The Revenant (2016) (Alejandro G. Iñárritu / Leonardo DiCaprio, Tom Hardy)

Ykkönen taas on kaikkien aikojen ilmaiseksi ladatuimpien listalla sijalla 7, ja olikin nimenomaan tällä listalla se hitti. En kyllä henk koht ihmettelisi, jos kakkosen piratoinneissa alkaisi oikeasti jo mitta tulla täyteen.

Kakkosen ripulimaisuus ei myöskään ole ihan faktaa, vaan on tuosta vähintään kohtalaisesti pidettykin. Ilta-sanomat 4/5, Hesari, Episodi, The Guardian, Empire 3/5 ja niin edespäin. Kelpasi täälläkin hyvin.

Niin ja sori ny, en jatka täällä enempää.

 

Ja perinteiseen DVDPlazatapaan tämäkin OT käsittää jo melkein enemmän viestejä kuin alkuperäinen aihe...

T: Vesku

 

Täytyy kyllä vielä kehua Caprion roolisuoritusta tässä leffassa, se jätkä vaan osaa hommansa! Se kuopasta nousu, jossa ahdistus ja kipu tulee silmistä ja suusta.

 

Hienon näköinen leffa ennen kaikkea ja loistava suoritus DiCapriolta. Pakko antaa lisäpisteitä vielä siitä heittäytymisestä rooliin ja kuvauksien vaikeudet kestäen. Mutta, en epäile ettei joku muukin A-luokan näyttelijä olisi kyennyt samaan. Todella nättiä kuvausta maisemineen ja valoineen ainakin tullut tuolla aidolla luonnonvalolla. Hardy melkein varastaa shown olemalla ruudussa likimain yhtä paljon kuin Leo.

Kestoa olisi kuitenkin voinut ainakin 30min nipistää pois ja jättää ne liiat taiteellisuudet pois. Hieman häiritsi ne unenomaiset osuudet ja "henkimaailman" puheet ja paikotellen esiintyvät pitkät maisemakuvat. Malickia oltiin tavoiteltu vahvasti siinä kuitenkaan täysin onnistumatta. Loppua kohti alkoi puhti vähän loppua ja finaali olikin aika pettymys kaiken sen jännitteen jälkeen.

3,5/5 varmaankin sopiva arvosana tälle, pienoinen pettymys sen kaiken hypen jälkeen.

 

Heh, itse taas olisin nimenomaan halunnut nähdä hieman lisää noita "henkimaailman" hommia, tai ns. Valhalla Rising -meininkiä. Joka tapauksessa aika loistoleffa, vaikka odotuksiin nähden yllättävänkin selkeä ja suoraviivainen kostotarina. Leo ja Hardy molemmat loistavia + kuvaus ja ohjaus raivoisaa, kuten odottaa saatoi.

 

Todella komeasti kuvattu viiden tähden kostotarina. Menee esimerkiksi oppikirjaan Peter Weirin Master and Commanderin seuraksi, kuinka moderni historiallinen seikkailuelokuva on tehtävä. Ei mitään CGI-övereitä ja ADHD-kohellusta vaan luonnonvaloa, autenttisuuden tunnetta sekä upeita maisemia. Noh, ehkä ne biisonit olisi voinut toteuttaa vähän paremmin...

Iñárritulle lienee tulossa toinen perättäinen Oscar ja todellinen oikeusmurha on, jos kuvaaja Emmanuel Lubezki ei tästä kolmattaan nappaa. Leon tuttu tavaramerkki eli vetistävät silmät ja tuskainen ilme naamalla lienee saavuttanut nyt myös lakipisteensä, joten nyt tai ei koskaan.

5/5

 

Jos kiinnostaa selviytymistarinat ääriolosuhteista, niin voisin suositella Jack Londonin novellikokoelmaa Rakkaus elämään. Muista tarinoista en niin muista, mutta siinä on kolme itselle mieleen jäänyttä novellia. Yksi kertoo kovasta työstä (no ehkä useampikin, mutta tarina jossa mies palkataan auttamaan matkustavaa pariskuntaa), yksi nälästä, ja yksi kovasta pakkasesta. Siis ihan fiktiota (toki tämä Revenantkin on hyvin erilainen tositarinaan verrattuna), mutta hienoa luettavaa.

