Ei tainnut olla threadia tästä...? Paul Thomas Andersonin uusinta on verrattu jo Jättiläiseen ja Citizen Kaneen ja Daniel Day-Lewis on myös ennakkosuosikki voittamaan miespääosa-Oscarin. Uudella trailerilla Radioheadin Johnny Greenwoodin ylistettyä scorea taustalla: http://www.apple.com/trailers/paramount_vantage/therewillbeblood/domestictrailer1/ En muista milloin olisin odottanut jotain leffaa näin paljon...
Traileri oli sellainen että minullekin taisi löytyä yksi uusi elokuva jonka katsomista odotan innolla. Huokui oikein kulta-ajan Hollywoodin ilmapiiri tuosta mainoksesta, komeine maisemineen ja hahmoineen.
Boogie Nights ja Magnolia ovat suosikkejani nykyelokuvan joukossa, joten odotettuhan tätä There Will Be Bloodia on jo kauan ja innolla. Olkoot Punch-Drunk Love sitten vaikkapa välityö. Alustava ensi-iltapäivä tälle on Suomessa 22.2.2008.
Sama. Lisäksi PTA:n esikoisohjaus Hard Eight on mainio elokuva. Kun vielä ottaa huomioon, että se tosiaan on miehen ensimmäinen kokopitkä elokuva, niin täytyy kyllä nostaa hattua. Hyvä pätkä kaikessa yksinkertaisuudessaan (4 näyttelijää, hyvin kirjoitetut hahmot ja hyvä tarina).
Toivottavasti Oscarit aikaistaisi ensi-iltaa parilla viikolla - ei jaksa odottaa! Miespääosa-Oscarista näyttäisi tällä hetkellä kilpailevan vain Daniel Day-Lewis ja Johnny Depp (Sweeney Todd). Kategoriassa onkin ruuhkaa tänä vuonna (kun on kyseessä selvästi tasokkain vuosi tällä vuosisadalla)... no joo, jännäksi menee...
Hard Eight on kyllä hyvä. Erityisesti on jäänyt mieleen se alkupään kohtaus, jossa Philip Baker Hallin hahmo opastaa John C. Reillya huijaamaan siellä kasinolla vai missä lie pelipaikassa. Nerokasta kamaa ja PTA on parhaimpia ohjaajia/käsikirjoittajia tällä hetkellä.
Nyt kaikki oscar-ehdokkaat, paitsi Michael Claytonin nähneenä, voisin sanoa, että There Will Be Blood ansaitsee Oscarin ainakin parhaasta elokuvasta ja miespääosasta. Elokuvan ollessa ehdottomasti vuoden paras ja mahdollisesti paras elokuva vuosiin, on Day-Lewisin roolisuoritus vieläkin kovempi. ..uskomatonta, ei voi muuta sanoa.
Ei auta .. niinhän siinä sitten vaan kävi, että kylmäksi tämä tavallaan jätti. Elokuvan meriittejä siellä ajankuvaan liittyvissä kuvauksellisissa asioissa ei voi kyllä kiistää (oli musiikkipuolikin varsin hyvin hanskassa), mutta ne hahmot .. niistä ei nyt vaan oikein millään tuntunut saavan kunnollista otetta sitten missään vaiheessa ja tästä johtuen koko hommasta jäi kätöseen vähän liiankin etäisiä tunnelmia. Asiaa ei auttanut myöskään se, että hahmot oli piirusteltu erittäinkin vastenmielisillä ja tummansävyisillä ainesosilla, joten samaistumisefektejä siinä sitten hakemaan. Parhaiten tästä tullee jäämään mielen sopukoihin tosiaankin ne visuaaliset antimet ja .. tottahan toki .. kameleonttimiehen näytöstyylimäinen viiden tähden näyttelijäkoulu. On se huikea tapaus, vaikka välillä tuntuukin tasapainoilevan siellä yliduunistelujen rajamailla. PT Andersonin ansioluettelossa tämä olkoon se kolmanneksi parahin, eli Boogien ja Magnolian taakse käyköön öljyisän tie. ½
Yllätyin, kun Tapani Maskula napsautti tälle tuoreessa Nyt-liitteessä ainoastaan kaksi tähteä. Ainakin nämä lähiaikojen muut kehutut amerikkalaisdraamat No Country for Old Men ja In the Valley of Elah ovat olleet kovasti Maskulan mieleen. Turun Sanomien nettisivuillakin on vain Taneli Topeliuksen kirjoittama arvio tästä, olisin halunnut tietää mitä sanottavaa Maskulalla on elokuvasta. Saa nähdä tuleeko There Will Be Blood teattereihin saakka täällä Rovaniemellä, jotta itsekin pääsisi tarkastamaan kyseisen tuotoksen.
