Elokuvan paras kohta on lopussa, kun Spoiler jaguaarihai vihdoinkin saadaan tähtäimeen alkaa taustalla soida Sigur Rós.
Nyt on tämäkin nähty. Unohdin leffan hetkeksi, mutta nyt se osui taas silmään ja pitihän se katsoa. Wes Anderssonin leffoissa on aina sellainen ihmeellinen matalavire. Leffat ovat komedioita, mutta mikään niissä ei oikeastaan naurata kovin paljon. Silti noissa on sellainen outo koominen vire koko ajan päällä. Tämähän on käsikirjoitukseltaan yksi parhaista pitkään aikaan kun koko härdelli on lainattu käytännössä Coussoulta vai mikäs se ranskalainen kaveri olikaan, mutta silti leffassa ei ole mitään samaa miehen kanssa. Iso hattu kyllä Anderssonille kun tuollaisen sai toimimaan. Roolisuoritukset olivat hyviä vaikka jotenkin kaikki muut oli tarkoituksella vedetty täysin yli paitsi Murray. Antoi mukavasti kontrastia Murrayn ja muiden hahmojen välille. Huomasiko kukaan muu miten ärsyttävästi Blanchettin rusketuksen määrä vaihteli koko leffan ajan about palaneesta mutta puuteroidusta tasaiseen ruskeaan. Jos totta puhutaan niin en usko ikinä katsovani tätä elokuvaa uudestaan, mutta tämä on oikeasti kyllä helmi. Kuten Royal Tenenbaum mutta uudestaan näitä ei jostain syystä tee mieli katsoa. Tässä pätkässä on muuten sitten yksi parhaista soundtrackeistä ever.. ****/***** Tämä tosiaan on sitten hieman "erilainen" leffa, joten en suosittele tätä kyllä kenellekkään kuka ei miehen leffoista aiemmin ole pitänyt.. Leffan paras kohta: Spoiler Kun Zissoulla repeää hermo kaappari kohdassa ja taustalla alkaa soida Iggy Pop.. aijai ku oli nanna kohtaus.
Jacques-Yves Cousteau YLE saisi kyllä pitkästä aikaa uusia miehen mainioita sarjoja, joita aikoinaan esitettiin varsin useaan otteeseen mm. "Avara luonto" - sarjan puitteissa. Jos kohdalle sattuu, niin miehen legendaarisista tuotoksista kannattaa tietenkin katsastaa mm. Le Monde du silence
Tulipa katsottua. Ihmettelinkin pitkään, että mistä tuo Wes Anderson on niin tuttu nimi, ja leffaa katsoessa tyyli tuntui jotenkin tutulta, mutta IMDB:stä kun luin sanat Royal Tenenbaums, niin heti alkoi kello soida. Tämän jälkeen en enää nimeä unohda. Ensimmäisen vartin jälkeen totesin vaimolle, että tämä on taas näitä elokuvia, että tietyt ihmiset menevät tätä katsoessa aivan bonkersiksi. Puoli tuntia kun oli leffaa jäljellä, jatkoin virkkeen loppuun "... ja mä olen niitä tiettyjä ihmisiä". Eli kolahti ja lujaa. Jotenkin vain leffassa kaikki toimii. Murray tekee jälleen kerran nappisuorituksen, Willem Dafoe on hulvaton, ääniraita ei voisi olla täydellisempi ja puolen euron pyroefektit yhdistettyinä pahvisiin vedenalaisiin kuviin ovat aavemaisella tavalla juuri sitä mitä tällaisessa elokuvassa pitääkin. Vaikka huumori ei olekaan ääneen naurattavaa, niin taas kerran sain hykerrellä sohvan pohjalla hintti-Hennesseylle ("Is this my coffee machine?"), pöntöille filippiinoille ja yleensä vain sukkelalle käsikirjoitukselle. Rinnastukset ovat mielettömiä. Välillä ollaan rynnäköimässä autioituneella saarella à la Full Metal Jacket ja yhtäkkiä pysähdytään nyppimään iilimatoja kropasta. Muutenkin Anderson säästelee sokkiefektin käyttöä, joten kun hän iskee, hän iskee tarkasti (esim. Steven raivokohtaus). Life Aquaticia voisi luonnehtia yhden lajin emotionaaliseksi vuoristoradaksi, sen verran se heittelee katsojaa laidalta toiselle. Mahtava elokuva. Suosittelen tietyn tyyppisille ihmisille...
Outo leffa, outoa huumoria. Hyvä leffa, toimivaa huumoria. Tämä pitäisi kyllä katsella uudestaan, mutta jo ensimmäisellä katselukerralla me molemmat, minä ja tallipäällikkö, pidimme elokuvasta. 4/5
nyt kyllä lähtee henki kun puolitoista vuotta vanhan ketjun näin ylös nostin, mutta vaivaa ihan älyttömästi yks juttu elokuvasta: Steve Zissou, eli Bill Murray sanoo: "Can you hear the Jack Whales singing?" niin: mikä/kuka helvetti on "Jack Whales"? ei pysty muistamaan, kuinka se oli suomennettu, mutta, äh. auttakaa? tämä on unissani pian.