 

Tämä oli vissiin sitä taide-elokuvaa, sillä elokuvataiteesta ei juurikaan voida puhua. Tarinankerronnan taito loistaa poissaolollaan, on vain väkivaltaa ja selviämistä ja elokuvan protagonistan kohdalla useampikin ihmeselviäminen, jotka hieman tuovat eloa muutoin matelemalla kulkevaan kuvastoon. Kaupan päälle elokuvan lopetus on juuri sellainen, mistä Tarantino aina suosittelee ohjaajan toimitettavaksi elokuvavankilaan, niin epätyydyttävä se on emotionaalisesti.

 

Hhhmm, kun The Revenant on tarina selvitymisestä ja kostosta, niin kyllähän tämä tarina kerrottiin erinomaisesti ja jos upeasti kuvattu elokuva ei ole elokuvataidetta, niin en kyllä ymmärrä mikä sitten olisi.

 

Pituudesta samaa mieltä ja myös malickit tuli mieleen. Ja vaikka lopulta aika perinteinen kostotarina kliseisen 1-on-1 lopputappelunsa kanssa, mutta näin hyvin tehtynä ja kuvattuna sehän riittää aika pitkälle eli 4/5. Hyvä vastalause pitkine kamera-ajoineen ja laajakulmineen nykyiselle keskivertotoimintakohtaukselle ja CGI:tä käytettiin vain kun pakko. Harmi, että trailerit spoilasi hienoimmat yllätyksellisimmät kuvaukselliset kohdat.

Kun tässä jonkinlaista uskottavuutta tavoiteltiin, niin jostain syystä alkoi vähän ärsyttämään Glassin supersankariominaisuudet: kylmyyden sieto, nälkä lähti pelkällä ruoholla ja aika nopeaa parantumista liian monesta "läheltä piti" tilanteesta. Ja mikä tämä Luke & Tauntaun -homage eli yöpyminen hevosen sisällä oikein oli. Kenties lumen eksotiikka ja hypotermian vaara ei meille tämänleveysasteen ihmisille ihan tarkoituksenmukaisesti välity.

Ei-arvostelua:

Leffahan kuvattiin pääosin Kanadassa (kuvausten venymisen takia lopussa lunta piti hakea Argentiinasta asti) ja oli ilmeisesti keskivertoa rankempi kokemus. Kylmyys aiheutti omat ongelmansa, moni avustaja jätti projektin kesken hajotessaan siihen ja Inarritun hulluuteen sekä jossain vaiheessa Inarritu kielsi tuottajaakin tulemasta kuvauspaikalle. Kuten just sanoin, niin tästä ja Leon raa'an kalan ja lihan syömisestä huolimatta tuo rankkuus ei oikein aina välittynyt. Lubezkin mukaan ainostaan yhdessä nuotiokohtauksessa käytettiin muuta kuin luonnonvaloa.

"If we ended up in greenscreen with coffee and everybody having a good time, everybody will be happy, but most likely the film would be a piece of shit."

Mitä tulee tosipohjaisuuteen, niin Hugh Glass oli oikea henkilö, mutta faktoja on sen verran vähän karhun hyökkäyksen (kesällä muuten), yksin jättämisen ja ihmepelastumisen lisäksi, että osin tarinasta on tullut legendaa. Kostotarina intiaanipojasta on kuitenkin Inarritun omaa. Kanadassa ilmeisesti vedetty pulttia siitä, että ranskankieliset esitettiin ryöstelijä-raiskaajina, vaikka historiankirjoitus ei varsinaisia todisteita tunne. Aika ilmiselvää yleisön kosiskelua.

45 min making of, tavallista mielenkiintoisempi mutta pomppii vähän turhaan muihin asioihin:

 

http://www.hs.fi/arviot/elokuva/a1453964612643 HS:n muuten vaihteeksi hyvin kirjoitettu arvio, kehuu leffaa mutta kritiikkiä myös löytyy. Tosielämän Glass saattoi olla muuten kovempikin tyyppi, käsittääkseni hänelle ei jätetty mitään tarvikkeita, ja kävelemäänkään ei pystynyt yhtä varhain kuin Leo-Glass

 

Miten muka tarinankerrontaa ei ole? Miksi loppu oli epätyydyttävä? Miksi Tarantinon mielipide on tärkeä? Ihan kuin elokuvia ei voisi tehdä muulla tavalla kuin miten Tarantino tekee. Tuntuu muutenkin, että missasit koko elokuvan.

