Kuudeksi vuodeksi vankilaan tuomittu Malik El Djebena, puoliksi arabi ja puoliksi korsikalainen, ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Saapuessaan kärsimään tuomiotaan 19 vuotiaana hän vaikuttaa herkemmältä ja haavoittuvaisemmmalta kuin muut vangit. Vankilaa hallitsevan korsikalaisen jengin johtaja pakottaa Malikin suorittamaan "tehtäviä", jotta hän vahvistuisi henkisesti. Malik oppiikin nopeasti talon tavoille, ja hän nousee vankien sisäisessä hierarkiassa nopeasti ylöspäin kehitellen samalla itse omaa suunnitelmaansa. Profeetta (Un Prophète) voitti tämän vuoden Cannesin filmifestivaaleilla Grand Prix-palkinnon ja sen on ohjannut Jacques Audiard (The Beat that My Heat Skipped, Read My Lips). IMDb-pisteitä 8.1 Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 19.03.2010 (USA:ssa 26.02.2010)
Loistava leffa. Välillä raskas katsoa (ja leffa on piiitkä!) mutta leffasta poistuessa oli olo, että jotain todella hienoa on nähnyt. Karua, arkista, alleviivamatonta vankiladraamaa, jossa ei jenkkivastaavien tyyliin heitetä gloorian sädekehää vankilakovisten ympärille. Loppukohtaus jäi mieleen eikä vähiten hienon Mac the Knife -version takia. Kannattaa mennä katsomaan, kunhan ei odota näkevänsä ranskalaisversiota Ozista.
Mieletön pätkä. Leffa on tosiaan pitkä ja hidastempoinen, mutta lopussa tuntuu että tarinan kaari saatin hienosti päätökseen juuri pituuden ja perusteellisuuden vuoksi. Vetää vertoja Wirelle autenttisuudessaan.
Olipas tiukka ja gritty elokuva. Niin painostava välillä että en muista milloin olisi sydän hakannut teatterissa samalla tavalla. Päähenkilö oli mielenkiintoinen, vastenmielinen ja niljakas mutta silti onnistui olemaan très sympa.
Juu tätähän hehkutettiin tuoreimmassa Episodissa 2000-luvun Kummisedäksi ja muutenkin melkosta suitsutusta saanu osakseen. Täytyy varmaan nähdä.
Todella kova. Ensimmäinen Audiardin elokuva jonka olen nähnyt, mutta pitänee tutustua ohjaajan tuotantoon tämän elokuvan myötä jossain vaiheessa tarkemminkin. Pääosien esittäjät (Malik ja César) olivat rooleissaan aivan loistavia, eikä ne hyvät roolisuoritukset pelkästään päärooleihin jääneetkään. Leffa tavoitti tarvittaessa mielestäni hyvin sen klaustrofobisen tunteen jota jokainen sellissä ollut varmasti jossain määrin potee, ja yleisellä tasolla vankilamaailma oli kyllä kuvattu oikein hienosti. Realismista en tiedä (ranskalaiset vankilat kun eivät erikoisalaani ole), mutta ei vaadi ponnisteluja uskoa että meininki on hyvin pitkälti tuollaista. Kauhean paljoa valitettavaa tästä en nyt kylmiltäni keksi, joskin ehkä hivenen olisi lyhempänäkin toiminut. Mutta tällaisenaankin todella lähelle viisi tähteä. P.S.: Pysäytti. Hieno versio, ja erittäin hieno kohtaus kaikessa symboliikassaan.