Häkellyttävä leffa. Tietysti jo se, että kohtaukset joissa ei naura tai vähintään hymyile ovat harvassa, on merkki jostain. Mutta tässä kyllä toimi kaikki muukin, upeaa castingia myöten, vaikkakaan tässä ei showta varasteta kenenkään toimesta vaan porukka natsaa yhteen kuin Zissoulla, taikka sitten Cousteulla konsanaan. Toki Bill Murray on pääosassa tutun mahtava, mutta esim. Dafoe, Goldblum ja Wilsonkin peesaavat hykerryttävästi. Onnistuneen rytmityksen ansiosta homma pysyy täysin kasassa kaikkine omalaatuisuuksineenkin. Tässä on jotakin erikoista, samalla tapaa kuin elokuvissa Broken Flowers ja Amerikan psyko, vaikkakin nyt yleisvire on selkeästi (ainakin pinnalta) kevyempi. Mykistävää. *****
Todellakin, tämä jos mikä on viiden tähden leffa. Cousteaun luontodokkareitahan tässä parodioidaan mutta ei ilkeästi vaan pikemminkin tribuuttihenkisesti, ja mukaan on pistetty vielä vähän kasarihenkistä actioniakin joka noista Cousteaun dokkareista puuttuikin. :thumbsup: 5/5 :naminami:
Täytyy myöntää että allekirjoittaneelle tämä oli eka Wes Anderson. Ei olisi kyllä voinut 2.5h sunnuntai-iltapäivää paremmin kuluttaa. Todella upeaa elokuvantekemistä. Kuvaus, lavastus ja tietenkin näytteleminen on mietitty ja hiottu todella tarkaan, mutta silti tarina kulkee kevyen luontevasti ja näyttelijöillä tuntuu olleen hauskaa tehdä tätä. Huumorissa on jotain samaa kuin parhaissa Woody Allenin tai Coenien teksteissä, mutta silti täysin omaperäistä. Bill Murray on kyllä ihan ykkönen näihin ikääntyviin itseironisiin rooleihin, kuten myös Broken Flowersissa ja Lost in Translationsissa. Instant Classic. Mikä Wes Anderson kannattaisi tämän perään ottaa katseluun?
Ylistävien hehkutusten ansiosta tallensin tikipoksillani ja katselin eilen. Ideana vaikutti oikein hauskalta parodiasekoilulta, mutta toteutus oli kuitenkin pettymys, vaikkakin Murray hauskaksi mainitun leffan pääosassa toki arvelutti jo etukäteen. Erityisesti alku oli yllättävän tylsä ja puuduttava. Aineksia oli aivan liian vähän melkein kaksituntiseen leffaan, eli ylikin puoli tuntia voisi helposti saksia pois. Joissain kohdissa musiikki oli kyllä juuri sopivan hölmöä (sopivan naiivista syntikkapimputuksesta plussaa, kitaraheppu sen sijaan tylsä ja rasittava), mutta kyllä tämä tälläisenään on vielä kaukana neljän tai viiden tähden leffasta. Paremmilla vitseillä ja/tai paremmilla ideoilla (esim. keksittyihin eläimiin liittyen), paremmalla kässärillä ja ennen kaikkea paljon paremmalla näyttelyllä tästä olisi voitu saada hyväkin teos aikaiseksi. Tai kenties tekemällä selkeämmin kohellusleffa, nyt eivät tekijätkään tuntuneet tietävän, että pitäisikö olla hauska vai ei, eli tuntui kuin aina välillä oltaisi jonnekin puoliväliin jääty harhailemaan. Tosin Bill Murray nyt ei koskaan mikään varsinainen koomikko tai hauska mies ole ollut, minun mielestäni. Siihen vielä Owen Wilson vastanäyttelijäksi, niin ei ihme jos hieman tökkii. Positiivistakin kaikessa hölmöilyssä oli, esim. ampumiskohtaukset olivat välillä onnistuneesti hölmöjä, vaikkeivat nekään suuremman kehumisen arvoisia ole. Eihän tämä toki yhtä puuduttavaa katseltavaa ollut, kuin vaikkapa Murrayn tähdittämä, mielestäni vielä paljon enemmän ylihehkutettu Lost in Translation (joka toki on eri genreä). Useimmiten vain lievästi huvittaviksi jääneiden hauskojen juttujen ja liian usein iskeneen tylsyyden vuoksi kuitenkin:
Tämän pidemmälle minun ei kannattanut tekstiäsi lukea Sellaisen henkilön kanssa ei voi käydä dialogia, joka ei pidä Bill Murraysta.
Tässähän sitä parhaillaan käydään. Selvennys: minä siis en pidä häntä hauskana koomikkona, mutta enhän minä häntä henkilökohtaisesti ole tavannut. Tuskin olet sinäkään... Mutta mitä näyttelemiseen ja hauskuuteen tulee, niin tokihan minä annan leffalle täydet viisi tähteä jos se vain on mielestäni niin hyvä. Täysin riippumatta siitä, onko sen pääosassa Bill Murray, vaiko ei. Ja nyt kun sellaisia leffoja ei mielestäni ole vielä eteen tullut, en koe siitä syyllisyyttä, kerroinpahan vain oman mielipiteeni. Itse kyllä luen mielelläni monenlaisia viestejä, niin saa paremman yleiskuvan ko. aiheesta. Kirjoitinkohan taas turhaan yli kahden virkkeen pituisen viestin...
(menin ihan sanattomaksi) Siis mitä, tän on pakko olla joku trolli... flamebait... (Lost in Translation on yksi suosikkileffojani jonka jaksaa katsoa aina uudestaan.)
En minäkään tuota käsittänyt, vaikka Lost in Translation on mustakin puuduttava mutta se onkin asia erikseen. Grokella taitaa olla hieman erilainen huumorin/hyvänleffantaju, eihän toi varmastikaan kaikille nappaa. :thumbsup: