Rogue One: A Star Wars Story (2016, Gareth Edwards/ Felicity Jones, Mads Mikkelsen)

Kyllähän esimerkiksi Charlie Chaplin teki mykkäelokuvia vielä äänielokuvan kehityttyä, ja jotkut esteetikot pitivät ääntä tarpeettomana lisänä elokuvataiteeseen.

 

Vuonna 2050 meidän nykyinen kitinä cgi-Yodasta tuntuu varmaan yhtä hassulta kuin meistä tuntuvat puheet äänen tarpeettomuudesta elokuvataiteessa. Toisaalta kyllä vuonna 2050 kitistään ihan yhtä paljon, nimittäin tekoälyn toimimisesta elokuvien ohjaajina. Änkyröiden mielestä ohjaajien pitäisi olla ihmisiä kun vanhaan hyvään aikaan.

 

Totta. Ääni ei ihan ollut oikea. Sama ongelma on myös Darth Vaderin äänessä. Tosin voi olla, että Vaderin ääni pyrittiin tekemään samalla tavalla kuin episode nelosessa. Mutta onhan hänen ääni ainakin vitosessa paljon parempi. Toki sama mies äänen takana, mutta ääni oli selkeästi jotenkin eri tavalla filtteröity. Vitosessa ääni kuulostaa karkeammalta ja kapemman ja matalamman kaistan omaavalta.

 

Olen menossa lähipäivinä katsomaan leffan toistamiseen naapurin viisikymppisen tädin kanssa (jos sitä vain vielä esitetään) ja yritän muistaa laittaa korvan taakse talteen muutaman suomennosvirheen.

 

Olet oikeastaan kaikessa täysin oikeassa. CGI:tä vastaan minulla ei ole mitään. Ainoastaan sitä, että lopputulos olisi luonnollisen näköinen. Vaikka tietokoneella tehty grafiikka onkin todella hienoa jo nykyään, on silläkin rajoituksensa. Ja sitä pitäisikin käyttää sen mukaisesti. Molemmissa uusissa tähtien sodissa on käytetty pahvisia x-wingejä. Miksi? Siksi, että ne ovat edelleen realistisemman näköisiä kuin cgi-wingit sekä näyttelijät näkevät tasan tarkalleen sen mitä myös katsojat. Jos cgi olisi tarpeeksi hyvää, miksi sitten uusissa tähtien sodissa on pyritty mahdollisimman paljon käyttämään oikeita lavasteita?

Myös Tarkinin kohdalla on kyse siitä, että hahmo ei vain näytä oikealta. Minua ei haittaa se, että hahmo on cgi:tä, vaan se, että se näyttää pelihahmolta. Jos ja kun cgi kehittyy niin, että se näyttää luonnolliselta, niin minua ei haittaa, vaikka koko elokuva olisi pelkkää animaatiota. Jos sitten kuitenkin ajatellaan myös sitä, mitä näyttelijät näkevät, niin vaikka Tarkinia toki esittikin oikea näyttelijä, niin on se kuitenkin hieman eri asia näytellä kaverin kanssa, jolla on tällainen häkkyrä naamassa (http://collider.com/rogue-one-cgi-tarkin-video/#images) kuin oikean Peter Cushingin kanssa. Sen lisäksi vaikka miten oikean näyttelijän kasvon ilmeitä ja vartalon liikkeitä on pyritty saamaan mukaan Tarkinin hahmoon, niin selkeästi jokin osa tekniikassa on tuonut paljon rajotteita. Tarkinin kaikki liikkeet ovat todella rajoittuneita ja hitaita, aivan kuin näyttelijälle olisi kerrottu, että et saa tehdä mitään nopeaa ja äkkinäistä, koska tekniikka menee sitten rikki. Onhan Tarkin kuitenkin loppujen lopuksi todella hienosti tehty ja en itsekään voi odottaa sitä, että yhtäkkiä täysin realistiseen pystyttäisiin. Yksi askel kerrallaan. Tarkin oli kuitenkin niin hyvä, että pystyin nauttimaan elokuvasta, mikä ei aina sekään ole ollut itsestäänselvyys minulle. Esimerkiksi Piin elämä kaatui siihen, että en jaksanut katsoa kaveria animaatioelokuvassa ja samoin Benjamin Buttonissa en jaksanut katsoa animaatiohahmon seikkailuja oikeiden ihmisten parissa. Tieto siitä, että joku ei ole oikea (tai ei sinänsä tieto, vaan se että näet jatkuvasti, että jokin ei ole oikea vaan pelkkää tietokonegrafiikkaa) rikkoo immersion ihan täysin.

