Väitän subbarin säätämisen onnistuvan kohtuudella korvakuulolta: Tärkein väline tähän on sinipyyhkäisy. Suosikkini on 10 - 200 Hz pyyhkäisy, jossa miesääni kertoo taajuuden aina kymmenen hertsin välein. Ensimmäinen vaihe on parhaan subbarin paikan valinta. Pyyhkäisy luuppina soimaan ja sitten siirtelemään subia ja kuuntelupaikkaakin. Tavoitteena vaimentumien ja korostumien - kuminan - minimointi. Seuraavassa vaiheessa subbarin (ja vahvarin, jossa etukanavien egujen pitäisi vaikuttaa subbariin jakotaajuuden alta säädettäessä) mahdollisia taajuuskorjauksia käyttäen ja tasoa säätäen pyritään saamaan pyyhkäisy kuulostamaan tasavahvalta ja yhtä kovalta sekä jakotaajuuden ala kuin yläpuoleltakin. Siis subbarin taso määritetään vertaamalla etukajarien toistamiin ylempiin bassoihin. Kohinaa ei saa yrittää käyttää! (Itse halusin subbarin voimakkuussäätimen tasan puolivälliin ja loppusäädön tein kaukosäätimestä vahvarin subilähtöön kuuntelupaikalla köllötellen. Jos pojanpoika tekee omia säätöjään, saa asetukset helposti palautettua.) Vielä viimeistellään subbarin vaihe, mielellään kokonaan AV-vahvarista. Säätämisessä käytetään siniääntä, jonka taajuus osuu jakotaajuudelle. Silloin ääni toistuu sekä subista että pääkajareista. Kun ääni saadaan kuulumaan voimakkaimmillaan, on vaihe säädetty oikein. Ensin kokeillaan 0/180 asteen kääntöä ja lähdetään liikkeelle siitä kumpi on parempi. Sitten aletaan säätää subbarin etäisyysviivettä. Aluksi nopeasti, niin että varmasti huomaa millä seuduin ääni on voimakkaimmillaan. Sen jälkeen kelataan edes takaisin kunnes löydetään mitat, joissa ääni alkaa vaimentua. Esimerkiksi itselläni alle metrin ja yli 2,3 metrin etäisyyssäädöillä 85 Hz testisignaali alkoi vaimentua. Lopuksi lasketaan näiden arvojen puoliväli, esimerkkitapauksessani 1,65 metriä, eli 1,6 tai 1,7 m. Ja toki sitten voi testata pyyhkäisyt uudelleen, ettei jakotaajuudelle tullut korostumaa. Oikein innokas voi tietty etsiä uusin asetuksin uudelleen parasta paikkaakin subille ja jatkaa kierroksia hamaan maailman tappiin asti. Kommentit ja parannuusehdotukset kelpaa ja kokemukset tämän ohjeen vertaamisesta mitattuihin asetuksiin, joltakulta jolta mittavehkeetkin löytyy. (Pistin samansisältöisen viestin siihen pysyvään kotiteatterin säätämis-keskusteluun, mutta ajattelin sen hautautuvan sinne ilman kommentteja.)
Itse mittalaitteiden puuttuessa olen säätänyt subini samaa kaavaa käyttäen. Mulla ongelmana vaan on, että sinipyyhkäisyllä saan vasteen suht tasaiseksi, mitä nyt tässä tilassa on mahdollista, mutta musiikilla tuo Audio Pro 1.36 ei vaan tunnu perässä pysyvän, joten kuuntelen musiikin vieläkin stereona lattiakaiuttimilla. Subin vaihto on kyllä pyörinyt mielessä aika pitkään.
