TEEMA: Kahdeksan Surmanluotia - hirveää silmille!

Kuka hemmetin puusilmä siellä YLE:ssä tai Suomen elokuva-arkistossa "restauroi" näitä kotimaisia klassikoita???

Kuva on ihan järkyttävän täynnä pakkausartifakteja, ja ilmeisesti filmiskannerin asetuksissa on ollut roskanpoistofiltteri täysillä, koska kuva on todella pehmeää ja liikkeissä näkyy karsean paljon häntimistä.

Sama ongelma vaivasi parin vuoden takaista DVD-julkaisua. Ja samoja ongelmia on näkynyt muissakin vanhojen leffojen DVD-julkaisuissa.

Piti oikein tarkistaa vanhat betamax-nauhat, joilla tämä leffa oli tallella jostain 80-luvulta. Kuva oli edelleen upeaa. Toki rakeista, mutta skarppia ja ilman digitaalista häröä.

Hävettää, jos tämä on "restauroinnin" taso meillä päin.

 

Samansuuntaista typeryyttä on kuulemma tehty myös Palmujen DVD versioissa. Ovat huonommassa kunnossa kuin TV-lähetyksien vastaavat.

 

Tämän TV-sarjan kohdalla pitäisi perustaa nettiadressi, että Criterion Collection ottaisi sarjan kunnolla käsiinsä ja putkauttaisi vielä luxusjulkaisun markkinoille. Miksipä ei Surmanluodit menestyisi maailmallakin?
On CC paljon huonojakin elokuvia julkaissut

 

Ilmiö on tuttu ja vanha. Jo ennen DVB-aikakautta vanhoja filmejä alettiin "pilata", siis käyttää julmettua muumiofiltteriä, joka poistaa kyllä kohinan, mutta tekstuurit jäävät jumiin, eli vaikka ukkeli liikehtii kuvassa ja jopa kävelee, ukkelin päällystakin tekstuuri pysyy silti paikallaan kuvassa, kunnes parin sekunnin viiveellä se huomaa, että hups, takki pakeni kuvasta, menenpäs perään. Aivan skitsofreenistä katsottavaa, kuin kännissä katsoisi, liikkeet ovat epätodellisia.

Radeon Avivo -näytönohjaimetkin tekevät parempaa jälkeä kohinanpoistossaan, ja muistetaan nyt, että Avivo-näytönohjaimia saa kaupasta 50-100 eurolla. Eikö tv-yhtiöillä ole rahaa 50-100 euroa, jotta pääsisi kuvanlaadussa edes yhden askelman parempaan suuntaan. Tai jopa ???? euroa, että jälki olisi vallan ammattitasoista.

En ole topikin ohjelmaa nähnyt, mutta muumiofiltteri on siis ollut käytössä kenties 7 vuoden ajan, minä muistan marmattaneeni asiasta vuosikausien ajan. Minullakin monet klassiset mustavalkoiset kotimaiset leffat ovat paremmalla laadulla vhs-kaseteissa, kuin mitä nyt DVB-tallenteina. Poikkeuksiakin on, joskus DVB-versio on ihan kaunista katsottavaa.

 

Hieman minäkin ihmettelen vimmaa poistaa rakeisuutta kuvasta. Sehän kuuluu vanhan elokuvan yleisilmeeseen, ei niiden kuulu näyttää digitaalisilta.

Onko kukaan ikinä kysynyt YLEltä asiasta? Heillähän on ollut ilmeisesti paljonkin vanhaa materiaalia restauroitavana.

 

Rakeisuus ei kuulu minkään ajan yleisilmeeseen, vanhat elokuvat olisi takuuvarmasti kuvattu ilman rakeita jos vain olisi voitu. Kun niitä rakeita sitten on niin ihmiset ovat niihin tottuneet ja jopa haluavat niitä nähdä vaikka niiden olemassaolo johtuu tekniikan rajoituksista. Elokuvien ei kuulu näyttää rakeisilta eikä digitaalisilta vaan tekijöidensä vision mukaisilta. Muistakaamme aina tekniikan rajoituksiin liittyvän nostalgian naivistisuus.

Siitä olen tietysti samaa mieltä että restauroinnissa pitää kieli keskellä suuta pitää huolta siitä ettei mennä putsauksessa liian pitkälle. Rakeisuutta ei saa poistaa tyhmällä suodatuksella vaan kehittyneillä laskentamenetelmillä jolloin kuvaan jää kaikki kuvainformaatio vaikka rakeisuus vähenee. Kannattaa myös pyrkiä erottamaan alkuperäinen rakeisuus ja ajan hampaa tuoma lisä. Alkuperäisen rakeisuuden poistaminen ei ole kovin oikeaoppista.

 

Ymmärtäkseni kohina poistetaan ihan sen takia, että se syö turhan bittejä kun materiaali ruvetaan pakaamaan. Että ihan tämän digitalisoinnin vaatimushan tämä rakeisuuden poisto on.