 

Koska käsittääkseni kyseessä on varsin kova Tarantino-fani ja ne nyt on vähän tommosia

Itsekin olen Tarantinosta tykkäillyt paikoitellen paljonkin, mutta jos nyt vertaillaan ihan huvikseen näitten ukkojen viimeisimpiä juttuja keskenään, niin Revenant on 4+ siinä missä Hateful Eight 2+ ja muutenkin ehkä koko Q:n filmografian heikoimpia. Tarantinolla on muutenkin viime vuosina ura ollut taiteellisesti hieman laskusuunnassa, siinä missä Iñárritulla taas selkeästi nousussa (Birdman ehkä ilmestymisvuotensa paras ja tämä vahva jatko).

Laitetaan loppuun vielä mielenkiintoinen kuvavertailu Revenantin ja Tarkovskin leffojen välillä:
Vaikutteet on ilmeisiä, mutta ei ole väärin varastaa parhailta, tämän tietää hyvin Tarantinokin

 

Koska koston käsite on yksiselitteinen ja kaikki venkoilut siitä on keinotekoista moralisointia kuten The Revenantissa, jossa taas ratkaisulla korostettiin anglosaksisen ihmisen inhimillisyyttä villi-ihmisiin verrattuna.

Tarantinon elokuvat perustuvat rehelliseen mainstream kerrontatekniikkan ja korkealaatuiseen sellaiseen, kehitys Reservoir Dogsin ajoista on huimaava, vaikka se oli kohtuullisen laadukasta jo tuolloin. Art housella on ansionsa elokuvan ilmaisun ja estetiikan kehityksessä historian saatossa, mutta oikeasti en löydä ainuttakaan tämän tyylisuunnan elokuvaa, joka vaikuttaisi minuun voimallisesti, niissä on aina jotain niljakasta savolaisuutta tulkintojen suhteen, pseudofilosofiaa, jonka edessä kriitikot ja älyköt aina välittömästi polvillaan - niitähän saa tulkita vähän niinkuin itse haluaa.

 

Tästä nimenomaan on kysymys kaikessa taiteessa, tai oikeastaan kaikessa - eli resonoiko jokin kanssasi. Se on täysin ok, jos esim. juuri art housesta ei löydä mitään tarttumapintaa, mutta se ei tarkoita sitä, että genren leffat olisivat samalla jotenkin väistämättä vilpillistä, niljakasta tai pseudofilosofista kerrontaa kriitikoiden ja älyköiden miellyttämiseksi.

Tuollainen nihkeä suhtautuminen syntyy yleensä siitä kun katsoesssa tulee fiilis, että ei ole jotenkin tarpeeksi älykäs ymmärtämään elokuvan tarinaa tai sisältöä tai osaa ratkaista jotain mysteeriä ja silloin tulee syyttäneeksi sitä pseudofilosofiseksi tai savolaiseksi( ) vaikka kyse on enemmän siitä, että ei välttämättä ole koskaan ollutkaan mitään mysteeriä ratkaistavaksi tai tarinaa tajuttavaksi - ainoastaan materiaalia joka joko koskettaa sinua tai ei.

Monille silti vaan tuntuu tulevan sellainen pelko, että ei mukamas "tajua" leffaa ja on jotenkin tyhmempi kuin muut ja siksi pitää haukkua se pseudofilosofikseksi taidepaskaksi. Mutta ei tarvitse pelätä, ei kukaan ole sen takia tyhmempi jos ei löydä kosketuspintaa, tyhmyys tulee vasta sen myötä kun tuomitsee ne, jotka ovat sen löytäneet

Jotkut haluavat enemmän selkeätä ja suoraviivaista tarinankerrontaa ja selkeitä käänteitä vaikuttuakseen ja jotkut enemmän tunnelmaa, mielleyhtymiä ja vapaata tulkintaa. Se ei tarkoita, että jompi kumpi genreistä olisi jotenkin epärehellisempi keinoiltaan. Tämän nyt luulisi olevan ihan ilmiselvä asia.

 

Myönnetään, olen sikäli yksinkertainen, että tulkitsen kuvaa sellaisenaan ja sen antamaa informaatiota. Kuvien sarjoista pitäisi sitten syntyä jonkinlaista tarinaa. Minulta puuttuu mielikuvitus, jossa yksittäisestä kuvasta voidaan kirjoittaa essee siitä, mitä ohjaaja oikeasti halusi tällä kuvalla viestittää ja kuinka se ei välttämättä liity elokuvan aihemaailmaan lainkaan. Tällöin vain jää aina ihmettelemään, miksi ohjaaja ei sitten tehnyt elokuvaa siitä, mistä "oikeasti" oli kysymys.

