Japanilaiseen alkuperäiselokuvaan perustuva kauhujännäri sijoittuu tokiolaiseen taloon, jossa mellastavat raivoisan murhanhimoiset riivaajahenget. Amerikkalainen sairaanhoitaja Karen Davis (Sarah Michelle Gellar) asuu opiskelujen takia tilapäisesti Tokiossa. Karen lupautuu tuuraamaan kotihoitajaa, joka jää jostain syystä ilmestymättä töihin, ja löytää annetusta osoitteesta katatonisessa tilassa olevan vanhan naisen. Taloa hallitsee kammottava yliluonnollinen kirous, joka ennen loppua saa uhrinsa valtavaan raivoon ja näin tartuttamaan seuraavan uhrin. Karenin on löydettävä keino lopettaa kirous, ennen kuin se lopettaa hänet... Japanilainen elokuvayleisö saa jälleen kerran nautittavakseen kovemman luokan leikkauksen kuin muu maailma. Elokuvan japanilainen tuottaja, Taka Ichise (Ring-trilogia, Dark Water) kertoo Fangorian haastattelussa, että ensi vuoden alussa japanilaisiin teattereihin iskeytyvä versio sisältää verisempiä kauhukohtauksia, jotka olisivat tuottaneet elokuvalle Yhdysvalloissa R-ikärajaluokituksen nyt saadun PG-13:en sijaan. Valitettavasti sama PG-13-versio on levitetty myös Eurooppaan. Grudgen suomen ensi-ilta on 7.1.2005. Leffaan ollaan myös tekemässä jatko-osaa jonka pitäitisi ilmestyä ensi vuonna. Traileri Box Office Mojo/ Grudge IMDB Grudge 2
PG-13 tuntuu kumman alhaiselta kauhuflikalle (vaikka varmasti Suomessa K15 saakin, kun ei K13:aa ole), onko tämä ihan normaali ikäraja Jenkeissä tällaiselle leffalle? Onko siellä R siis sama kuin K15, vaiko K18? Anyway, itse leffa kiinnostaa suuresti, iso helpotus oli kun kuulin ohjaajasta, ja traileri ainakin vaikutti todella hyvältä. Melkoisen Ring-fläsärin koin, mutta mikäs siinä, kun tuo Ringunkin Jenkki-remake oli varsin maukas tuotos, ja omasta mielestäni jopa originaalia parempi.
Nyt on nähty tämä tekele. Heti aluksi täytyy sanoa, että Hohdon kansijutun ja muiden hypettäjien perusteella odotin leffasta hyvää. Heti ensimmäisen 5 minuutin jälkeen oli toiveet karisseet. En muista milloin olisin viimeksi nähnyt yhtä surkean, sekavan ja kokolailla huonosti tehdyn elokuvan kuin The Grudge. Ensinnäkin, juonesta ei saa mitään tolkkua koska tappamisia ei pohjusteta mitenkään vaan koko idea selviää vasta loppumetreillä. Tämä tietysti kuulostaa kivalle mysteerille, mutta vaan ei ole sitä. Kyseessä on äärettömän hölmö juoni ja kömpelö toteutus joka viljelee halpoja säikytyksiä nopeilla leikkauksilla. Eli siis kunnon jännäri kauhua on turha odottaa. Sarah Michelle Gellar nyt näyttelee mitä tälläisessä pätkässä pystyy. Pääosa on annettu tällä kertaa kyllä Ringistä tutulle mustatukkaisella ja mulkosilmäiselle akalle joka röymii yliluonnollisesti esiin ihan mistä ja missä huvittaa ilman logiikan poikastakaan. Lisään loppuun sitten listan mitkä olivat juonen järjettömyyksiä. Loppu kruunasi ultimate kliseydessään kaiken ja ilman noinkin upeaa loppua, leffa olisi saanut pisteen paremman. Pilaan nyt tässä varmasti monen ihmisen leffa nautinnon, mutta senkin uhalla teen nopean tiivistyksen elokuvasta. Tämä ei siis sisällä mitään spoilereita. - Viaton ja epäloogisesti valittu uhri kävelee huoneeseen - Valoja ei saa päälle, mutta silti päähenkilö on täysin valaistu - Alkaa kuulua jänniä ääniä takakajareista - Päähenkilö kaivaa jostain perseestä taskulampun joka jokaisella on aina kotona käden ulottuvilla - Vähän aikaa pyöritään silmät suurina ja erään käännöksen aikana selän taakse onkin ilmestynyt mustahiuksinen ja mulkosilmäinen tyttö - Tässä kohti yleisöä jännittää kovasti. Sitten uhri valaisee naaman ja seuraa rääkäisy sekä millisekunnin väläys "karmeista" kasvoista Onhan tuo ihan jees ja perus kauhuleffa juttu, mutta tuota kun katsot 1h 30min ilman mitään loogista valintaa ja odotat, että milloinkahan tähän jotain järkeä tulisi niin kyllä se vähän puuduttaa. Annankin reilusti tälle uudelle hienolle kauhuelokuvalle pisteitä: 1/5 Älä huoli, kyllä tämä tulee myymään kuin leipä venäjällä. Siitä pitää huolen mainostus, hyvä traileri ja typerä yleisö. Järjettömyyksiä/epäloogisuuksia: Spoiler 1. Ensimmäisenä, että miksihän se ei tappanut sitä isoäitiä heti vaan odotteli? Tuota ei selitetty missään vaiheessa. 2. Miksi SMG hahmo säästettiin kun mummo tapettiin vaikka lopussa kuitenkin se ökö yritti nirhata sitä. 3. Se lopun puhelin viesti jätkäkaverilta KOTIPUHELIMEEN oli kaiken kruunaava: "Did you go to that house? I coming to find you!" Jep, tokihan minäkin kysyisin eukoltani että kävitkö siellä ja siellä jättämällä viestin KOTIPUHELINVASTAAJAAN jolloin eukko on kotona kun kuulee sen ja sitten kerron että lähden etsimään sitä. D'oh.. 4. Miksi se uuden perheen muualla asuva sisko kuoli, mutta ei esimerkiksi se etsivän avustaja joka myöskin kävi talossa useammin kuin se sisko? Jos siis uskotaan sen etsivän sanoihin, että talo tappaa talossa käyneet jne. 5. Miksi se ökö ryömi osassa kohtauksista ja osassa käveli? 6. Mikä tuo paljon mainostettu kirous oli tai ylipäätänsä tartuttaminen? Ei siinä mitään sellaista ollut. 7. Miksi se ökö ei tullut hakemaan SMG:tä himasta kuten kävi hakemassa sen siskon? 8. Ököllä oli muuten kännykkä ilmeisesti jossain ja jonkin sortin numeron väärentäjä kun tykkäsi soitella sille siskolle. 9. Miksi lopussa SMG näkee "lopun" tarinasta? Lopussahan ökö kuitenkin pistää SMG:n kylmäksi, joten siinäkään ei ole mitään järkeä. Tuossa muutama epäloogisuus. Lisää kyllä tulee mieleen, mutta en jaksa kirjoittaa enempää.
Yhdyn kyllä yllä oleviin mielipiteisiin, elokuvasta ei kyllä olisi saanut ns. yhtään mitään irti ja se olisi ollut vieläkin sekavampi jos ei olisi nähnyt alkuperäisiä teoksia. Elokuva vaikutti niin kasaan kootulta ja epäloogiselta kuin vain olla ja voi. Jonkin verran alkuperäisestä(istä) oli kopioitu kohtauksia, mutta ilmeisesti juoni sitten unohdettiin kopioida... Ilmeisesti siitä piti tulla pidempi, mutta kaikki "epäoleellinen" juonen kerronta jätettiin sitten lopullisesta versiosta pois. No, onneksi tästäkin on kakkonen tulossa, jos siinä sitten vaikka selitettäisiin juontakin hiukan. Ei tälle kyllä oikein edes pisteitä viitsi antaa, koska _mitään_ positiivistä en siitä löytänyt. :OI
Odotin samanlaista yllärihittiä kuin Ring remakesta, joka oli ziljoona kertaa parempi kuin originaali Ringu, mutta nyt lensi kakkaa tuulettimeen. Raina oli käsittämättömän sekava ja eipä se pahemmin pelottanutkaan. Liikaa jahkailua japskityyliin ja päähenkilöt eivät olleet ollenkaan kiinnostavia. "Buffy" oli yhtä puiseva kuin ennenkin, en käsitä mikä siinä naikkosessa viehättää (muu kuin ulkonäkö). + Lyhyt - Kaikki muu :sick: / 5
Hieno silmä siinä lopussa. Leffana muuten ehkä 2/5, koska kun tekee mieli katsoa kauhua ja sitä sitten odottaakin, mutta yleisesti huonot kauhu leffa tarjoavat vain hetkellisiä säikähdyksiä, mikä ei niin suurta viihdykettä ole pitkän päälle. Spoiler Eniten ärsytti tavalliset typeryydet, jota esintyy kaikissa kauhu leffoissa enemmän tai vähemmän. Esim. eikö se poliisi siinä melkein lopussa vaan voinut sytyttää sitä taloa, vaan sen piti mennä katsomaan "Mistä se ihme ääni kuului?" tavalla. :hitme: Jälleenkerran surkea tapa jättää leffa ilman lopullista ratkaisua, jättäen samalla mahdollisuuden jatko-osalle. :sick:
