Olipas loistavat viimoiset minuutit. Journeyn suurimman hitin tahtiin ei ole ollenkaan huono tapa lopettaa, Don't stop believin':naminami:
Oli kyll? hyv? biisivalinta loppuun, sopivan rento meininki saatiin luotua. Piti heti katsottuani l?hte? etsim??n biisin nime? netin sy?vereist? ja sitten youtubeen seuraavaksi. Nyt sitten huudatetaan 80-luvun rokkia. ________ Methadone Rehab Dicussion
Loistava jakso ja lopetus sarjalle. Lähes kyyneleet tuli silmiin, miettiessä sarjan loppuvan lopullisesti näin mukavaan tunnelmaan. Itse en jaksa ja ala spekuloimaan mitä olisi tapahtunut seuraavaksi...Koska se oli siinä, piste.:thumbsup:
Jääkö Sopranos sitten historiaan ohjelmana Spoiler jonka kiehtovan päähenkilön kuolemaan uskoo 15 miljoonaa ja hänen elossajäämiseen toiset 15 miljoonaa? Suuren yleisön epätietoisuus ja vitutus suosikkisarjan mieltä kalvaavaa loppua kohden voi olla niin suuri että sarjaa jatketaan jossain muodossa.
Minä luulin pitkään, että OZia parempaa ei voi tv:stä tulla. No, väärässä olin ja pahasti. Muutama kuukausi sitten päätin tutustua tähän paljon hehkutettuun sarjaan. Ensimmäiset jaksot eivät vielä koukuttaneet ja tuli katseltua melko harvakseen. Pikkuhiljaa sarjan hienous kuitenkin tuli esille, ja kaikki kuusi kautta menivät ohi melkein kolmessa kuukaudessa. Ihan huikeaa katseltavaa oli. Harmi vain että näissä HBO:n sarjoissa tuntuu olevan tapana että pitkäaikaista porukkaa lahdataan viimeisissä jaksoissa ihan kunnolla. Pari loistavaa hahmoa lähti.
Itse katselin sarjan kokonaan nyt 1,5 kuukauden aikana. Jotain pientä toki sarjasta tiesin, mutta aika tyhjiltä lähdin kuitenkin. En tiedä, miten muiden ihmisten arviot nykypäivänä sarjasta menevät. Edellinen viesti tässä ketjussa on 10 vuoden takaa ja siinä sarjaa kehutaan aika paljon. Annetaan aluksi tähdet: ehkä 3,5 tähteä koko sarjalle. Seassa on todella loistavia viiden tähden jaksoja, mutta pitkät juonikuviot eivät oikein kanna. Useasti monen jakson aikana rakennetaan jotain, joka sitten 5 minuutin käännöksellä lopetetaan. Myöskin itse kallonkutistajakuvio, jota muistan aikanaan hehkutetun sarjan kohdalla, oli loppujen lopuksi ihan yhtä tyhjän kanssa. Seurasin sarjaa oikeastaan enemmän dokumenttina. Sehän kuulemma todella tarkasti kuvasi New Yorkin mafian elämää; mafiapomot olivat Gandolfinille soitelleet, että jätkähän kuvaa ihan täysin meikän elämää jne... Minkäänlaista sympatiaa Tony Soprano ei meikältä saanut. Pelkkä itsekeskeinen, omahyväinen ja omaa takamusta miettivä paska. Tokihan se oli sarjan tarkoituskin käsikirjoittajien ja David Chasen mielestä, mutta teki hankalaksi hahmoon samaistumisen millään tasolla. Meikäläistä ei olisi haitannut, vaikka kaveri olisi saanut luodin päähänsä jo 10 jakson jälkeen. Tokihan se ei sarjan kannalta hyvä olisi ollut. Ihan sarjan alussa hahmo oli vielä ok, mutta mitä pidemmälle mentiin, niin sitä paskemmaksi hahmo muuttui. Olisin enemmän halunnut nähdä mieheltä rohkeita tekoja muiden mafiaperheiden suhteen eikä vain omien kavereiden tappamista ja muille pomoille kumartelemista. Toki sarja oli varmasti erittäin realistinen, mutta jotain se jäi kuitenkin kaipaamaan. Ehkä hieman sympaattisempaa päähahmoa. Karismaakin olisi enemmän voinut olla. Sarjan lopussa hieman yritettiin petrata sen kanssa, että hahmoon olisi jotain kontaktia saanut, mutta liian vähän ja liian myöhään. Mutta, kuten totesin, niin sarjassa oli kyllä todella hyviä yksittäisiä jaksoja. Mutta ei tästä minun kirjoissani klassikkoa tullut. Hyviä roolisuorituksia sarjassa oli myös, todella hyviä. Ja mielestäni sarja seisoo enemmän juuri hahmojensa ansiosta kuin juonen. Siitä, että jäikö Tony Soprano henkiin sarjan jälkeen vai ei, on ehkä vähän liian myöhäistä keskustella, mutta itse en viimeisen jakson lopetusta edes ajatellut siten, että Tony olisi kuollut. Chase on myöhemmin paljastanut, että Tony ei kuollut. Hahmon oli tarkoitus vierailla Lilyhammer-sarjassa, mutta Gandolfinin kuolema (RIP) sitten esti sen.
"Myöskin itse kallonkutistajakuvio, jota muistan aikanaan hehkutetun sarjan kohdalla, oli loppujen lopuksi ihan yhtä tyhjän kanssa." Koko kuvio oli mercedeksen piilomainos jolla sarjaan ujutettiin uusimmat mallit. Muutenkin "product placementia" oli tökerösti esillä esim philips tuotteiden logoja kasvatettiin niin suuriksi, että varmasti näkyivät sekä ruokapakkaukset jotka hassusti vaihtoivat puolta jotta merkki näkyy :
Tuohon product placementiin kiinnitin myös huomiota. Heinekenin oluet näyttivät aina itsestään kääntyvän siten, että etiketti oli kameraan päin.
Kaikkien aikojen ehdottomasti paras tv-sarja täältä ikuisuuteen. Jos jossain olisi aparaatti jolla pystyisin deletoimaan kaikki sarjaan liittyvät muistot pois, jotta voisin kokea sarjan uudelleen kuin ensimmäistä kertaa, niin ostaisin varmaan pois.
Jätin sarjan oikeastaan kokonaan katsomatta kun sitä telkkarissa esitettiin. Nyt joku aika sitten ostin Blu-ray-boksin ja kaksi osaa katsottu.
Niin tämä on 18 - 10 vuotta vanha sarja. Olet varmaan katsonut koko joukon uudempia sarjoja ennen tätä? Plus katsoit sen nyt yhteen putkeen. Mikä ei tietenkään silloin ollut edes mahdollista. Taisi jossain kohtaa olla pari vuotta välissä ennen kuin tuli uusia jaksoja. Itse muistan tämän aloittaneen uuden aikakauden. Vaikea vieläkään antaa arvosanaksi kuin täysi kymppi tai 5 tähteä.
Sarjassa on toki paikoin ehkä liiankin pitkiä suvantovaiheita ja huonompia jaksoja, mutta oikeastaan ainoa puoli tähteä veroittava puute on viimeisen tuotantokauden juonikäänteiden hosuttaminen. Sarjan yksi vahvuus oli mielestäni sen rauhallinen eteneminen, joka antoi kuvioiden kehittyä omaan tahtiinsa. Valitettavasti viimeisellä kaudella tuli sellainen fiilis, että tässähän yritetään tosissaan laittaa pillit pussiin.
Olen katsonut joukon uudempi, sekä vanhempia, sarjoja. Ja kyllä, katsoin sen nyt yhteen putkeen, mikä mielestäni on paras tapa nauttia sarjoista. Saman olen kokenut viime aikoina myös esim. The Wire sekä Deadwood-sarjojen kanssa, jotka molemmat menevät tämän edelle. En sano, että The Sopranos olisi huono sarja, mutta minun oli itse vaikea keksiä hyvää syytä jatkaa sarjan katsomista loppuun saakka, koska melkein jokainen henkilö oli jollain tavalla vastenmielinen sosiopaatti eikä minkäänlaista tunnesidettä henkilöihin tullut. Kuten mainitsin, niin katselin sarjan enemmän dokumentaarisena kuvauksena, jolloin mafiaelämä ja myös muutaman hyvät roolihahmot, saivat enemmän roolia eikä henkilöistä tarvinnut edes yrittää välittää. Sen lisäksi koin hieman ongelmaksi sen, että sarjassa rakennettiin pitkän aikaa juonikuvioita, jotka yleensä päättyivät sitten henkilön kuolemaan tai muuten sarjasta lähtöön/lopetukseen: esim. Vito Spatafore, Adrianan fbi-kuviot, Furion treffailut Carmelan kanssa, koko Tonyn kallonkutistajakuvio, Steve Buscemin vierailu jne. Olisi ollut ihan jees, jos jotain erilaista olisi välillä kokeiltu, kun meni ihan ennalta arvattavaksi aina nuo, kun tiesi, että hyvät juonirakennelmat tylsästi lopetetaan tappoon . Esim. Jos Adrianan kohdalla Chris olisikin todella lähtenyt hänen mukaansa, minkä jälkeen he olisivat muka voineet asettua jonnekin elämään perhe-elämää, mutta joku päivä molemmat löytyvätkin nappi otsassa (jos kuolema on se, minkä pitää aina kaikki lopettaa) sen sijaan, että Adrianan