Niin ja mys kirjoja kannattaa lukea, vaikka suurin osa englanninkielisiä onkin Mistähän löytäisi enemmän ja enemmän informaatiota "virallista" sellaista mielellään Jedeistä? Netistäkö? Onko starwars.com ainut turva jeditiedonjanoajalle?
Green Mile toi pienet tearit silmään ja toinen oli Alien 3 sen surkeuden puolesta meinasi tulla itku Odotin innolla ja petyin niiin paljon että pistoolia vain laatikosta kaivaan....
LOTR, pari Star Wars-leffaa (esim. Ep1, Ep6), The Green Mile, The Others ja monta muuta, joiden nimiä en nyt muista, kyllä toivat tunteet pintaan. En varsinaisesti itke leffoja katsoessa, mutta kyllä nuo leffat, joissa on "tunnetta" ovat aina mukavampi katselukokemus. Toisella katselukerralla vaikutus ei ainakaan minuun ole kyllä enää sama. Varsinkin LOTR:ssa nykyään vain ihailen, miten upeasti kaikki on onnistuttu tekemään (varmaan n. 20. katselukerta päättyi juuri äsken, 6. kerta Extended Editionia). Lisättäköön nyt vielä tähän, että vaikka monien mielestä fantasialeffa on vain fantasiaa, niin LOTR:ssa hahmonkehitys oli kyllä aivan ensiluokkaista. Erityisesti tuossa pidemmässä EE:ssä.
Kyllä sen mielellään katsoi kolme kertaa (teatterissa, 2*theatrical cut dvd:ltä), mutta neljännellä kerralla EE:tä katsoessa tuli pakollinen kelausrefleksi lopussa. Päätöntä ryntäilyä ja tappelua. AVS-Forumilla joku lausahti seuraavasti: "See first they fight a battle. Then they fight another battle. Then they fight again. Then - and here's the change - they fight in a cave! Twice! Then they get out of the cave and fight another battle. Maybe it could work as a 42-minute TV episode, but as a 3-hour movie? Boooooooring." Kuvastaa omia tunteitani aika tarkkaan. TTT:tä ei ihan heti jaksa teatteriin mennä katsomaan. LOTR-annos on kyllä täyttynyt hetkeksi aikaa.
Tuo action-painotteisuus olisi voinut jäädä vähemmälle, mutta kyllä isolla kuvalla (100-200") erityisesti Moria ja Amon Henin taistelu lopussa näyttävät todella upeilta puhumattakaan alun prologin massiivisesta sodasta. Extended Edition tasapainottaa leffaa onneksi aika paljon. Ei siihen taida koskaan kyllästyä, ja TTT on mentävä katsomaan heti ensi-iltaan Mutta jos joku on tuota mieltä ("first they fight, then they fight again..."), niin ei kyllä ole LOTR:a kunnolla katsonut. Eihän siinä ole juuri muita taisteluja kuin juuri tuo luolapeikkoa vastaan Moriassa, ja lopun Amon Hen, joka on napattu tokasta kirjasta. Prologia ei oikein voi taisteluksi laskea, saati sitten Weathertopia tai velhojen "taistelua" Isengardissa (kaikki ovat alle 2 min.). Kannattaisi katsoa leffa toiseen kertaan, ennen kuin alkaa liioittelemaan
Pakkohan se on olla samaa mieltä, eihän tuo elokuva sisältänyt taistelukohtauksia 1% koko leffan kestosta... Sopivissa määrissä niitä oli, ei liikaa, eikä liian vähää. Sopivasti, toimivasti ja näyttävästi.
hmm.. mielestäni LOTR oli hyvä leffa, mutta en nyt kyllä muista yhtään kohtaa jossa olisi ollut edes lähellä tipan silmään tuleminen. Mikä on LOTR:ssa kohta joka koskettaa niin paljon että tulee kyyneleet silmiin?
Eihän se mikään nyyhkyleffa olekaan, mutta selvästi tunteella tehty ja pari aika surullista kohtaa löytyy. Esim. ja Spoiler Gandalfin kuolema oli tehty taidolla (musiikki hiljenee ja vaihtuu rauhallisemmaksi) ja Spoiler lopussa, kun Frodo päättää lähteä Mordoriin yksin, ja Sam ryntää perään lähes hukkuen . Kyllä ne ekalla katselukerralla toivat tipan silmään, tosin nythän sitä tietää jo, että Spoiler Gandalf tulee takaisin TTT:ssä.
Tuli tossa eilen katottua The Insider Spoiler Kun se juttu saatiin vihdoin viimein sinne telkkuun ja kuvattiin kun se Crowe katto vaan niitä tyttöjään eikä ollenkaan tv-ruutua niin alkoi vähän silmät kostua.:weep:
Eipä ole tullut itkettyä missään tilanteessa viimeiseen 6-7 vuoteen. Kun elämä oikeasti potkii joitain ihmisiä, niin he saattavat menettää kokonaan itkemiskyvyn. Elämä opettaa tekemään kunnon kuoren. Kyyneileitä kyllä tulee kun sipulia leikkelen... :thumbsup: Älkää käsittäkö väärin. Kyllä liikutun ja olen varmasti vähintään yhtä tunteellinen kuin muutkin. Jopa TV-uutiset ovat ahdistavia ja surullisia. En kuitenkaan itke, enkä näytä "negatiivisia" tunteita. Pohjalainen mieskuvakin on toki vaikuttanut. Tunteita ja eläytymiskykyä löytyy. Jo Episode II dvd:n valikko sai kylmät väreet kulkemaan läpi. Ja SE Yoda-kohtaus loksautti suun auki. Puhumattakaan pienenä Terminator kakkosen loppukohtauksesta, joka sai aina herkistymään. American History X oli kyllä erittäin liikuttava. Se tuli katsottua taidefilosofian tunnilla suurella joukolla... Onko sitten tavallisella nykyihmisellä liian helppoa, vai mistä johtuu, että joka toinen leffa ilmeisesti ihmisiä itkettää? Ai niin, kun South Parkissa oli Jakatosaurus jakso, niin nauroin niin kovasti, että ilonkyyneleet tulivat silmistä. Tuota ei varmaan kuitenkaan lasketa itkemiseksi. Tulipas avauduttua.
The Family man. Ainakin ekalla katselukerralla. Eilen uudestaan katsottuna lähinnä päällimmäisenä mieleen jäi iloiset kohdat....olin kai liian väsynyt liikuttuakseni vaikka maailmanrauha olisi sovittu.
Pakko myöntää että tuli taas katsottua "Ihmeellinen on elämä" ja meinasi alahuuli alkaa väpättämään parissa kohdassa :weep:
Kyllä se on ehdottomasti Terminator 2:en loppu kun arska sulaa sinne metallilätäkköön. "It´s over. Good bye.":weep: Nyyh!