Täytyy sanoa että odotukset olivat korkeilla tämän leffan suhteen. Katseluaika tarpeeksi myöhä, ei häiriötekijöitä jne. Minä, kuten varmaan moni muukin, odotin jotain the ringin tapaista. Kaiken lisäksi ajattelin että vihdoin ja viimein Sarah Michelle Gellar on päässyt johonkin hyvään leffaan. Vaan pannukakkuhan siitä tuli. Kauhu perustui mielestäni liikaa helppoo säikyttelyyn. Juonta ei ollut oikeastaan ollenkaan ja leffasta puuttui se punainen lanka. Asiat vain tapahtuivat ilman että niille olisi ollut mitään löyhähköä selitystä tai että realismia (sikäli kuin sitä kauhuelokuvissa on) olisi ollut mukana. Todella paha rimanalitus vrt. the ringiin. SMG:n osaksi tuli lähinnä vain olla mukana leffassa. Ei tuossa nyt kummoisia näyttelijän lahjoja tarvittu keneltäkään. Niin se vaan on että hyvä kauhu ja hyvä komedia ovat kiven alla.
Tämä toimii. Raina onnistuu kaikessa siinä missä The Ring (myös kompostiremake) epäonnistui, eli lähes kaikessa.
Olipa oikeasti surkea leffa. Koko pelottelu perustui shokkiefekteihin, eikä piinaavuudesta ollut tietoakaan (jollei nyt sitä lasketa että jo ennen puoltaväliä aloin toivomaan että hiton leffa nyt loppuisi jo). Tosin 15-18 vuotiaat teinixit tuntuivat oikeasti pelkäävän, joten ehkä olen vain auttamattomasti liian vanha ja liikaa parempia kauhuleffoja nähnyt..
Pakko sanoa, että yhdentekevä ja turha elokuva. Saman toistoa, jotka on nähty jo v. 2000 julkaistuissa alkuperäisissä Ju-on-elokuvissa. On se kumma kuinka sama ohjaaja jaksaa jauhaa samaa juttua viiden (ja pian kuuden) elokuvan verran, vaikka aineksia on ehkä korkeintaan pariin. Olen siis nähnyt vain alkup. v-cinemat enkä v. 2003 tulleita Ju-on: The Grudge-elokuvia. Pidin aivan ensimmäisestä elokuvasta todella paljon mutta tätä en enää jaksanut. Ja miksi teinien (niiden 12-15v. tyttöjen takarivissä) pitää käyttäytyä kuin idiootit...
Juuri leffan nähneenä täytyy sanoa, että leffan hyppivä tyyli paikasta ja asiasta toiseen oli kenties jonkinlainen tehokeino, koska itse kauhua tapahtui hyvin monessa paikassa, ei siis pelkässä talossa. Näin löysemmät kohtaukset jäi vähemmälle ja tunnelma pysyi yllä. Kuitenkin aika paljon säikyttelyyn ja sen odottamiseen leffa perustui, mutta toisaalta sitä kai tässä mentiin katsomaankin. (Ja kuuntelemaan teinien kiljahtelua). Hyviä juonen heikkouksia mainittu hieman ylempänä, eihän niitä elokuvan aikana tuu aina ajateltua, mutta nyt, vajavaisuuksia toki juonesta löytyi. 2,5 / 5
Aika tuubaa. Hätkähdin elokuvan aikana kerran ja sekin vain, koska vieressä istunut neito siirsi jalkaansa osuen minun vastaavaan... Näyttelijöiden roolisuoristukset olivat onnettomia, efektit olivat pitkälti jo nähtyjä(The Ring) ja juonenkulku oli niin ennalta arvattavaa että. Tämän(kin) elokuvan olisi voinut jättää tekemättä...ja katsomatta. 1/5
Ringihän nyt ei ole puhdasta shokkikauhua, vaan minusta siinä oli sekoitettu onnistuneesti elementtejä muistakin genreistä, kuten seikkailu/aarteenmetsästyselokuvista Spoiler (tutkittiin sitä nauhaa erikoisvälineillä, saatiin vihjeitä, lopulta lähdettiin "aarteen" perään yms.). Minä taas pidin paljon siitä, että rampattiin johtolankojen perässä paikasta toiseen. :thumbsup: EDIT: Spoiler Grudgessa taas asiat jäivät selvittämättä, ihan kuin itse tarkoitus oli vaan näyttää kuinka päähenkilöt kuolevat kauhealla tavalla yksi toisensa jälkeen. Syitä tapahtumille ei etsitty. Se oli minusta tosi huonoa elokuvan kerrontaa. Irralliset kauhukohtaukset, kuten kädet buffyn päässä, olivat lähinnä huvittavia hetkiä jo muutenkin kelloa vilkuilevassa mielentilassa.
