Puoliksi mies puoliksi orava, Kemiran pääluottamusmies Salme Pasi Tunnit ylös! Myös Svetlana ja Karjalan Kandalffi vaikuttivat hyviltä! Ihan hauska eka jakso.
No nyt se sitten tapahtui. Putouksen katsojaluvut ovat lähteneet laskuun. http://www.iltalehti.fi/viihde/2014111018824895_vi.shtml Uudesta näyttelijäporukasta ei löydy Aku Hirviniemen kaltaista dominoivaa johtotähteä. Antti Holmasta sellaista povattiin, mutta mielestäni hän on ollut ennakkohypeen nähden melko vaisu. Essi Hellen ei myöskään ole Iina Kuustosen veroinen seksipommi. Paasonen on yllättänyt positiivisesti, mutta ohjelman isäntänä hän ei pärjää Jaska Saariluomalle. Kaiken kaikkiaan tämä uusi porukka on jotenkin tasapaksu. Sketsithän ovat olleet suurin piirtein sitä samaa melko mitäänsanomatonta tasoa kuin aiemmillakin tuotantokausilla. Ehkä syitä ei edes kannata hakea näyttelijöistä tai käsikirjoituksesta. Ehkä Putous on vaan tulossa luontaisen elinkaarensa päähän. Toki onhan tuo vajaat 900 000 katsojaakin vielä ihan kova lukema. Mutta jos lasku jatkuu, niin seiskakausi saattaa jäädä tekemättä...
Uusin jakso oli kyllä hyvä, ja jopa kaikkein kriittisin aines, eli lapset alkoivat taas innostua tästä (pari viikkoa sitten 10v poika jo ilmoitti, että ei kiinnosta enää). Peteliuksen cameo oli kyllä kova. Ja yllättävän hyvin on tosiaan Paasonen pärjännyt. Vaikka ei vielä ihan Saariluoman saappaita täytä, niin rytmi ja kemiat sketsihahmojen kanssa toimivat yllättävän hyvin.
Täytyy kompata, on ollut positiivinen yllätys sekä itse ohjelma että Paasonen. Vaikka katsojaluvut olivat laskussa niin Putous on ollut ehdottomasti Suomitv:n hauskinta antia. Se mitä tulee joka ohjelmassa esiintyvään ja jo sangen väsähtäneeseen Hirviniemeen, niin on oikeastaan ihan hyväkin ettei show pyöri yhden miehen ympärillä. Putouksen viimeiset kaudet med Hirviniemi olivat jo melko vaivaannuttavaa seurattavaa kun johtotähteä ei enää kiinnostanut.
Putous on aika hyvä sarja. Ekat 2 kautta oli loistavia ja kaudet 3-4 oli myös hyviä. En enää kato putousta, kun minun mielestäni se on surkea nykyään, mutta silleen tulee käymään melkein kaikille sarjoille
Mä tykkäsin ekasta jaksosta muuten, paitsi että puolet lauluesityksistä oli sellaisia, ettei niitä kestänyt kuunnella (väärällä tavalla huonoja). Tuo ohjelmaformaatti on kyllä aika perverssi idea. On tuossa riski, ettei sama idea kanna koko kautta, mutta hatunnosto tekijöille hyvästä yrityksestä.
Tuo on aika riskaabeli ohjelmaidea siinä mielessä, että Kingihän on kuin sarjaksi väännetty yksittäinen sketsi Putouksesta. Tekijöillä on tainnut olla kova luotto ideaansa, kun he ovat ajatelleet, että katsojat jaksavat katsoa samaa sketsiä isoina annoksina viikosta toiseen. Kyllähän ensimmäinen jakso nauratti hetkittäin (Iina oli liekeissä), mutta on vaikea uskoa, että tämä jaksaisi kiinnostaa monta viikkoa. Kingihän ehti aiheuttaa jo "vahingossa" kohun, joskin mielensäpahoittajien armeijahan on tässä ollut asialla. Hirviniemihän kuitenkin piti Suomen lipuksi naamioitua lakanaa ympärillään ylpeänä ja isänmaallisena, ja se "häpäisy" liittyi siihen, että hahmo halusi nimenomaan varjella omalla kömpelöllä tavallaan ko. lippua palamiselta. En tiedä, mitä Suomen lippuun liittyvä etiketti sitten sanoo, että mutta jos nyt oikea lippu syttyisi palamaan, niin pitäisikö sen antaa palaa tuhkakasaksi sen sijaan että koittaisi sammuttaa sitä tallomalla tai vaikka omalla virtsallaan, jos muita "sammutusvälineitä" ei löytyisi. Anyway, hahmon ideahan taitaa nimenomaan olla se, että hän haluaa epätoivoisesti asustaa "isänmaallisen äijän kaapissa" ja että tästä epäaidosta olotilasta johtuva kykenemättömyys toimia "isänmaallisten äijien" maailmassa aiheuttaa näitä "etikettivirheitä".
Alkaa tulla korvista ulos (vanhan) Putous-lössin esilläolo joka paikassa. Aku oli Putouksessa ja nyt Aku kiertää maailmaa yhdessä ohjelmassaan, ilmeisesti haastattelee ihmisiä toisessa ja laulaa paskasti kolmannessa. Kahdessa jälkimmäisessä taitaa koko muukin vanha Putous-letka heilua vierellä. En minä ole noita ohjelmia katsonut, joten en tiedä ovatko ne oikeasti huonoja. Possesta katsoin joitakin kohtia ja se vaikutti hyvältä formaatilta, tosin 90 % ajasta jonka katsoin ohjelmaa liittyi Duudsoneihin. Seuraavaksi putouslaiset varmaan tekevät jonkun ruoanlaitto-ohjelman. Laulukilpailujen lisäksi myös niistä on ollut tv:ssä viime vuosina huutava pula. Ruoka-aine munasta saa myös paljon hyvää läppää aikaiseksi
Tänäänhän alkaa sitten vielä 1001 Rikua, jossa koko ohjelma on Niemisen sooloilua. Tai kuulemma niitä näyttelijäkavereitakin päästään näkemään. En itse katso mainituista mitään, mutta voisin kuvitella naamojen tällä tahdilla tosiaan jo kuluvan.
Tuon ekan jakson jaksoi juuri ja juuri katsella. Iinalle tuli pari kertaa hymähdettyä. Ei tarvitse kyllä toistamiseen katsella. Tulee muuten tänään uusintana parhaaseen katseluaikaan... :hitme: Perään sitten se Rikun uusi ohjelma. Vois senkin Katsomosta joskus töissä tarkistaa, mutta ei kyl pahemmin ennakkoon kiinnosta. Akun matkailuohjelmasta tykkäsin ja uutta Roba kautta odotellaan.
