Cheyenne (Sean Penn) on Dublinissa rojalteillaan elävä entinen rock-tähti. Vielä viisikymppisenäkin ekstrovertti mies pukeutuu goottityyliin. Cheyenne ei ole vuosiin ollut puheväleissä isänsä kanssa. Isän heikko kunto saa kuitenkin pojan palaamaan New Yorkiin. Siellä hänelle paljastuu, että isä on nuorena miehenä kokenut hirveän nöyryytyksen, kantanut kaunaa koko ikänsä ja janonnut kostoa pakkomielteisesti. Cheyenne päättää jatkaa siitä, mihin isän kostoretki on jäänyt. Edessä on matka halki Yhdysvaltojen. Matkan tahdin määrää Cheyenne itse. Katso elokuvan trailer Katso kuvagalleria Ensi-ilta Suomessa 06.01.2012
Toistaiseksi vuoden paras elokuva oli tässä — My Week with Marilyn tulee tiukasti kakkosena. This Must Be the Place on omintakeinen ja paikoin hillityn absurdi kasvukertomus. Monta kertaa mieleen tuli Wim Wendersin Don't Come Knocking. Sorrentinon elokuvassakin työstetään suhdetta vanhempiin, tällä kertaa isään, ja matkan varrella nähdään monituisia maisemia. Sean Pennin repliikeissä on välillä paljon syvällisempiä ajatuksia kuin varovaisesta äänestä voisi olettaa. Muutamat taide-elokuvan keinot, kuten kamera-ajot, joita Hitchcock saattaisi kadehtia, tukevat oivallisesti tarinaa, samoin kuin musiikkivalikoima. محتوى مخفي Loppupuolella tarina kääntyy natsirikollisen metsästykseksi, joka onnistuu melkein kuin vahingossa, ja välienselvittely on omaa viileää luokkaansa. Tätä elokuvaa katsoessa joutuu nauramaan ja itkemään melkeinpä yhtä aikaa. Sean Pennin hahmo on yhtä aikaa vaisu ja moniulotteinen, replikoinniltaan hillitty ja maskeeraukseltaan hätkähdyttävä. Katsoja haastetaan arvioimaan näkemäänsä uudelleen. 4½/5
Kerrassaan erinomainen elokuva. Enemmän tässä mentiin tunnelma kuin tapahtumat edellä, mutta mikäs siinä, kun jokainen kuva toimi voimalla. Penniltä omia rajojaan rikkova yllättävänkin herkkä roolisuoritus ja päässä vielä toiseksi paras hiustyylinsäkin. ½