Rohkenen edelleen olla eri mieltä, vaikka edelleen myönnän, että en ole koskaan edes yrittänyt korvakuulolta. Sekä kotimainen hifijulkaisu että moni asiansa osaava henkilö tälläkin palstalla on pitänyt korvakuulolta säätämistä tarkasti 'mahdottomana', koska ihmiskorva on kohtuuttoman epätarkka matalilla taajuuksilla. Sitä tosin ihmettelen, että miksi edes yrittää korvakuulolta säätämistä, kun perus-SPL -mittarilla pääsee vähintään yhtä hyvään tulokseen, eikä sellainen maksa kuin 50e? Tai tuplainvestoinnilla saa jo kertaluokkaa paremman mittausmikrofonin, jonka voi liittää tietokoneeseen ja siirtyä astetta tarkempaan mittaamiseen ilmaisella REW:lla? Kärjistys: Jos nyt unohdetaan Audio Prot ja muut lelut, niin usein se lisäbasso kustantaa 600 eurosta ylöspäin aina useisiin tuhansiin saakka. Ja sitten se pudotetaan siihen kohtaan huonetta, mihin se sattuu mahtumaan, kuunnellaan vähän Swedish House Mafiaa ja todetaan, että onpa hyvä. Kannattaisiko kuitenkin uhrata rahtunen lisää valuuttaa ja tehdä ne säädöt oikein? Korvalla säätämisessä on se ongelma, että tarkistamatta mittarilla et tiedä, kuinka kohdallaan ne säädöt todellisuudessa ovat. Ja jos taas se mittari on käytettävissä, niin miksei tehdä saman tien niitä säätöjä sen avulla? (huom: asia erikseen sitten on, että toki kaikki tulokset aina 'tarkistetaan' korvalla eli jos korva ei tue mittarin kertomaa, niin sitten jotain on mahdollisesti pielessä ja asia on syytä selvittää)
^^Ihan totta puhut, en itsekään ole sitä mieltä, että korvalla saisi subia täysin oikein säädettyä nyt pitkään sitä yrittäneenä ja siksi meinasin itsekin hommata mittamikin kun tuo lelusubbanen menee vaihtoon.
Vaikka korvasäädöllä lopputulos ei olisikaan täydellinen, niin olisiko esittämäni toimintamalli edes parhaasta päästä? Ja kyllä se 50 € on paljon. Kajarit / kpl ovat maksaneet senverran.
Eikös se helpoin tapa ilman miinkälaisia apuvälineitä on laittaa subi kuuntelupaikalle (sohvan/lepotuolin) päälle soimaan hieman korotettuna korvien korkeudelle ja kyykkiä lattialla kaikki paikat/nurkat. Asettaa se sinne missä kuuluu parhaiten/kovemmin.
Henkilökohtaisesti tolla kasafin menetelmällä, mitä siis itsekin käytin kun joskus subin "säädin", sain vähiten huonon tuloksen.
Jos ihmiskorva on niin epätarkka matalilla taajuuksilla, että "korvallasäätäminen" ei ole hyväksyttävää, niin mitenkäs se korva muuttuu riittävän herkäksi kuuntelutilanteessa, että huonon säädön kuulee? Jos kuitenkin oman laitteiston säätää korvalla sellaiseksi, että se itseä tyydyttää, niin ketä varten se säätö pitäisi tarkistaa, jos kerran korva on kohtuuttöman epätarkka matalilla taajuuksilla? Jos korva on niin epätarkka matalilla taajuuksilla, että korvalla tehty säätö tulee tarkistaa mittarilla, ja se mittarilla tarkistettu ja ehkä korjattu tulos vielä tarkistetaan korvalla, niin kuinka tästä kehäpäätelmästä pääsee ulos?
Tässä en ole juurikaan puuttunut subbarin parhaan sijoituksen etsimiseen. Siihen minulla ei ole poikkeavaa mielipidettä. Enkä ole käsittänyt että subi pitäisi ilmaan ripustaa...
Niinpä. Mutta se pitää paikkansa, ettei musaa tai kohinaa kuuntelemalla säätäminen onnistu. Mutta joku subbarilleen ja laitteistolleen suoran vasteen säätänyt voisi keroa, miltä jokin 20 - 200 Hz sweeppi kuulostaa. Tasavahvuiselta vaiko ei, ja miten? Jälkimmäinen olisi loogista, koska korva ei ole tasaherkkä eri taajuuksilla. Korvasäätämista varten pitäisi luoda sweeppi, jossa korvan keskimääräiset vajavuudet on huomioitu/kompensoitu. Eli kun ko. sweeppi kuulostaa tasavahvalta, olisi vastekin suora.
Insinööri ei ole tyytyväinen säätöihin ennenkuin mitattu tulos on paras mahdollinen! Plussaa sinänsä yläpuolen mittauspuolloille että korvakuuullolta siitä tulee herkästi se jumputtava ****passo... mittaamalla se on sellainen kun suunniteltukin. Ja 50€ ei sinänsä ole paljon, sillä teet mittaukset muutamalla kaverilleskin kaljapalkalla, tienaa ittensä takas äkkiä , puhumattakaan siitä että teidänkin talouteen joskus pesivä tai jo pesiytynyt helläsärö haluaa alkaa sisustamaan tai muttelemaan huonejärjestystä jolloin kaikki pitää tehdä uusiksi.
Onneksi en ole insinööri ja onneksi vanhin pojista on jouluksi diplomi-sellainen. Enkä juuri juo kaljaa enkä varsinkaan kaipaa sitä. Eikä ole kavereita joilla olisi hifilaiteita. Ja 29 vuotinen hellasärö menetti taannoin vastentahtoisesti valtansa tähän takkahuoneeseen, jonka sisustin omavaltaisesti kotiteatterin ym. viihteen ehdoilla. Talon suosituin huone muuten, yllätys, yllätys.
Anna mun kaikki kestää. Ihmiskorva ei erota matalilla taajuuksilla kovinkaan tarkasti esimerkiksi sitä, onko tietyllä taajuudella korostuma (eli enemmän desibelejä) vai onko kyseessä syystä tai toisesta 'soimaan jäävä' taajuus. Subjektiivisesti tuo kuulostaa samalta. Toinen korjataan säätämällä gainia ja toinen huonekorjaimella tai subwooferin paikkaa vaihtamalla. Enkä väittänyt, että 'huonon säädön kuulee', mutta parannuksen havaitsee varmasti, jos sellaista on tehtävissä. Jos tuota havaintoa ei voisi tehdä, niin eihän subwooferia tarvitsisi säätää korvalla tai mittarilla. Mistä näitä sikiää. Ja edelleen, korvallakin varmasti pääsee sinne päin tai lähelle, mutta esimerkiksi vaihesäädön tekemistä tarkalleen pelkän korvan varassa on pidetty mahdottomana. Toinen ongelma on se bassojen tasonsäätö verrattuna muihin kaiuttimiin. Korvalla tuohon jää helposti heittoa 3-6db, minkä huomaa sitten musiikki- tai muuta materiaalia kuunnellessa basson korostumisena tai heikkoutena. Ja korvilla 'tarkastamisella' tarkoitin sitä, että ei kai kukaan luota sokeasti mittareihin ja käppyröihin tietokoneen ruudulla? Tehdään säädöt kohdalleen. Kaiken pitäisi olla kunnossa. Musiikkia kuunnellessa tulee jotenkin sellainen olo, että osa bassotaajuuksista olisi korostunut tai basso olisi 'löysä' / lisäbasso erottuisi omaksi äänilähteekseen. Totta mooses siinä vaiheessa otetaan se mittari takaisin kauniiseen käteen ja selvitetään, onko tuo mielikuvituksen tuotetta vai ei. Ensin ostetaan 500-2000e maksava lisäbasso, mutta eihän sen säätämiseen voi uhrata paria tuntia ja 50e RadioShackin perus-mittaria.. Jossa on puutteensa, mutta edullisuutensa vuoksi se on ihan kelpo ostos ja perussäädöt sillä tekee ihan iloisesti.
Olen oppinut olemaan muissakin asioissa kriittinen "yleisen mielipiteen" suhteen. Odotan että joku mittarin omistava tekee vertailun: Pääseenkö selostamallani proseduurilla kuinka lähelle oikeaa vaiheensäätöä? Puolijumala Genelec kun ohjeistaa sentään samalla tavalla: 85 Hz sini soimaan ja säätämään. Oma tarkennus oli haarukoida kohdat joissa vaimenemisen huomaa ja pistää sitten säädön puoleenväliin. Periaatteessa voi olla että säätö olisi parempi pistää vaikka 2/5 päähän ko. vaimenemiskohdista, mutta tämän voisi todentaa vain mittaria ja ko. kuuntelutapaa vertaamalla. Ja tasonsäädössä pitää keskittyä vertaamaan juuri jakotaajuuden kahden puolen olevia taajuuksia. Yksi kikka on vaihtaa jakotaajuus ylemmäs - jopa tappiiin asti - voimakkuussäädön ajaksi! Tarkka tieto keskimääräisen korvan herkkyyskäyrän kriittisistä muutoskohdista auttaisi oikean säätöjakotaajuuden valitsemista. Ja voi sitä sitten musaa kuunneltuaan säätää haluamaansa suuntaan vaikka päivän korvavaikun kiinteysasteen mukaan. Huomauttaisin että joukossa on niitä, jotka ovat ostaneet 165 egellä parhaaksi vaihtoehdoksi kuvittelemansa käytetyn, suljetun musasubbarin ja ovat Visa-kierteessä paljolti kotiteatterihankintojensa vuoksi. Kun ei jaksanut odottaa toista 50 vuotta saadakseen ekan edes kohtuullisen settinsä.