Katsoimpa minäkin tämän tekeleen kotiteatterissani yöllä yksin pimeässä, oli kyll ihan helvetin pelottava kokemus Päivänvalossa leffa kyllä tuskin toimisi. Mielestäni oli hyvä kun tapahtumia ei sen kummemmin selvitetty, oli kokoajan semmonen wtf tunne :thumbsup: Kauhuleffoista en yleisesti pidä, mutta tämä oli suht virkistävä kokemus 3½/5
ei mitään kovin nautittavaa katsottavaa ollut. Lähinnä ahdisti kokoajan kun taas ringissä jännitti. Tunnelman pilasivat salissa hirnuvat pissaliisat joiden kimppuun olin valmis hyökkäämään pallopäävasara kädessä minä hetkenä hyvänsä. 3-/5
Heh, meillä ei tainnut kukaan liiemmin kiljua, mutta taaempana istuva jätkäporukka kyllä repeili mitä ihmeellisimmissä kohdissa. :hitme:
Uudet vaatteet, uudet aatteet: Kauna - The Grudge (USA, 2004) Kun näin ensi kertaa Takashi Shimizun uuden kauhuelokuvan trailerin, innostuin todella. Parin minuutin traileriin oli mahdutettu lukuisia hienolta vaikuttavia kohtauksia ja tunnelma tuntui muutenkin olevan kohdallaan, joten kun elokuva tuli Suomessa ensi-iltaan, niin menin katsomaan sen heti kun vain kykenin. Astuin teatteriin täynnä intoa ja odotusta, leveä virne kasvoillani, mutta poistuin sieltä reilun puolitoistatuntisen jälkeen pettyneenä, virne pois haihtuneena. Elokuvan juoni itsessään on perinteinen kummitustarina. Amerikkalainen hoitaja (Sarah Michelle Gellar) on muuttanut poikaystävänsä (Jason Behr) kanssa Japaniin opiskelemaan, ja eräänä päivänä tyttö saa kutsun tuuraamaan paikallista kotihoitajaa, joka on salaperäisesti kadonnut. Tyttö saapuu talolle, jossa hänen tehtävänään olisi hoitaa pahasti dementoitunutta vanhempaa naista, ja heti kun tyttö astuu ovesta sisään, tajuaa hän, ettei kaikki ole talossa aivan kohdallaan. Tämän enempää en juonta tahdo paljastaa, siitä yksinkertaisesta syystä, ettei siinä loppujen lopuksi ole kovinkaan paljoa paljastettavaa, hyvin perinteinen kummitustarina, niin hyvässä kuin pahassa. Tarinankerronta ontuu hieman, sillä asioita ei juurikaan selitellä, ja näin moni kysymys jääkin vastaamatta. Se, onko tämä hyvä vai huono asia, jää jokaisen päätettäväksi. Minuun tämä mystisyys toimi, vaikka parissa kohtaa olisinkin hieman selitystä elokuvan tapahtumille kaivannut. Puutteet juonessa ja tarinankerronnassa voi helposti antaa anteeksi, jos elokuva toimii muilla osa-alueillaan. Tässä kohtaa ohjaajan kokemuksesta (tämä on jo herran viides filmatisointi samasta aiheesta) onkin hyötyä, sillä kamera liikkuu lavasteissa todella komeasti, näyttäen juuri kaiken tarpeellisen. Kameran hidas ja pehmeä soljuminen ympäri kirottua taloa on upean näköistä, ja kun tähän lisätään mahtavat ääniefektit ja muutama tarkkaan valittu erikoistehoste, nousee tunnelma paikoin todella tiiviiksi, ja katsoja saa puristaa käsinojiaan yrittäen etsiä kuvasta jonkinlaista merkkiä siitä, missä kummitus voisi piileksiä. Usein