 

Pätee kyllä digilähetyksiin, mutta DVD:lle siirrossa ei riitä syyksi. YLEn paha ongelma on toki se, että kanavat kulkevat iloisesti samassa nipussa alhaisella bittivirralla. Olisi yhdellä kanavalla edes saman verran käytössä kuin vaikka Subilla tai Nelosella niin helpottaisi kummasti etenkin lomitetun materiaalin kanssa.

 

Olen tästä hieman erimieltä valokuvausta harrastaneena. Filmirae tulee vastaan kaikessa filmille kuvatussa materiaalissa ja rakeisuus nimenomaan erottaa filmin digitallenteista. Rakeisuutta käytetään taiteellisena tehokeinona luomaan tiettyä tunnelmaa. Tämän päivän elokuvaohjaajat käyttävät teoksissaan hyvin tietoisesti hyväkseen filmiraetta ja digitaalista kohinaa taiteellisen vaikutelman synnyttämiseksi. Väite siitä, että vanhat elokuvat olisi takuuvarmasti kuvattu ilman rakeita, on minusta anakronistinen ja hieman naivi itsessään.

 

ihan sama kävin 5 sek teemalla ja 50 ":lla kuva ei ollut katsottavissa. kamalaa palikoitumista vaikkei liikettä juuri ollutkaan ja väreihin ei takuulla mennyt bittejä.

jos tämä on ammattitaitoista lähetystä, niin taidanpa vaihtaa alaa ja ryhtyä mihin tahansa kuvaketjuun hommiin, ihan ilman koulutusta.

 

Kuten sanottua, jos liikutaan ~2.5Mbps kaistalla reaaliaikaisessa pakkauksessa, ei voi ihmeitä odottaa eikä sillä ole juuri ammattitaidon kanssa tekemistä vaan teknisten/taloudellisten rajoitusten. Mielenkiinnolla odotan, miten analogisten lähetysten loppuminen vaikuttaa - vai vaikuttako mitenkään.

 

Kyse on siitä miksi ne rakeet ihmisiä viehättävät? Siksi että niitä on "jouduttu" alusta saakka katselemaan. Digitaalinen kuvaushan on todella uusi asia ja ottaa aikansa ennenkuin ihmiset tottuvat digitaalisiin kuviin. Rakeisuuden suosiminen on tavallaan osa kulttuuria joka vain on kehittynyt sellaiseksi kuin on. Ihmisellä on taipumus suosia pitkään vallinneita käytäntöjä. Kun tämän tosiasian pitää mielessä ja muutenkin hahmottaa ihmismielen hullunkurisuuksia osaa ottaa uudetkin asiat vastaan terveemmällä asenteella.

Ja kyllä, jos maailman ensimmäiset kamerat olisivat ottaneet digitaalisen puhtaita kuvia kukaan ei välittäisi tänäkään päivänä paskan vertaa rakeista jo siitä syystä että miten voisi arvostaa/haluta sellaista mitä ei koskaan näe?

Minulle rakeisuus on yksi taiteellinen keino siinä missä vaikkapa värien pesu. Joskus rakeet ovat kivoja, joskus taas ei.

 

Vinyylilevyn ritinät ja napsumiset ja pohjasuhina ovat vastaavia kulttuurisidonnaisia ilmiöitä. Jos ei ole niitä koskaan kuullut tallenteissaan (mp3-lapsukaiset), ei niitä kaipaakaan. Joka on niiden parissa kasvanut (yliopiston valtaajat yms. partaradikaalit), kokee kyseiset häiriöt nostalgisina ja kaipaa niitä digitaalisiinkin tallenteisiin, tosin rajallisina annoksina.

Minä olen napsuallergikko, siksi en koskaan ostanut vinyylilevysoittimia. Jokainen napsahdus aiheutti miltei sydänkohtauksen ja lopetti musiikin kuuntelun siihen, pulssin palautuminen normaaliksi vei tunteja. Minulla menee piuhat korvista suoraan aivoihin, ilman filttereitä, jos asia jotenkin simppelisti ilmaistaan. Olen allerginen teknisille puutteille äänessä ja kuvassa. Moderneissa äänitteissä nostalgiahäiriöitä lisätään äänitteeseen tyylikeinona. Ne feidataan varovasti esiin ja pois. Siksi siedänkin niitä, ne ovat maltillisella voimakkuudella, toisin kuin oikeat häiriöt, jotka voivat pahimmillaan jättää äänen ikiluuppiin jumiin, piin jumiin, piin jumiin, piin jumiin, piin jumiin, piin jumiin, piin jumiin, piin jumiin, piin jumiin, piin jumiin, piin jumiin, piin jum---SKRIIIIK.

 

Kohta saamme taas ihastella muumioita ja häntimistä, jos oikein arvaan, kaikki viittaa kamalaan järkytykseen:

TV2 esittää 20.3.2007 klo 14:15 vuoden 1954 kotimaisen rikoskomedian "Kovanaama", josta minulla on vhs-kortistossa merkintä, että pitää säästää "naarmuinen" NicamMono-versio, joka lähetettiin 20.4.1994. Koska uusinnassa 13.10.2001 oli huono kuvanlaatu (kohinan+roskienpoisto luonut epätodelliset liikkeet).

