka Prison Break ei olekaan intellektuellisuudellaan aiemminkaan häikäissyt, tämä neloskauden tupla-aloitus veti jotenkin täydet pohjat. Kaikkein pahin moka on ehdottomasti Sarahin tuominen takaisin; toteutus oli yhtä elegantti kuin maailman kulunein "se olikin vain unta". Eikö se mikä-sen-jannun-nimi-olikaan ollut paikalla katsomassa, kun Sarahilta leikattiin päätä, ainakin sellainen mielikuva itselleni jäi, että kohtalosta ei ollut pienintäkään epäselvyyttä. Toinen ongelma oli tietysti aivan hillitön poukkoilu. Kolmoskauden lopussa Sucre joutuu Sonaan, nyt yhtäkkiä sitten hän onkin Bellickin kanssa päässyt sieltä pakoon. Kohtauksesta toiseen hypittiin hengästyttävään tahtiin ja välilä tuntui siltä, että jokaisesta kohtauksesta oli vielä vedetty tyhjät pois. Käsikirjoitus ja ohjaus haisivat. Tatuointien poistossa oli vähän sellaista tunnelmaa, että Fox leikkaa sarjan rahoitusta eikä Milleriä ole aikaa meikata jokaista paidatonta kohtausta varten. Ja naiskatsojia varten täytyy välillä ottaa paita pois. Eli ei muuta kuin tatskat helvettiin, noinhan se käy oikeastikin. Kaiken tämän keskellä se kortin kopioiminen hukkui massaan. Mieleen vain tuli, että miksi tehdä kopiointilaitteen palauttaminen noin hankalaksi. Sarah olisi voinut vain kävellä siivoojan luokse ja sanoa jotain että "hei, ei kai mun puhelin tippunut vahingossa sun laukkuun". Ja mitä ihmettä Mahone teki siellä talossa, ei kai nyt yhden 200 gramman vimpaimen noutamiseen kahta miestä tarvita. Ai niin, muuten hän ei olisi nähnyt sitä valokuvaa... Juu, näin halpoja ratkaisuja en muista aikoihin nähneeni. Toivottavasti kyse on vain siitä, että kolmoskauden toteuttamattoman puoliskon tapahtumat oli ahdettu tähän tuplajaksoon ja nyt palataan vähän normaalimpaan rytmiin. Aiemman viihdearvon vuoksi en vielä ole lähelläkään sarjan katsomisen lopettamista. Mutta huh heijaa, että oli sontainen avaus.
Jotakuinkin samaa mieltä jryin esittämän kritiikin kanssa. Silti katsoin mielelläni. Kertonee tämän hetken sarjojen tasosta yleensä.
Kolmoskauden jälkeen luulin, ettei sarjan taso enää voisi laskea, olin väärärässä. Neloskaudella ärsyttää erityisesti tietotekniset naurettavuudet, ja typerä Die Hard 4:sta pöllitty nörttihahmo. Sarah ja Michael-parin ilmeettömyys ja täydellinen pökkelyys tekevät heidän seuraamisestaan tuskaa. Ja siltikin katson tämän taas ensi viikolla.
Koko homma oli kyllä aika 'doh', mutta paras oli se "kovalevytila loppui" ja sen jälkeinen sähköpostin metsästys. :weep: Oikeasti näin vaikeaa keksiä veruke huonosti ohjattuun äksönkohtaukseen?
On kyllä viimeistään nyt vedetty tämä sarja niiiin älyvapaaksi kuin vain voi olla. Järjettömiä tapahtumia ja rautalankaa löytyy monen sarjan tarpeisiin. Onneksi kuitenkin Michael ja Sara on niin ihqu pari ettei JTX:kään ole kokenut mitään vastaavaa. Ilmeisesti alkukausi lähennellään companyn kavereita datasiepparin kanssa ja finaalissa suoritetaan tunkeutuminen päämajaan. Mutta viikon päästä uudelleen. :naminami: