Ei löytynyt tarjouksesta kumpaakaan niin laitoin R1 versiot tilaukseen atlantin takaa. Ja tulee vielä tuota 10 halvemmaksi molemmat.
Seagalista on hyvää vauhtia tulossa amerikan Tony Halme, kuten tässä NY Postin Artikkelissa nähdään: http://www.nypost.com/news/regionalnews/2401.htm ...säälittävää pelleilyä. Kerta Kaikkiaan.
Onko olemassa Marked For Death R2 leikkaamattomana? Olen kuullut, että mahdollisesti joidenkin maiden julkaisut olisivat leikkaamattomia. Ja mitenköhän luottokortiton voisi saada tällaisen levyn haltuunsa?
Under Siege 3 näyttää nyt hieman todennäköisemmältä. Ohjaaja lisätty ja juonta avattu hieman. Pitää vain toivoa, että tuossa olisi edes jotain perää, jotta Rybackin "saaga" jatkuisi jälleen.
Seagalin näistä kahdesta uudesta voisi sanoa, että The Foreigner on täyttä kuraa, ja Half Past Dead - Kuoleman selli on jopa ihan viihdyttävä toimintapläjäys.
Rohkenen vastata IsoArskan puolesta, että tosissaan ollaan, ja faneja kyllä löytyy. Se on vaan niin, että tyhjästä on paha nyhjästä - jos ei ole mitään sanottavaa niin ei kaikkia threadeja tarvitse koko ajan ylhäällä pitää.
Haluaisin Seagalin näyttelevän jossakin komediassa. Esimerkiksi Kindergarten Cop 2 Seagalin tähdittämänä kuulostaisi hyvältä idealta. Kuvitelkaa Seagal murtamassa jäseniä lastentarha-miljöössä. Aisaparikseen Seagal voisi saada viimevuosina komedioissa kunnostautuneen Robert De Niron (myös komediasta haaveileva Harrison Ford sopisi kuvaan) ja pahikseksi laittaisimme vaikkapa Anthony Hopkinsin. Ohjaajaksi joku joka osaa tehdä kunnollisia huonoja leffoja! Tai sitten Seagal voisi esiintyä jossakin vakavassa draamassa. Historiallinen pukudraama esim. sijoitettuna 1790-luvun Pariisiin kuulostaisi mielenkiintoiselta. Seagal voisi olla jonkun todellisen tai kuvitteellisen henkilön henkivartija, joka pistäisi ketoon pahiksia. Luonnollisesti kieli olisi ranska ja ohjaaja esim. Pitof tai Christophe Gans. Tiedän, tiedän. Pidätte minua ihan kahjona. Ihmisillä kun ei ole rohkeutta sijoittaa näyttelijöitä uusiin tilanteisiin. Sitten kun joku tähti saa erikoisemman roolin, ihmetellään suureen ääneen kuinka suuri ihme on tapahtunut ja annettaan heppoisin perustein jopa oscareita. Yleensäkin useimmat näyttelijät tekevät erittäin samanlaisia roolisuorituksia samanlaisissa leffoissa vuodesta toiseen (Seagal ei todellakaan ole poikkeus, yhden ilmeen ja yhden roolin mies). Minusta elokuvien roolittajilla pitäisi olla enemmän rohkeutta, varsinkin jenkeissä.
Miksi ihmeessä? Seagal on tehnyt aika ajoin melkoista kuraa, ongelmana taitaa olla useimmiten enemmänkin surkeat käsikirjoitukset & ohjaus kuin Stevenin näyttelijäntaidot.
Niin mitkä? No joo... onhan osa niistä ihan kohtuullista viihdettä. Itse tosin en voi miehen tuotantoa katsoa ilman, että näkisin päässäni mad:n version Stevenistä. Tuo ei ole välttämättä edes ongelma :thumbsup: .
Sitä kuuluisaa elitismiähän se. Lapsena ja teininä ihminen tulee lähestyneeksi filmejä paljon välittömämmin kuin "hyvä-huono" -akselin kautta, mutta siinä parinkympin korvilla suhtautuminen muuttuu. Kun sitten neljännesvuosisata on ylitetty, monikaan ei enää jaksa pitää kiinni älyllisestä kyynisyydestä. Ja kyllähän se Steven nyt vain on kova jätkä.
Juuri näin. Tässä iässä ei tarvitse enää todistaa muille mitään (tai ainakaan niin paljon kuin nuorempana ), vaan voi huoletta nauttia myös Stevenin mestariteoksista. Vähän kuin musiikissa, nuorempana kuuntelit heviä olit hevijätkä, ja silloinhan ei humppaa tai europoppia kuunneltu. Näin vanhempana kuuntelee mieluiten sellaista, mikä kuulostaa hyvältä, riippumatta siitä mihin genreen musiikki kuuluu. Elokuvissa sama juttu, nykyisin voi sen katsoa sekä Chaplinia että Seagalia. Parhaana iltana vaikka peräkkäin. T: Van Dammen Six Packin perjantaina postissa saanut