Mieluummin katsoisin nyt sen naarmuisen wanhan wersion, kuin modernin muumioidun version, mutta saattaa olla, että peli on lopullisesti menetetty, että YLE:llä on vain muumioversioita enää tallella. Pitäisi tehdä uusi digitointi filmiltä, joka saattaa nyt olla jo tuhoutunut, ellei sitä ole aikanaan KOPIOITU FILMILLE !



Aivan, filmille kopio pitää jättää talteen, koska kuvanparantelunappien päälle nojaavat tv-puupäät eivät osaa digitoida kuvaa asiallisesti, pilaavat kuvan liian rajulla kuvankäsittelyllä, joka ei alkuunkaan sovi vanhojen klassikkoleffojen tyyiin.

Vanhan leffan kuuluu olla rapistuneen näköinen; rapistuma annetaan anteeksi vahnoilla leffoilla, kunnes leffasta tehdään huippulaatuinen restaurointi. Leffa EI saa muistuttaa DivX/XviD/WMV/Flash-pakattua nettiskeidaa, tai piirrettyä elokuvaa.

Vanhat parrat, jotka näistä vanhoista leffoista tykkäävät, haluavat nähdä nostalgisia filminaarmuja ja muita bugeja, koska niiden kylkiäisenä tulee muuten virheetön kuva, esim. resoluutio on HD-tasoa niissä filmeissä. Kunnes se puuroutetaan digitointivaiheessa, kun tapetaan kohina ja naarmut ja tärkeät yksityiskohdat vallan kadoksiin.

Joskus kun tarpeeksi kyrpiinnyn, kaivan esille jonkun klassikkoelokuvan vhs-version, ja todistan kaikelle maailmalle, että minulla on kotona hallussa elokuvasta parempi versio mitä YLE:llä on, suurella teeveepuljulla. Järvenvastaista toimintaa, että vuoden 1994 VHS-versio hakkaa kuvanlaadullaan mennen tullen nykyaikaiset zombie-versiot. Ihan kuin kännykkävideota katsoisi nykyisissä 2000-luvun lähetyksissä. Hyi hitto.

JOS Kovanaamasta onkin tehty uusi huippulaatuinen digitointi, ja nyt sen näemme, myönnän arvanneeni väärin kuvanlaadun. Mutta varaudun silti pahimpaan. En katso leffaa nyt jos se on zombitettu versio.

 

Kiitos. Mulla on vain yksi kysymys jäljellä. Paljonko sun Fan Clubin jäsenyys maksaa vuodessa? :naminami:

 

Jos saan ehdottaa, niin tee tämä Käpy selän alla -elokuvasta. Tästä elokuvasta ei ole DVD-versiota ja teattereissa liikkuu Suomen 100-vuotisen näytelmäelokuvan ja 50-vuotisen SEA:n juhlakopio. Tämän kopion pitäisi, mainostuksen mukaan, olla hyväkuntoinen. Itse pääsen kunnon tarkastamaan vasta 16.4 klo 16:30 Tapio 2:ssa.

 

DVD-julkaisu on vielä huonompi kuin Teemalta tullut, vertailin kuvia ja dvd on pahimmillaan todella suttuinen.

 

On taas restaurointi ollut ilmeisesti tuntematon käsite tekijälle:hitme:

 

Jatketaan tähän ikivanhaan ketjuun hienolla uutisella. Kahdeksan surmanluotia TV-elokuvasta tehdään uusi kopio:
"Kahdeksan surmanluotia pääsee kansainväliseen levitykseen uudelleen restauroituna 35 mm:n esityskopiona ja digitaalisena 4K-kopiona. Tavoitteena on esittää entisöity kopio Sodankylän elokuvajuhlilla vuonna 2019, minkä jälkeen teos levitetään ympäri maailmaa."

 

Suomalaisen elokuvan vahvin taiteellinen suoritus on saanut ansaitsemansa kohtelun.

Nyt on nähtävissä restauroitu versio:
"Restauroinnin toteuttivat The Film Foundationin World Cinema Project, Yleisradio Oy, Fiction Finland ry sekä Fondazione Cineteca di Bologna. Restaurointi tehtiin L'Immagine Ritrovata -laboratoriossa. Rahoituksen myönsi the Hobson/Lucas Family Foundation. Lisätukea myönsivät Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö, Tiina ja Antti Herlinin Säätiö sekä Jane ja Aatos Erkon Säätiö."

Hienoa toimintaa myös Herlinien ja Erkkojen säätiöiltä.
Olisi voinut opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa Suomelta vaaditun rahoituksen kokonaan, mutta hyvä edes näin.

Eilen tuli Teemalta kaksi osaa ja tänään tulee toiset kaksi.
Tallennuksen koko oli noin 5,6 GB per jakso Telian kaapelissa.

Lähteet:
https://seura.fi/tv/poiminnat/kahde...effahistoriamme-vahvin-taiteellinen-saavutus/
https://msfilmfestival.fi/elokuvat/kahdeksan-surmanluotia/
https://www.amusa.fi/restauroidun-kahdeksan-surmanluodin-maailman-ensi-ilta-sodankylassa-kesakuussa
https://areena.yle.fi/1-4604670