Varsinkin se, että jokin asia tehdään huonolla cgi:llä, vaikka se olisi mahdollista tehdä oikeasti, on asia, jota en voi hyväksyä. Toki kyse on yleensä kustannuksista, mutta ei aina. Onneksi näissä uusissa tähtien sodissa on tehty mahdollisimman paljon käyttäen oikeita lavasteita, mistä annan aina ison peukun.

Simpsoneissa tai Roger Rabbitissa ei haittaa, että hahmot ovat selkeästi piirrettyjä, koska ohjelmien on tarkoitus olla piirrettyjä. Samoin pelkät animaatiot ovat animaatioita. Mutta, jos hahmon pitäisi näyttää realistiselta ja luonnolliselta ja se ei sitä ole, niin se ei vain mene minulle läpi, että sanotaan, että kyllä sinun nyt vain pitäisi ottaa se täysin todesta. Roger Rabbitissa on kyse piirroshahmoista oikeassa maailmassa, mikä on ok. Jos taas elokuvassa väitettäisiin olevan täysin realistinen pupu toteutettuna piirtämällä, niin se ei menisi läpi.

En myöskään kaikkien nukkejen tai stop motion -animaatioiden ystäväkään ole. Nukeissa, ja näyttelijöiden maskeeraamisessa otuksiksi, on kuitenkin se hyvä puoli, että ne on mahdollista tehdä realistisen näköisiksi. Ja minun on myös helpompi hyväksyä outo hahmo, joka saattaa näyttää hieman nukelta, koska se on kuitenkin olemassa oikeasti eikä näytä siltä, että se olisi lisätty kuvaan jälkikäteen. Onko se luonnollista, ehkä ei. Onko se oikean näköistä, enemmän kuin cgi.

Rogue Onen kohdalla nuo cgi-hahmot olivat kuitenkin jo niin hyvin tehtyjä (no ehkä Leia ei), että eivät pahemmin häirinneet katselua enkä pisteitä niistä vähentänyt. En kuitenkaan panisi vastaan, jos hahmot joskus tulevaisuudessa vielä renderöitäisiin uudestaan tehokkaammilla tietokoneilla.

Olet kyllä oikeassa myös fysiikan realistisuuden suhteen, mutta sellainen on (yleensä) helpompaa hyväksyä. Haluaisin kuitenkin mieluummin näissä sotaelokuvissa, joka tämänkin lopulta oli, nähdä Sotamies Ryanin tyylisiä oikeita räjähdyksiä bensaräjähdysten sijaan.

Ja hidastukset yms. muut turhat kikkailut ovat niitä, jos ne eivät ole tarkoituksellisia tyylikeinoja, kuten Matrixissa. Tavallisen toimintaelokuvan hidastukset ovat lähinnä säälittäviä. Onneksi niitä ei nykyään pahemmin käytetä.

 

Elävä näyttelijä, kuten iki-ihana Emma Stone, on minusta noin miljoona kertaa kiinnostavampaa seurattavaa kuin kyseisestä näyttelijästä tehty CGI-hahmo. Olennaista tässä on se, että CGI-hahmo ei voi kehittyä vaan se perustuu vain siihen, mitä Stone on aikaisemmin tehnyt; toki sellainen hahmo voi ATK-teknisenä saavutuksena olla kiehtova, mutta taiteellinen kiinnostavuus jää vähäiseksi.

Sen sijaan elävä näyttelijä voi — banaalisti sanottuna — löytää yhä uusia puolia omasta näyttelijyydestään ja kokeilla ja luoda aivan uudenlaisia rooleja, jotka lyövät yleisön ällikällä mutta joista CGI-hahmo suoriutuisi epäuskottavasti tai väkinäisesti.

Yleisö on kuitenkin kiinnostunut nimenomaan siitä, kuinka näyttelijä tulkitsee henkilöhahmoaan, ja teatteriyleisö vertailee sitä, kuinka eri näyttelijät esittävät samaa hahmoa, vaikkapa Tanskan prinssiä Hamletia. Yhtä lailla yleisö ymmärtää, että kahdessa elokuvassa nähdään Richard Harrisin tulkinta Dumbledoren hahmosta ja kuudessa elokuvassa Michael Gambonin tulkinta samasta hahmosta, eivätkä tulkinnat sulje toisiaan pois.

Yhtä hahmoa ei siis pidä sitoa liian yksinomaisesti yhteen näyttelijään, vaan yleisö pystyy kohtuullisesti ymmärtämään, että hahmo on sama, vaikka esittäjä vaihtuu. Niinpä Tarkinin kohdalla olisi minusta voitu hyväksyttävästi menetellä niin, että rooliin olisi otettu joku riittävän nimekäs näyttelijä (ehkä Mark Strong tai Michael Fassbender?) ja maskeerattu hänet suurin piirtein samannäköiseksi kuin Cushing oli vuonna 1977. Yleisö olisi kyllä ainakin osittain hyväksynyt sen, että Strong esittää nyt samaa hahmoa kuin Cushing aikoinaan, ja kiinnostunut ainakin laimeasti siitä, millaisen tulkinnan hän onnistuu luomaan. Minusta yleisöä hiukan aliarvioitiin, kun tehtiin CGI-hahmo sen sijaan että olisi etsitty tarpeeksi hyvä näyttelijä.

