Joo, olihan tuossa monta mielestäni huonosti ja päälle lätkäistyä kohtausta, kuten esim. tuo mainitsemasi toisen patruunan tuhlaus mietiskely. Ja ahdistus kokemukset ovat todella henkilökohtaisia ja sen hetkisistä tunnetiloista ja elämäntilanteesta kiinni. Minusta se vaan ei ollut kovinkaan ahdistava, johtuen ehkä juurikin noista irtonaisista kohtauksista. Ja jos tuon nekru kohtauksen haluaa noin pitkälle ajatella, niin olihan se ohjaajalta rohkea veto.
Kevyt, hauskan leppoisa ja viihdyttävä leffa koko perheen sunnuntaipäivän riemuksi! Tai sitten ei... Tämäntapaisilla teoksilla on oma merkityksensä ja paikkansa elokuvataiteessa, mutta mikäli pelkästään tämmöisten tarinoiden varaan täytyisi perustaa oma elokuvaharrastuksensa, niin saattaisi olla että sitä revolverin rullaa tulisi pyöriteltyä jossakin vaiheessa... Kaikki oli toteutettu erittäin hienosti tämän ohjaajan ja käsikirjoittajan toimesta ja hienosti edettiin heidän valitsemallaan tiellä. Kovin mieltä ylentävää tuotos ei matkan varrella ollut. Silloin tällöin ja pieninä annoksina tämmöisestäkin voi "nauttia", ihan vaan jo ajatusten herättämisenkin takia. Toista kertaa tuskin tätä kuitenkaan katson. Ei kurjuutta kummenpaa, ****/*****
Ankeeta kuin suomirokissa on Isän ja Pojan vaellus kohti ei-mitään lohduttomassa ja värittömässä maailmanlopun tuhoamassa, nimettömässä maassa. The Road elokuvana vaatisi kuitenkin aavistuksen lisää pontta kokonaisjännitteeseen. Kohtaukset, joissa vaara uhkaa olisivat voineet olla paremmin kirjoitettu, nyt ne ohitetaan liian helposti. Kuten aina, Viggo Mortensenin luontainen läsnäolo on kuitenkin vangitsevaa. Jos masentua haluaa, on vaikkapa Moon parempi elokuva siihen.
Kirjan luin jo aikaa sitten ja nyt oli vuorossa elokuva. Kirja oli aika pitkäveteinen, mutta enpä ole juuri muistakaan Cormac McCarthyn kirjoista pitänyt. Elokuvasovitus sitävastoin oli oikein hyvä, ja taisi seurata kirjaa aika uskollisesti. Värittömyys ja lohduttomuus oli oikein masentavaa katsottavaa, eikä elokuvan tapahtumissakaan mitään valopilkkuja näkynyt. En tiedä miksi tämä isän ja pojan matka oli niin kiinnostava ja koskettava. Taitaa vaan olla se aika kuusta, kun pakko tälle on antaa 4/5.
Jotenkin minua on aina kiehtonut nämä post-apocalyptistyyppiset maailmanloppu -elokuvat. Olivat ne sitten zombeilla tai ilman. Yleensä ne ovat painottuneet enemmän toimintaelokuvien puolelle, mutta on aina piristävää nähdä ja kokea tälläinen "oikea" selviytymistarina. En tiedä miten tätä elokuvaa voisi kuvailla sanoin "tosiperäinen" tai "uskottava", mutta uskoisin vahvasti, että meininki olisi jotenkin tämäntyylistä, jos siis joskus asiat menisivät näin pahasti päälaelleen. Tosin olisihan se mielenkiintoista jos jostain puskisi läpi Mad Max -tyyppinen kaveri ja eläisimme zombieland -tyyppisessä maailmassa. Who knows. Ahdistava ja karmiva tunnelma piti otteessaan läpi koko elokuvan. Koskaan edes minä katsojan roolissa en pystynyt rauhoittumaan kunnolla, vaan elin hengessä mukana ja aistit liipaisimella. Mahtava! ****+ / *****