 

Luontoromantikoille aivan hengästyttävän vaikuttavaa katsottavaa, mutta noin muuten sen elokuvalliselta kokonaiskuvaltaan hieman yhdentekeväksikin luokiteltava teos. Tuollaisella viimeisen päälle onnistuneella kuvallisella satsauksella pääsee kyllä siihen tiettyyn pisteeseen asti, mutta siitä eteenpäin pitäisi olla se muukin viihdyttävyyden kannalta tärkeä kunnossa. Tästä ei siis nyt jäänyt oikein muuta merkille pantavaa mieleen, kuin sen julmettuman upea maastohifistelynsä. Noh, olihan tässä sitä hyvänlaatuista näyttelemistäkin tarjolla, tai sanotaanko että kärsimystunteet oli hallussa itse kullakin.

3/5

 

Aikalailla samoilla linjoilla muiden kanssa, upea kuvallinen anti (tälle voisi oscarin antaa) ja parin näyttelijän suoritukset peittävät alleen kostotarinan joka paikkapaikoin tuntui puuduttavalta. Intiaaniset henkimaailmajaksot olivat sinällään ihan hienoja ja antoivat hengähdystaukoja tuskan lievitykseen. Alkupuolella tapahtunut intiaanihyökkäys sekä paini karhun kanssa olivat upeasti ohjattuja, kuten muutenkin lähes koko elokuva. Mutta kuitenkaan tämä ei mikään nappisuoritus mielestäni ollut.

3+/5

 

Kuvallisesti upea leffa, jossa toki näyttelijät/ohjaaja ynnä muut ovat tehneet erittäin varmaa jälkeä. Onhan tämä tosiaan kuitenkin aika perinteinen kostotarina. Leffan pituudesta huolimatta se kuitenkin onnistui pitämään hyvin otteessa. Osasyynä on varmasti se, että pidän näistä kylmään erämäähan sijoittuvista tarinoista. Salainen paheeni on seurata noita Bear Cryllsin ym. puuhasteluja erämaan armoilla.

Arvosana onkin hankalampi antaa. Tavallaan mikään ei erityisesti häirinnyt, mutta jotenkin odotin tältä jotain erikoista, mitä se ei sitten antanutkaan minulle.

3,5/5

 

Oikein mainio selviytymis- ja kostotarina.
Neljä tähteä viidestä. Yhden tähden vie se, että leffassa oli vähän liikaa kohtauksia, joissa oikeasti kävisi pahasti. Ja en nyt tarkoita sitä,

Spoiler

hepalla kalliolta alas -kohtausta, joka teoriassa voisi jopa onnistua. Olihan samaa Rambossakin.

, vaan näitä perinteisiä

Spoiler

uidaan jäisessä vedessä ja pienellä nuotiolla selvitään hengissä ilman lakkia ja lapasia -juttuja.
Ja mikäs siinä muuten on, että koskaan ei Hollywood-elokuvissa ole talvella ihmisillä lakkeja ja hanskoja?
Muutenkin talvella kaiken aa ja oo on pitää vaatteet kuivina, mitä Leonardo ei juurikaan yrittänyt. Hepan sisällä vietetyn yön jälkeen vaatteetkin olivat kuivuneet itsestään. Olisi edes kerran laittanut pöksyt nuotion viereen ja edes yrittänyt muka kuivattaa niitä.

Sinänsä mielenkiintoinen juttu on se, että mielestäni oikea Glass oli jopa kovempi kaveri ainakin, mitä netistä hänestä juttuja lukee. Olisi hauska lukea hänestä joku ihan oikea kirja. Ei siis mitään romaania (hän ei tainnut omaelämänkertaa kirjoittaa, kun kävi miten kävi), vaan oikea faktaa täynnä oleva tietokirja. Lieköhän sellaista olemassa...?

Muuten roolisuoritukset olivat hyviä. Tosin, jos tuolla ähkimisellä ja örinällä saa oscarin, niin Turkan Seitsemän veljestä tv-sarjasta olisi pitänyt saada seitsemän pääosa-Oscaria samantien. Jos joku vielä tämä legendaarisen ohjelman muistaa.

Tom Hardy oli todella hyvä enkä olisi laittanut ollenkaan pahitteeksi, vaikka hänellekin palkintoja olisi annettu.

Plussaa tietynlaisesta realistisuudesta haavojen ja tappelujen kanssa.
Miinusta cgi-eläimistä. Olisivat nyt Bartin tuohon ottaneet eikä mitään silmään pistävää cgi-karhua. Ja biisoneita ja susia.
Kuvaus oli myös hienoa, siitä papukaijan merkki.