Äsken kävin katsomassa ja pienoinen pettymys oli. 1898-1927 on aika iso pala haukattavaksi yhdelle elokuvalle, vaikka vain yhtä tarinaa kerrottaisiin. Nykyisten öljykriisien aikaan taitaa olla tilausta taas "American dreamin" kertomiselle elokuvan muodossa. Kullankaivuusta oli loistava Deadwood telkkarin puolella; öljynetsinnästä taitaa olla enempikin vanhempaa tuotantoa. There Will Be Bloodin suurimpia kompastuskiviä oli sen tukeutuminen miltei kokonaan vain yhteen näyttelijään. Pääosanesittäjällä oli aikamoinen taakka kannettavanaan. Daniel Day-Lewis teki sinänsä hyvä työn menestyvää prospektoria esittäessään, mutta ei se vain minulle riittänyt. Juonen uskontoaspektit ei iskenyt sitten yhtään (Pazze innostuu tästä ). Elokuvan kesto oli myös aivan liikaa - loput puoli tuntia ei tuonut katsojalle mitään lisää, peräpukamia lukuunottamatta. Kaipa ne Herra Isot Herrat Akatemiassa tällekin pystejä jakelee, mutta toivottavasti vain lavastuksesta tms. Keskinkertainen pitkä pätkä.
Ihmisiltä on tainnut mennä jotain ohi, kun tätä keskinkertaiseksi haukutaan. Tämähän on uusi Kummisetä! Teemoiltaan menee mun mielestä ihan yks yhteen. Kummisetien näkemisestä on kulunut tosin jo melkoinen tovi (pitää korjata asia pikimmiten), mutta mielestäni tämä sivusi ihan samoja aiheita. Spoiler Vallan tuoma turmelus, lähimmäisten poisajaminen ja kilpailijoiden nöyryyttäminen ja tuhoaminen. Daniel Day-Lewisin roolisuoritus oli kyllä melko huikaiseva. Alusta loppuun mies oli Daniel Plainview. Lopussa mies veteli jo melkoisen yli, mutta toisaalta muuten loppu ei olisi sitä mitä se nyt oli. Lapsinäyttelijä oli myös erinomainen, eikä missään vaiheessa vaikuttanut ylinäyttelevän, mikä on lapsinäyttelijöiden suurin ongelma. Oli luonnollinen kokoajan. Paul Dano ei jäänyt kovin pahasti varjoon, mutta silti Day-Lewis oli niin vahva kokoajan, ettei sitä suoritusta kovin helpolla nujerreta. Tämähän on ollut Paul Thomas Andersonin työstämänä muistaakseni jo todella pitkään ja mielestäni paneutuminen asiaan näkyi. Lavastus, puvustus ja kaikki muu ajanhengen luominen onnistui täydellisesti. Melkein kuin dokumenttia olisi katsonut. Mielestäni Andersonille voisi Oscarin antaa jo muutamien kohtausten takia. Spoiler H.W:n kuuroutuminen, "veljen" tappo, uskoon käännyttäminen ja loppu kokonaisuudessaan. Tällaista suoritusta ei vähään aikaan olla nähty. Valitettavaa on ainoastaan ajoittaisesta raskassoutuisuudesta. Vajaa kolme tuntia ei joka kohdassa mennyt kuin siivillä, vaan ajoittain alkoi hieman kyllästyttää. Sellaiset 4/5 antaisin nyt. Puolen tähden tai tähden nousu voi tulla lisäkatselujen myötä. Vuoden 2007 ehdottomia merkkipaaluja.
