Onko kukaan muu pannut tällaista merkille? Keskikaiuttimen ajatushan on se, että ääni paikantuu keskelle ruutua silloin kun tapahtumat ovat keskellä myös niille jotka eivät istu suoraan ruudun keskilinjalla. Myös magneettisuojaamattomuus putkiaikakaudella oli yksi peruste => piti saada kaiutin lähelle töllöä. Sitä mukaa kun ruudut kasvavat, "kohtaa" stereoiden äänellinen stereokuva ruudun visuaalisen kuvan. 32-tuumaisesta ruudusta elokuvia katsellessa huomasi välillä kaipaavansa keskikaiutinta. Nyt kun ruutu vaihtui 50-tuumaiseen, ovat stereokaiuttimet hyvin lähellä kuvaa, oikea-vasen-akselilla äänet ja kuva kohtaavat erinomaisesti ja tuntuu siltä että keskikaiutinta ei kaipaa. Ihmisaivothan ovat erinomaiset "korjaamaan" ääntä kuvan suuntaan. Nyt kuva ja ääni ovat riittävän lähellä jotta "korjaus" toimii ja ne vaikuttavat olevan aina samassa suunnassa. Mulla aikanaan jäi niin p*ka maku 90-luvulla pro logicista, että en ole sen koommin harkinnutkaan mitään kotiteattereita, vaan olen ollut vakuuttunut siitä, että jos rahasumman x pistää kotiteatterivahvistimeen + viiteen kaiuttimeen saa paskempaa äänentoistoa kuin pistämällä saman rahan laadukkaaseen stereovahvistimeen ja kahteen kunnon kaiuttimeen. [odottelee ortodoksioikeaoppisten kotiteatteriäijien ryöpytystä]
Itselle keskarissa on tärkeintä että voin säätää puheet sopiviksi muihin kanaviin nähden, stereona muutenkin kuulostaa puhe jotenkin etäiseltä.
Itse en kyllä keskikaiuttimesta luopuisi. NADista EARS-äänitila päällä uutislähetykset kuulostavat erinomaisilta uutisankkurin puheen tullessa lähinnä keskeltä. Pään liikkuttelu ei aiheuta monotetuille äänille taajuusvasteen levotonta muuttumista vaan äänikuva on "naulattu". Oikeastaan vain puhtaalla musiikilla (musiikkikonsertit) keskikaiuttimen hyöty lähenee nollaa tai menee negatiiviseksi. Tällöin käytän 5-kanavasysteemistäni neljää kanavaa tai stereota tapauksesta riippuen. Näin siis kun puhutaan matrisoidusta stereolähetyksestä (TV-ohjelmat). Aito monikanavaääni sitten erikseen.