katsoja huomaakin haamun jo ennen elokuvan henkilöä. On sääli, että näinkin lupaava elokuva on pilattu liiallisella toistolla. Elokuvan peruskaava on koko puolentoista tunnin ajan sama; kummituksen seuraava uhri astuu ovesta sisään, alkaa kuulla outoja ääniä, harppoo yläkertaan ja joutuu haamun uhriksi. Elokuva on kuin pitkä sarja kuolinkohtauksia, joita jokaista edeltää pitkä hiljainen kohtaus, jossa seuraava uhri yrittää etsiä aavetta tai vaihtoehtoisesti päästä siltä piiloon. Tämä toimii alussa, ja kieltämättä säikyttelykohtaukset ovat varsin makoisasti tehtyjä, mutta liika on aina liikaa. Loppua kohti elokuva alkaa jo kääntyä koomiseksi, kun talo syö jokaisen elokuvan hahmon yksi kerrallaan. Lisäksi itseäni kävi häiritsemään se, ettei tappaja-aaveen toimilla tunnu olevan minkäänlaista logiikkaa. Haamu saattaa ilmestyä mihin tahansa, oli se sitten junan ikkuna tai vaikkapa Sarah Michelle Gellarin takaraivo. Tämä on toki varsin yleistä tämän tyylisissä kauhuelokuvissa, mutta hieman se silti häiritsee. Elokuvan juoni ja tapahtumapaikat pysyvät koko elokuvan ajan melko tiiviinä. Suurin osa elokuvasta tapahtuu yhdessä talossa muutamaa välikohtausta lukuun ottamatta, ja ainoastaan erään sivuhenkilön toilailut hieman laajentavat aaveen toiminta-aluetta. Tämä tiiviys ja pienimuotoisuus toimii ehdottomasti elokuvan eduksi. Talo itsessään on melko pieni, ja hyvin japanilaiseen tyyliin hyvin pelkistetysti sisustettu. Tokion sykkivää keskustaa nähdään muutamassa välipätkässä, ja ne luovat hyvin kontrastia syrjäiseen taloon ja sen synkkiin tapahtumiin. Näyttelijät hoitavat työnsä niin hyvin, kuin tällaisessa elokuvassa ylipäätänsä on mahdollista. Gellarin työ on lähinnä työntää nenäänsä pimeisiin huoneisiin ja säikkyä, mutta kieltämättä hän tekee sen hyvin. Muista näyttelijöistä ei ole sen kummempaa sanottavaa, tällaisessa elokuvassa näyttelijät ovat muutenkin täysin sivuosassa, tärkeimmässä osassa ollen itse talo ja sen salaisuudet. Kaiken kaikkiaan varsin perinteinen kauhuelokuva, joka ei tuo varsinaisesti mitään uutta genreen, mutta tekee perustyönsä mallikkaasti. Kotikamarallaan USA:ssa elokuva pärjäsi sen verran hyvin, että jatko-osa on jo tulossa. Toivotaan, että siihen keksitään hieman jotain uuttakin, eikä tyydytä kertomaan samaa tarinaa uusilla uhreilla. **½/*****
Eilen tuli käytyä katsomassa kyseinen tekele. Mitään mieleenpainuvaa elokuvakokemusta siitä ei kyllä tullut. Ehkäpä sellainen 40 ensimmäistä minuuttia oli ihan sujuvaa, mutta Buffyn alettua tosissaan ratkoa vyyhtiä muuttui myös leffa aikalailla puuduttavaksi. En tiedä mitä materiaalia jäi leikkaamon lattialle, mutta aikalailla puskista nämäkin tapahtumat lähtivät liikkeelle. Ehkäpä dvdlle julkaistaan jonkin sortin director's cut jossa tarinan tapahtumia alustetaan paremmin. 2+/5 Ps. Turunsanomien Maskula antoi elokuvalle tähtiä 3/5