Amélie - kun vanha mies avaa pienenä kätkemänsä lelurasian Schindlerin lista - se sormusjuttu lopussa, kuvauksellisesti tavattoman lavastettu mutta toimii, snif.
Onhan noita leffoja, tässä muutamia mieleen tulleita jotka ovat ainakin yhden kyyneleen silmään tuoneet: - Elephant Man - Platoon - Valkoinen (Kieslowski) - Dancer In The Dark - In The Mood For Love - Viimeinen Mohikaani - Edward Saksikäsi - Äiti ja Poika (Sokurov) - Leon - Woyzeck (Herzog) - Huviretki Hirttopaikalle (Weir) Olen samaa mieltä että usein loistavat musiikit oikeaan aikaan tuovat tunteet pintaan. Omalla kohdalla täsä on loistoesimerkkinä Viimeisen Mohikaanin loppuhetket Spoiler kun Alice hyppää kalliolta alas, Uncas saa surmansa jne. En tiedä miten muilla on mutta itse olisin joskus reilu kymmenen vuotta sitten ylä-aste-ikäisenä nauranut runsaasti ajatukselle että leffa voisi tuottaa kyyneleen jos toisenkin. Viimeisen muutaman vuoden aikana on leffankatselu ja ajattelu syventynyt jollain tasolla niin että tämä on mahdollista.
HETKINEN HETKINEN HETKINEN muistetaan ne Spoileri varoitukset. En ole edes itse nähnyt tuota elokuvaa ja olin ajatellut katsoa sen DVD:ltä kun ehdin :grr:
No kyllähän siinähän oli spoilerivaroitus, ei ole minun vika jos siitä huolimatta lukee loppuun asti tai vaikka aloittaa keskeltä. Ehkä se ei ollut siinä tarpeeksi selvästi. Nyt pitäisi olla selvemmin.
käytä "hakasulku spoiler hakasulku" ja lopettessa "hakasulku kauttaviiva spoiler hakasulku" niin ei tule mitään näkyviin aroista asioista.
Kovin usein en välttämättä tihrusta elokuvien takia mutta John Woon The Killer on onnistunut tavoitteessa useammankin kerran ja samoin Bullet in the Head joskus.
Kyllä niitä kyyneliä vuotaa silloin tällöin. Esim sotamies ryanin loppu kohtaus sai veden valumaan. Sit on paljon elokuvia joittenka kohtaukset vetävät hiljaseks ja mietteliääksi!
lähihistorian tihrukkaimmat hetket vietin Kaunis Elämä (La Vita e Bella) -leffan parissa. Elokuva pääsi välittömästi loistoleffojen vähälukuiseen kastiin ihan siitä syystä, että se pystyi vetoamaan niin julmetun voimakkaasti ei pelkästään yhteen tunteeseen (tähän vetistelyyn) vaan kahteen tunneryöppyyn. Leffa piti karmeasta teemasta huolimatta vaivalloisen iloisena myös alun remakamman nauramisen jälkeen. Mutta loppumetreillä niin siinä olin minä miehen rötkäle kuin vaimokin silmät kyynelmeressä. Tunteikas melske toimi myös toisella katselukerralla mikä on jo aika hyvä saavutus.
Kyllä, kieltämättä. Lisäksi elokuva "Karhu", jossa Spoiler emokarhu kuolee ja pentu yrittää herättää emoaan on muistaakseni aika liikuttava. Tosin tuon näkemisestä on jo aikaa. Nappulana näkemässäni Disneyn bambissa oli muistaakseni myös vastaavanlainen kohtaus.
:weep: Minäkin muistan nähneeni tuon joskus aikoja sitten. Taisi olla koulussa. Osa nukahti kesken leffan (vai pitäisikö sanoa dokumentti?) mutta niiltä, jotka katsoivat sen loppuun taisi kyllä tipahtaa pari kyynel.
Minulla se oli ensimmäinen ei-Disneyn-piirretty -leffa, jonka näin leffateatterissa. Toisen kerran katsoin telkkarista.
Varmaankin jo mainittu 'Elephant Man' sai tuossa lauantaina kyyneleen silmäkulmaan siinä teatteri kohtauksessa loppupuolella. Yritin parhaani mukaan kuivata silmät ennen kuin tyttöystävä huomaisi mitään
Onko tällä naisella parta? Naiset arvostavat vielä enemmän miestä joka uskaltaa itkeä, kunhan sitä ei tee jatkuvasti. Ainakin 9/10 tapaamistani huomaa eron, ja harva jätkä käy purolla ihan muuten vaan... mullakin on tapana arvostaa ihmisiä jotka _uskaltaa_ itkeä leffassa. Itse teen niin, vaikka sitä yrittääkin peitellä sen kun ehtii. Oma näkemys on; hyvää tavaraa kannattaa arvostaa!
Ei .. tietääkseni En tiedä mikä ujous-kohtaus tuolloin tuli, mutta se mikä on tehty on vaikea saada tekemättömäksi. Eilen katselin 'Saksikäsi Edwardin' ihan yksikseni ja kyllä sekin mieltä herkisti.
Yksi takuuvarma itkupuserrin on Chaplin (Robert Downey jr.) elokuvan lopussa, jossa vanha Chaplin katselee vanhoja filmejään ja alkaa vetistellä. Toinen harvinaislaatuisempi tapaus on filmi nimeltään Antarctica. Kertoo koirista, jotka jäävät tutkimusseurueelta jälkeen näiden lähtiessä kotiin. Vuotta myöhemmin koirien omistaja palaa ja pari koiraa on selvinnyt hengissä. Leffassa seurataan koirien selviytymistaistelua jäisissä olosuhteissa. Musat tehnyt Vangelis. Nytkin kun kirjoitan tätä tulee tippa linssiin, kun ajattelen sen yhden koiran vajoamista jäihin kun toiset eivät voineet tehdä mitään muuta kuin haukkua vieressä.:weep: Harmi että leffaa ei ole löytynyt niin sitten mistään. (Suomen alueelta siis) Eikä sitä edes ole DVD:nä, vaikka kyllä soisi olevan.
Kauniin elämän loppukohtaus on kyllä ihan killeri. Tai no koko leffa oli sellasta "itkeä vai nauraa?" -meininkiä, niin liikuttava se oli. Vakavasta aiheesta tehtyä komediaa, joka ei kuitenkaan mene liian pitkälle. Huikea leffa!
Onhan niitä liikuttavia elokuvia, nopeasti mieleen tulee seuraavia: Gladiator Cast Away Green Mile The Shawshank Redemption Grave of the Fireflies Artificial Intelligence: AI
tämä lienee yksi syy miksi pienen budjetin leffat voivat vielä nykypäivän matrixienkin maailmassa selviytyä kunnialla voitollisiksi: ei tarvita miljoonia jotta pystytään liikuttamaan ihmisistä aivan toisella asteella kuin hienoilla efekteillä.....enkä usko että tämän tyypin leffat ovat kuoleva tyyppi. itse pidin pienempänä "action/muita vastaavia" leffoja ainoina oikeina.....kummasta vaan "maku skaala" iän myötä laajenee
Green Mile Spoiler (sen ison äijän kuolema sähkötuolissa) 8 mm (äidin tuska...) Once Upon A Time In America (DeNiro vanhana... ei helvetti taitaa poru tulla jo tästä muistelosta. UPEA ELOKUVA!)