Vapauduttuaan vankileiriltä, Akseli Koskela (Ilkka Koivula) vetäytyy syrjään kaikesta, keskittyy torppansa viljelemiseen ja tekee katkeraa tiliä menneisyytensä haamujen kanssa. Itseään säästämättä hän tekee työtä lastensa tulevaisuuden eteen ja hänen vaimonsa Elina yrittää keventää miehen raskasta taakkaa, jaksaen katkeamatta miehensä rinnalla. Kun vihdoin koittaa päivä, jolloin Akseli saa lunastaa torpan maat omakseen, hän kuvittelee kaiken kääntyvän lopultakin hyväksi, mutta kohtalo on päättänyt toisin. Syttyy talvisota. Neuvostoliitto yrittää vallata Suomen. Kansalaissodan kahtia repimä kansa seisoo kuitenkin nyt yhtenä rintamana vihollista vastassa ja mahdoton tapahtuu. Ylivoimainen vihollinen torjutaan, mutta hinta on maalle kallis, samoin Akselille. Hänen kaksi nuorinta poikaansa kaatuu sodassa ja kolmas poika päättää Akselin järkytykseksi lähteä kotitilan viljelemisen sijasta sotilasuralle. Akselin pahat aavistukset toteutuvat ja vanhin poikakin kuolee rintamalla, aivan jatkosodan viimeisinä hetkinä. Maa säilyttää itsenäisyytensä, niin myös Akseli, joka on nyt itsellinen talollinen, mutta onko tuo kaikki ollut sen arvoista? Akselin omin sanoin: ”Mitä varten kaikki jos mitään ei jää jäljelle? Mitä varten koko Koskela, isän ensimmäisestä lapionpistosta saakka, koko elämän kestänyt rehkiminen ja sitten vaan tyhjää…” Täällä Pohjantähden alla on realistinen ja syvästi humaani tarina niistä suunnattomista ja epäinhimillisistä uhrauksista joita pienet ihmiset ja tavalliset perheet joutuvat tekemään, hiekanmurusina historian rattaissa. Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 24.09.2010
Hyvin on laatu pysynyt kohdillaan tässä jälkimmäisessä osassa. Täällä Pohjantähden alla on lunastanut oikeutuksen uudelleenfilmatisointiinsa. Nyt meikäläisen pitäisi sitten lukea vielä ne kirjatkin. 4/5 Edit: Vaikka miksipä laatu olisi heikennyt, kun yhtaikaa molemmat osat on kuvattukin.
Tämä elokuva toimi paremmin kuin ensimmäinen osa, vaikkakin lopussa kerronta lässähti taas todella pahasti. Koivusalon ongelma on, että hän ei vaan saa kokonaisuutta toimimaan, vaikka yksittäiset kohtaukset yleensä ovatkin vallan mainioita. Halua ja yritystä mieheltä ei puutu, mutta jos ei ole luonnonlahjakkuus niin kokki / mielisairaanhoitaja ei ehkä olekaan paras koulutus elokuvaohjaakan ammattiin. Ihan ok leffa kaikesta nillityksestä huolimatta.
Tuli kehuttua ykköstä ja se olikin erinomainen, vaikka pituutti oli kolmisen tuntia. Kakkonen jatkaa tarkalleen siitä, mihin ykkönen jäi, jopa samasta kuvasta. Kuitenkin kakkonen jää jälkeen ykkösestä syvyydessä, ehkäpä juurikin vain kahden tunnin pituutensa vuoksi. Välillä vuodet viuhuvat ohitse sitä vauhtia, että tulee tunne tekemisen/leikkauspöydän ääressä tekijöillä tulleen kiire saada elokuva kiireellä loppuun. Hienoisesta pintapuolisuudesta huolimatta suomalainen näyttelijäkaarti tekee hyvää työtä ja TPA2:sta nauttii melkein täysin rinnoin. ps. ehkä katselukokemukseen vaikutti sekin, että ykkösen näki blurayltä tykin kautta ja kakkosen 42'':lta ja dvd:ltä vieläpä.
Ensimmäisessä elokuvassa on käyty kirjatrilogian kaksi ensimmäistä osaa, toisessa elokuvassa vain trilogian kolmas kirja. Että siinä mielessä tähän toiseen leffaan on ollut mahdolisuus saada enemmän syvyyttä kuin ensimmäiseen. Koivusalo ei vaan ole osannut kertoa tarinaa.