Toisaalta Cushingilla on jäljittelemättömän kolhot kasvot.

Loppusäikäytys: Jar-Jar Binks!

 

Ellei sitten kaikkien niiden alkuperäisten elokuvien muutteluiden jälkeen haluttu pitää hahmo alkuperäisenä, ainakin hyvin pitkälti? Voihan se olla, että ohjaaja ei allekirjoittaneen tapaan pidä niistä. Tiedä sitten. Minusta kyllä oli hienoa nähdä, mitä tietokoneilla nykyään pystytään tekemään ja vaikuttunut tosiaan olin, kuten jo tullut mainittua. Jos se cgi-Yoda olisi tehty vasta nyt, tai vaikka Ang Leen Hulk, niin olisivat ehkä jo näyttäneet tarpeeksi aidoilta nekin.

 

http://www.episodi.fi/uutiset/carri...-star-wars-elokuvissa-digitaalisena-versiona/

 

Tänään HS kertoi, ettei digi-Carrieta kuitenkaan nähdä IX osassa. (Onneksi.)

Carrie Fisher on tehnyt Leian roolista niin omansa, että on vaikea kuvitella muita hänen saappaisiinsa.

Kuka voisi sopia? Oma ehdotukseni: Glenn Close.

 

Tässä olisi kyllä niin mehukas paikka laittaa juonta uusiksi, että harmi, jos jättävät käyttämättä. Leian kuolema pahiksen käsissä tai jotain muuta mukavaa. Mutta, jos mennään eteenpäin digiLeialla eikä oteta ollenkaan huomioon oikean näyttelijän kuolemaa, niin mielestäni se on enemmän respectin puutetta.

 

Et näköjään lukenut, että ei käytetä digiä Leian suhteen.

 

Tietämättä mitään episodi 8:n sisällöstä, niin yksi tapa olisi siirtää joku sitä varten kuvatuista Leian kohtauksista episodi 9:n ja sitten vaikka Leian kuolema sen perään. Episodi 9 kun menee uusiksi nyt joka tapauksessa.

 

Enpäs viestiä huomannut jostain syystä.

Hyvä juttu.

 

Mieluummin ottaisin jonkun vähän vähemmän kuluneen kasvon tuohon rooliin, mikäli se recastattaisiin.

 

Minä taas ottaisin jonkun mahdollisimman samanoloisen.

 

Sama, mutta Glenn Close ei mielestäni ole samanoloinen...

 

Miksi tämä elokuva on tehty? No joo, raha ja silleen, mutta tämä tarina ei ollut kertomisen arvoinen. Ihan kohtuullisesti täysin yhdentekevää tarinaa kuljetettiin. Hahmot olivat paperinohuita, mutta enpä tätä elokuvasaaga syvällisyydestä vuoksi ole katselu tähänkään saakka. Viime vuosikymmenen katastrofeihin verrattuna näitä kolmannen aallon leffoja toki katsoo mielellään. Ilman nostalgian sumentamaa ajatusmaailmaa, tämä oli vain tylsä scifi-leffa. 1,5/5

 

2/5. Pisteet Mads Mikkelsenistä, Ben Mendelsohnista ja efekteistä. Felicity Jones oli karmeaa katsottavaa...

 

Miksi sinä tuhlasit aikaasi sen katsomiseen, jos et kerran tällaisista elokuvista pidä? Minä olen välittämättä elokuvista, joista arvelen olevani pitämättä. Elän kuin noita elokuvia ei olisi olemassa. En kysele, miksi niitä elokuvia tehdään. Kaikkihan sen tietävät miksi.

Disneylle se on TODELLAKIN kertomisen arvoinen tarina. He maksoivat Lucasfilmista Lucasille 4,05 miljardia taalaa. Tuottoa pitäisi saada sijoitetulle pääomalle. Disneylle on ihan samantekevää jos Pazze jossain Suomessa kokee tarinan jonninjoutavaksi. So what?

 

Niin... mikä tarina ylipäätään on kertomisen arvoinen ja mikä ei? Sen jaon voinee tehdä ainoastaan piirtämällä viivan veteen.

Tiettyjen kirjoittajien mielipiteisiin kannattaa useasti ainakin omalla kohdallani soveltaa tuota 71dB:n mallia, ikään kuin niitä ei olisi...