Mainio pätkä. Vankilan koruton arki ja oma yhteiskuntarakenne armottomine hierarkioineen iskivät kasvoille kuin märkä rätti. Pelottavaa oli havaita, kuka vankilassa hallitsee ja käskee. Leffassa oli muutama "de ja vue"-kohtaus, jossa kurmotettiin syystä tai toisesta jotakuta rappukäytävässä, jota vasten päähenkilön statuksen muutosta tarinan mittaan voi peilata. Tahar Rahim oli loistava roolinsa tulkitsija ja ilmensi eri tunteet, pelon, epävarmuuden, helpotuksen (mm. loppupuolen keikalla), kauhun, itsevarmuuden jne. hienosti ilman että se olisi vaikuttanut näyttelemiseltä. Leffa vaatii katsojalta jonkin verran, eikä sovellu näin ollen kevyttä toimintaviihdettä hakeville. :thumbsup:
Ennakko-odotuksilta ei tämän leffan kanssa ollut voinut välttyä, mutta onneksi joku elokuva kerrankin pystyy ne myös täyttämään. Pääpiirteittäin kaikki tarvittava on jo toisten puolesta sanottu, mutta tiivistettynä teoksen jokainen osa-alue toimii vähintään hyvin. Koska muut ovat jo kehuneet lähes kaiken, niin tyydyn itse kertomaan miksen anna täysiä pisteitä. Kuten jotkut muutkin ovat todenneet, elokuva laahaa muutamassa kohdin; 10-15 minuuttia olisi saanut aika huoletta typistää ja kokonaisuus olisi iskenyt vielä paremmin. Kohtaus, josta elokuva ilmeisesti on saanut nimensä, oli jotenkin turha eikä istunut kokonaisuuteen: Spoiler enneunia rosoisessa vankila- ja gangsterileffassa :OI Tavallaan päähenkilön nousu sujui turhankin nopeasti, mutta toisaalta se oli myös jonkinasteinen vaatimus tarinalle eli en siitä viitsi kauheasti rokottaa. Genrenä tämä ei myöskään ole aivan sitä omaa suosikkiani, mutta nousee omissa kirjoissani alansa kärkeen Arpinaaman rinnalle. Spoiler Ja vältetäänhän tässä se kaikkein suurin klisee eli päähenkilö ei elokuvan aikana joudu huumehoureiseen syöksykierteeseen vaan jää tarinan lopussa uransa huipulle. 4/5
Tarinahan tapahtui usean vuoden aikaskaalalla ja aika lopussa vasta huipulla oltiin. Spoiler Ns. palvelijanhommia tehtiin pitkään ja yhden käden sormilla laskettavat keikat silloin tällöin, jotka vankimaailmassa nostaa statusta. Käskyläisenä oltiin keväiseen pihakohtaukseen saakka.
Aivan, mutta eikös tuo päähenkilö kuuden vuoden tuomion tuossa saanut ja mahtoiko edes ensikertalaisena koko aikaa istua? Kuitenkin enintään kuudessa vuodessa lukutaidottomasta ressukasta melkoiseksi pomoksi on hiukan ripeämpää mitä näissä yleensä on nähty. Mutta kuten sanoin, ei tuo nyt varsinaisesti haittaa - kunhan kiinnitin huomiota. Spoiler Ja kyllähän tuo nousu esim. vankilan hierarkian huipulle tapahtui jo siinä kohtaa kun kaveri palasi eristyksestä jätettyään mafiapomon henkiin - vanhan miehen tukijoukut poistuivat lopullisesti kuvioista ja päähenkilöstä tuli muslimien pomo. Samaan aikaan hän pyöritti jo ulkopuolella isoa huumebisnestä ja oli rakentanut iltalomien aikana omaa suhdeverkostoaan (toki juoksupojan asema mahdollisti tämän, mutta kyllä hän aika hyvin sai pelattua kaikki omaan pussiinsa).
Eiköhän tämä ole yksi vuoden parhaista elokuvista, ellei paras. Tarina tosiaan laahaa puolivälin kohdalla, mutta tämäkään ei haittaa sillä kokonaisuus on erinomainen ja pysäyttävän hienoja kohtauksia on kasapäin. Ajoittain ohjaaja yltää jopa huikeisiin suorituksiin, minkä johdosta elokuva varmasti ansaitsee tulevan klassikon maineen. Pääosan näyttelijää on kovasti kehuttu ja ihan hyvä se olikin, mutta huomattavasti paremmin mielestäni suoriutui Luciania näytellyt herra. *****/*****
Kaikki oleellinen sanottu jo aiemmin, tykkäsin todella paljon. Erityishuomio hyville musiikkivalinnoille, olipa mukaan päässyt mm. Sigur Rósia.
Tykkäsin kovasti vaikka ei ollutkaan sukua parhaalle vankilaelokuvalle The Shawshank Redemptionille. Elokuva oli karu, julma, raaka ja ankea. Ja kuten edellä on todettu, elokuva junnaa hieman keskivaiheilla, mutta silti mutta jaksaa kantaa erittäin hyvin koko 2½ tunnin keston. Jotenkin uskottava kuvaus vankilasta, vaikka mitäpä minä niistä tiedän.