Aika harvoin tulee kohdalle elokuvia, joissa kerronta imee katsojan yhtä vahvasti mukaansa kuin tässä Andersonin viimeisimmässä. Alun dialogiton osuus on tästä vahva näyttö, ja siirtyminen tästä ns. normaaliin elokuvaan sujuu vaivatta. Elokuvassa on uskomattoman vahva tunnelma heti tuosta alusta lähtien ja vaikken Radioheadista ole suuremmin koskaan pitänytkään, niin täytyy sanoa että Jonny Greenwoodin musiikki tuo elokuvaan aivan ainutlaatuisen ja kiehtovan vivahteensa. Daniel Day-Lewisin esiintyminen Daniel Plainviewinä on täysin ansaitusti Oscarin arvoinen suoritus, vaikka loppupuolella joutuikin turvautumaan hieman jo tavanomaisempaan riehuntaa, mutta eipä roolin tulkinta muuta kautta oikein tuossa olisi onnistunutkaan. Harvemmin pelkkä ääni ja puhetyyli tekevät suurta vaikutusta, mutta niin käy tässä elokuvassa. Toisessa merkittävämmässä roolissa Paul Dano oli myös sopiva valinta. Muilta osin näyttelijöistä ei paljoa olekaan sanottavaa, koska niin paljon Day-Lewisin elokuva tämä on. Tähän liittyen, ei tulekaan oikein mieleen ehkä parin sotaelokuvan lisäksi viime vuosilta elokuvaa, jossa naisten rooli ja merkitys ovat yhtä vähäisiä. Se, miksi en anna tälle elokuvalle täysiä pisteitä, johtuu sen lopusta. En vain rankemmankaan pohdinnan jälkeen pysty oikein ymmärtämään miksi Spoiler viimeisessä kohtauksessa kävi kuten kävi, roolihahmon sekoaminen/mielisairaus tuntuu liian laimealta selitykseltä. 4½/5
Spoiler Plainview:han puhui jossain vaiheessa, ettei voi sietää kilpailijoitaan tai jotain samaan suuntaan. Tarkkaa lausetta en muista. Mutta kumminkin lopussa Danon pastori oli hankkimassa öljykenttää Plainview:lta, joten hänestä tuli konkreettinen kilpailija. Aiemminhan hän oli ainoastaan ollut kirkkonsa kanssa hidaste, joka halusi kumminkin osingoille. Plainview:n tajutessa, että kirkosta ja pastorista tulisi kilpailija ja vielä hänen tonteilleen, niin hän konkreettisesti murskasi vastustajansa. Näin minä sen ymmärsin. Tuollekin löytyy varmasti yhtä monta selitystä kuin on katsojiakin.
Melko päivänselvää keskisormen näyttöä uskovaisten suuntaan tuo lähinnä oli Andersonilta, eli Spoiler kaikkea jessefanittamista ja siihen liittyvää sopii räkäistä naamaan, koska onhan se nyt järjetöntä hihhulimenoa se. Pahuus voittaa lopussa ja se joka muuhun uskoo, ansaitsee saada keilasta päähän. Omassa näytöksessäni oli eräskin tähän jessefaniryhmään kuuluva ja kilarithan sieltä paukahti, kun kankaalla alkoi tapahtumaan. Aika mielenkiintoinen loppuhuipennus saatiin näin katsomonkin puolelle.
Spoiler No tuo nyt ei ihan kohdallaan tuntuisi mielestäni olevan tuo teoria, koska juurihan pastori oli saatu pahankerran nöyryytettyä ja valistettua ettei siellä enää mitään öljyä ole.
Spoiler "I'm finished" voisi viitata kaunaan joka on jatkunut pidempään ja sai nyt päätöksen? Vihollinen saatiin nöyryytettyä ja tuhottua. Tuota tappamista ei selitetty sen enempää, koska sen motiivit ehkä jopa haluttiinkin jättää auki. Olit tosiaan oikeassa tuossa öljyn uupumisesta, minkä unohdin kokonaan, mutta silti näkisin sen näin kuin sen näinkin. Tuskin saan päätäsi käännytettyä, mutta ainahan sitä voi yrittää
Olipas hieno elokuva PTA:lta. Ehdottomasti viime vuosien parhaita, vaikka kovien ennakko-odotusten saattelemana valmistauduin pettymään. Viulunviritysmusat sopivat mainiosti jo muutenkin intensiiviseen tunnelmaan, joka lähenteli Kubrickin huippuhetkiä. Kuten monesti on jo todettu, niin Daniel Day-Lewis elokuvahan tämä pitkälti, mutta hyvin saarnasi myös nulikkapastorina Little Miss Sunshinesta tuttu "mykkä" Paul Dano. Iljettävät päähahmot eivät sympatioita herättäneet, mutta useinhan ne kunnon "konnat" ovatkin juuri niitä kaikkein muistettavampia roolisuorituksia. Puhutteli. 4½/5 Spoiler "I'm finished" eli Plainview totesi kyselemään tulleelle palvelijalle, että hän lopettanut ruokailun ja "tähteet" voi kerätä pois. Toki myös kaksoismerkityksessä, eli elämäntyö öljypohattana alkaa olla pikkuhiljaa purkissa tapon seurauksena ja muutenkin.