fbi-kuvioita rakennetaan todella kauan ja hommalle käy ihan kuten Pussyn kanssa. Sama kuvio on turhaa ja tylsää toistoa. Hieman tulee pakostakin mieleen se, että David Chase jotenkin piti yllätyksellisenä ja hienona juonena sitä, että päähenkilöitä yhtäkkiä tapetaankin pois sen sijaan, että oikeasti yritettäisiin keksiä jotain uutta. Noh, ehkä parin ensimmäisen kaverin kanssa se on ok, mutta liukuhihnatappaminen menee aina tylsäksi liukuhihnatappamiseksi. edit: Pussyn kohdalla homma toimi vielä ihan hyvin, koska sarja oli aika alussa ja Pussy oli todella läheinen. Ne, jotka sarjaa pitävät viiden tähden sarjana, niin voitteko kertoa, että mitkä asiat teille sarjassa olivat hyviä? Tätä ei kannata nyt ottaa vastakkainasetteluna, vaan ihan vaan semmoisena toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä -juttuna. Ihan mielenkiintoista olisi kuulla, että miten toiset ovat sarjan kokeneet ja mitkä asiat ovat hyviä ja huonoja. Perusteluja kehiin!
Sarjan suuruuden pystyy löytämään etunenässä sen äärimmäisen nautinnollisesta käsikirjoittamisesta ja tätä niin hienosti tukeneesta vahvasta näyttelijätyöstä, joka ei jättänyt koskaan tunnetta etteikö hahmot olisi uskottavan tuntuisia heidän monivivahteisissa raameissaan. Siis sarjastahan löytyy aivan valtava määrä mitä mielenkiintoisempia hahmoja, joiden edesottamukset ja keskinäiset suhteet toisiinsa piti katselukokemuksen aina vaan niin kutkuttavan jännittävänä ja mielenkiintoisena. Sarja tykkäsi operoida rohkeasti siellä ihmisyyden ja olemassaolon liejuissa kuin kotonaan. Mafiapohja toimi oikeastaan vain sellaisena herkullisena tuuppaajana tälle kirurgiselle vivisektiolle. Maailmaa pienoiskoossa, ei sen enempää eikä vähempää. Ja hei, James Gandolfini. Mies teki kyllä sellaista työtä roolissaan että alta pois. Aivan käsittämättömän rohkeaa itsensä likoon laittamista ihmiseltä, joka oli jotain aivan muuta kuin mitä se kuvauspaikan peilistä katsellut Tony-niminen hahmo nyt oli. Mieshän kun ei esimerkiksi tykännyt niistä sarjan väkivaltaisista aineksista juuri ollenkaan. Eipä vaan ole näkynyt toista samanlaista.
George C. Scott ei voinnut sietää Pattonin oikeistolaista ajatusmaailmaa eikä missään tapauksessa halunnut tehdä koko elokuvaa ja kuitenkin loppu on historiaa.
Katsoin Sopranosin uudestaan, että jos saisi jotenkin uutta näkemystä. Sarja alkoi hienosti. Pari ensimmäistä kautta tuntui todella hyviltä. Sen jälkeen katseluinto alkoi tökkimään. Ja viimeinen kausi varsinkin oli ihan tervan juontia. Ilmeisesti viimeiselle kaudelle käsikirjoittavat vaihtuivat. Noin muistelen imdb:stä lukeneeni. Ei ainakaan parempaan suuntaan. Hauskaa sinänsä, että katsellessa mieleen tuli asioita, joista luulin, että ovat erilaisia kuin aiempaan (yllä olevaan arvosteluun) olin kirjoittanut. Mutta nyt kun luin tuon kirjoitukseni uudestaan, niin ihan samoja asioita siellä oli. Edelleen ongelmana oli tuo hahmojen kehityksen puuttuminen tai mikäli kehitystä tuli, niin sitten henkilö tapettiin. En oikein Tonynkaan kohdalla mitään hahmonkehitystä huomaa. Ihan hyvä sarja, mutta edelleenkään en oikein ymmärrä, että miksi tätä pidetään kaikkien aikojen parhaimpana sarjana. The Wiren kanssa on sama homma. Sarja alkaa hyvin, mutta loppua kohden huononee. Ja sarjaa pidetään yhtenä parhaista. (Nyt sen enempää ko. sarjaan menemättä).