Trumppi sentään vähän hymähdytti, kohta sketsihahmot, odotukset ei kyllä kauhean korkealla... Edit: Hemmetti, näähän oli suurimmaksi osaksi hauskoja, pitääks tätä katsoa jatkossakin
Putous yhä maikkarin primetimessä taas jokusen viikkoa alkanut uusi kausi, niin liitän tähän. Mitä itse aloitin 3-vuotiaana oman ikäisten naperoiden leikkimielisessä muskari-ryhmässä musiikkiharrasuksen, mutta vuoden 1990-1996 olin kotikaupunkini lapsi-ja nuorisoteatterijärjestössä teatteriharrastuksessa, niin vaikka nyt ei merkittäviä rooleja sillä tavalla niiltä vuosilta tullut ja lopetin harrastuksen yläasteen alettua, mit koin sen lopulta liian raskaaksi psykkeen päälle käyvän niin paras anti nyt aikuisemmalla iällä aivan huomaamatta kasvaneena ja täysin sosialisoituunena, mitä kasvatustieteissä on 1960-luvulla esitetty se ensimmäisen ja toisen asteen sosiaalisaatio -teoria, niin olen kasvanut täysin lapsuudesta saakka harrastusympäristöni niihin metodeihin ja pedagogiikkaan perustuvine harjoituksine yms. mitä siellä on ollut, niin nyt tässä lähinnä mitä näki 6 vuotta ympärivuotisesti sitä arkipäivää mitä se teatteri kauttaaltaan pitää sisällään, niin olen jossain määrin aktivoitunut Putous - formaatin, joka on hieno vientituote-formaatti maikkarille oli joku tuotanokausi takaperin, niin katsonut sitä lähinnä näyttelijäsuoritusten ja ymmärtäen kauttaaltaan, mikä se todellisuus siinä arjessa on teatterissa päivätyöään tekevällä, mitä Putous -kiinnityksetkin tietyille kausille on melko tuoreita teatterikorekakoulun loppusuoralla tai vastavalmistuneita ihmisiä, ammattilaisia. Ne kaikki Putous -osiot on jonkinlaisia variaatioita samoista, mitä teatteripedagogiikkaan liittyy sama keneen pohjautuen ne on, teatterikoulussa varmaan korkeakoulu-asteella, mitä oli jo tuolla ala-stevuosinani harjoituksina ne ohjaajat, joilla oli dramaturgian tai teatteripedagogin opinnot suoritettu, mitä siellä oli sitten lopuksi heidän myös omia käsikirjoituksia, mitä ohjasivat iäkkäitä arvostamiani vanhan koulukunnan varmaan omana aikanaan melko radikaaleja visionsa toteuttajia ohjaajamassa myös ne näytelmät, niin harjoituksina käyiin samoja läpi missä ilmentyminä nuo Putous-formaatin oiot ovat. Eilen pisti merkille siinä lähetyksen alkupuolella se esimerkin antanut eri tunnetilojen ilmaisun osalta kapellimestarina toiminut ammattilainen, en mene nyt siihen, että se ketju supistui tottakai, kuten urbaani legenda, jota maailman joka kaupungissa on kyseisen kaupungin pimeään historiaan liittyen liikkuu Word-Of-Mouth -mentelmällä, tarina muuttuu, tuossa se nyt supistui se kaari siinä loppua kohden, mutta mitä siinä oli se kaatuminen lopussa, niin se liittyy pohjimmiltaan luottamuksen rakentamis- harjoituksiin, mitä siinä on taustalla se esim. että ryhmän eri jsenet vaihtavat selän takana olevaa kollega-toveriaan, ja pitävät silmät kiinni ja pudottautuvat vapaasti silmät kiinni siten, että oletusehtona pitää sitä, että kaveri ottaa vastaan, että ei tipu kovalle lattialle toisen vetäessä ohi. Siinä se alkuperäisen esityksen kapellimestarina -kohtauksessa se lopulta kaatuminen mitä mies kaatui suorilta jaloilta kovalle studion lattialle täysin, niin se vaatii todella harjoittelua, itselleni lukio-iässä jotenkuten meni kun kokeilin sitä liikuntasalin niihin patjoihin silmät kiinni kaatumista taaksepäin, mutta kokeilkaapa itse. Ne nykyisen tuotantokauden Putous-kiinnitetyt näyttelijä-ammattilaiset tekivät lopussa kaikki sen kaatumisen siinä taaksepäin kivikovalle lattialle, mutta yksikään ei edes se, joka oli ensimmäisenä esitti sen esityksen ensimmäiselle, ketä ei ollut nähnyt sitä alkuperäistä aiemmin tai olettaakseni ei ollut nähnyt aiemmin, mitä tuossa Putous -formaatissa on aivan ammattitaitoiset käsikirjoittajat myös palkattuna, niin kukaan tehnyt yhtä kylmäävän mielenhallinnan vaativaa ja harjoitusta vaatinutta jossain vaiheessa elämäänsä suoritusta siinä esityksensä lopussa.