Loistava elokuva. Ihan ehdottomasti parhaita ja vaikuttavimpia näkemiäni muutamaan vuoteen. Olisi kyllä ansainnut Oscarin, vaikka No Country... oli sekin maittava ja palkinnon arvoinen tekele. Mutta kyllä tämä jää mieleen paremmin. Kuvan ja etenkin äänen, siis muunkin äänen kuin musiikin, käyttö oli todella hienoa. Ja tarinahan oli klassisen eeppinen, "vanha kunnon" elokuva. Spoiler Täällä spekuloitu loppu oli "ihan normaalia" narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen touhuilua. Plainviewhan oli ihan selvä tapaus. Ei se privaatti nöyryyttäminen riitä, vaan viholliset (ja niitä on paljon tässä syndroomassa) pitää tuhota. Tietty meni vähän överiksi, mutta ei ne psykopaatitkaan jatkuvasti kylmäkiskoisia neroja jaksa olla, vaikka usein menestyvät sellaiset keskimääräistä älykkäämpiä ovatkin. Ja tuskinpa pitkälle kehittynyt alkoholismi oli harkintakykyä ja itsekontrollia parantanut.
Valjuksi kokemuksi jäi tämä. Todellakin vain yhden näyttelijän elokuva, muut statisteja. Äänien käyttöä lähinnä kummastelin
Moneen kertaanhan se on jo todettu, mutta kyllä Daniel Day-Lewis osaa. Ajoittaisesta ylinäyttelystä ja liiallisesta teatraalisuudesta huolimatta oskari meni kyllä oikeaan osoitteeseen. (Eikä nuo paheet tässä haitanneet lähellekään niin paljon kuin Gangs of New Yorkissa) Mutta en vain oikein käsitä että minkä takia tämän piti olla elokuva vain ja ainoastaan Daniel Plainviewstä? Ja sitähän se oli. Harvoin tulee vastaan niin herkullista hahmoa kuin Eli Sunday ja vielä näin hyvin tulkittuna, ja silti käsis heittää tämän melkein kokonaan hukkaan vaikka kyseessä oli varsin tärkeä osa tarinaa. Leffastahan olisi voinut kehittyä huikea psykologinen taisto kahden lopulta melko samanlaisen hahmon välille, Carnivale-tyyliin. Elokuva oli kuitenkin nimenomaan molempien Danielien, Plainviewn sekä Day-Lewiksen, show ja pelkästään henkeäsalpaavalla näyttelijätyöllä tekele nousee melko varmasti tämän vuoden parhaimpien elokuvien joukkoon. Alusta tuli hyvin vahvasti mieleen Kubrickin "2001", lähinnä hyytävän taustamusiikin sekä ensimmäisten noin 20 dialogiavapaan minuutin takia. Viimein myös se musta kulta ilmaantui kuvioihin mukaan niinkuin monoliitti konsanaan, kaiken alkuna ja liikkeellepanevana voimana. Paul Thomas Anderson saa pienet tyylirikot käsikirjoituksessa ja dramaturgiassa anteeksi, sillä hänen ohjauksensa on suurimmaksi osaksi täydellisen virheetöntä. Kastekohtaus ja erityisesti lopetus olisivat voineet lukeutua modernin elokuvan dramaattisimpiin kohtauksiin, jollei niissä olisi ollut mielestäni turhaa koomista aspektia mukana. Tässä ehkä suurin syy miksi PTA saa minulta tällä kertaa "vain" neljä starbaa, ja TWBB häviää öljytynnyrillisen verran sekä "Magnolialle" että "Boogie Nightsille". ****/*****